Hyvää frisbeegolfia vol. 2

Joku siinä Beastissä on, että siellä vaan kulkee. Peli on yhtä juhlaa, draivit osuu, putit uppoaa, lähestymisetkin on usein ihan hyviä. Tosin mahtuu niitä mustiakin hetkiä, mutta ne on jääneet aika rajallisiksi.

Kärkiryhmässä liikkeelle; Arttu Sikanen, Seppo Paju, Lassi Hakulinen, Mikko Ylätalo meikäläisen kanssa. Kärkiryhmän ainoan birdien saattelemana vein honorit heti kakkosväylälle. Jännitystä oli ilmassa jokaisen putissa. Heti kakkosväylän jälkeen luovutin honorit ansaitusti Artulle. Itse onnistuin nelosväylältä poimimaan toisen birdien hyvällä putilla. Kutosella meinasin rypeltää ihan tosissaan, vaikka avaus näytti ja tuntui hyvältä; toki se oli vain metrin korkuinen, mutta silti. Siinä kasvoi alppiruusu, jonka ylimmästä risusta suunta muuttui radikaalisti. Pelastin siitä par:in hyvällä lähestymisellä ahtaasta välistä, ja seiskalta otin taas birkun. Metsästä 3 alle ulos. Tietämättäni tästä alkoi 4 väylän birdieputki.

Kasilta nostobirdie, ysillä kaatuva haaraputti upposi hienosti. Kympiltä 9-metrisellä putilla birkku. Aivan huikeeta! 6 alle. Väylällä 11 heitin ensimmäisen aidosti huonon draivin, aikaisin outtiin, eikä tullut koskaan takaisin. Hyvä lähestyminen ja putti pelasti bogin siitä. Saariväylällä ttypillistä on yksi kohdistusheitto ja sen jälkeen saareen – ei tänään. Kohdistusheiton jälkeen tiesin mitä tehdä toisin, ja teinkin, kunnes tukijalka petti ja liukastuin:

10 metriä lyhyeksi, seuraavalla jalka piti ja laitoin milliin. Pelastin bogin. 13:lla avaus liukui 15 cm outtiin, pelastin par:in. Kierroksen musta hetki oli ohitse. Väylät 10-13 pitäisi Beastillä pelata aina erityisen huolellisesti, koska niistä tulee helposti lisäheittoja penaltien muodossa. Jaksoin vain ensimmäisen väylän, loput meni kaksi päälle. Noilla kolmella väylällä hävisin Artulle 4 heittoa, eli käytännössä kaikki ero tuli niillä väylillä. (väyläkohtaiset) Päätin kasata itseni seuraaville kahdelle väylälle, joista eilen otin nostobirdiet, mutta sössin itselleni yllättävällä tavalla; lähestymiset olivat luokattomat. Ensimmäisessä meinasin hautautua leukaa myöden ojaan, toisella melkein pelastin vielä birkun pitkällä putilla, mutta yläpanta oli lohduton. Viimeisellä väylällä onnistuin avauksessa ja lähestymisessä hienosti ja otin helpohkon kolmosen.

Toisen päivän jälkeen kakkosena, Arttu on karussa, ja muut hengittää niskaan. Kisa on puolessa välissä, joten kaikki on vielä auki. Huomiseksi luvassa tiukkaa hellettä, ja kovaa taistoa. Näistä kisoistahan alkaa tulla mielenkiintoiset.

Päivän näyttävin suoritus nähtiin kakkospoolissa Teemu Nissisen toimesta:

0 kommenttia: