On se rata hieno, ei siitä mihinkään pääse. Jokaisella väylällä pitää miettiä mitä tehdä, on annukkaa ja hysseä, ylämäkeä ja alamäkeä, rolleria ja airshottia, mitä vaan. Ennen kaikkea; väylät rankaisee huonoista heitoista.
Ekalle kierrokselle pääsin lähtemään ihan hyvillä mielin, sadetta ei tullut vaikka piti ja heitto kulki kohtuullisesti. Ykkösväylän avaus lähti ihan mihin sattuu, liekö johtunut yleisöstä vai mistä.. Päädyin kuitenkin helpon kolmosen paikkaan ja päätin pelata juureen, koska takana vaani jyrkkä rinne. Skippi korin alta kymppiin ja nelonen korttiin.
Leuka rinnassa kohti seuraavaa väylää. Kakkosväylä on myös mahdollinen birdie-väylä, n. 120-metrinen annukka, vasemmalla vaanii ob koko matkan. Halusin heittää vain peliin ja pelata kolmosta. Annukka taipui liian jyrkäksi ja pyörähti maassa ob:lle. Neppari. Kahden väylän jälkeen kaksi päälle.
Psykologisen pelin taitoja vähän koeteltiin. Kolmosväylällä heitin elämäni ensimmäisen rolleriavauksen (kyseessä 170 m ahdasta metsää), joka – ehkä vähän onnekkaasti – päätyi n. 50 metriin korista. Lähestyminen 10 senttiin ja nosto-birdie. Sitten oli taas hyvä mieli ja peli alkoi rullata.
Jätin välillä vaikeita par-putteja, 5-8 metrisiä, mutta vain yhden missasin koko kierroksella. Putti toimii. Birkkujakin alkoi hissukseen ropista muutaman metrin puteilla ja tulos alkoi vaikuttaa hyvältä. toiseksi viimeisellä väylällä jouduin seiftaamaan kahdeksasta metristä nelosen, koska kyseessä oli korotettu kori rinteessä vastatuulessa. Ei kaduta hetkeäkään.
Tulos on siis 69, kärkeen kolme heittoa. Mikä tärkeintä, Jesseä vain heiton perässä ja Ville on kaksi heittoa perässä. Kisa on tosin vasta aluillaan, mutta vielä ollaan pelissä mukana. Startti tänään 14.10.
0 kommenttia:
Jätä kommentti