Nukkuun ysiltä ja 0750 aukes luomi, eli aika hyvin pysty nukkuun tai oikeestaan valvoon matkustamisen jälkee kun 2008 oltiin hereillä jo puol neljä 😀 No siitä aamupalalle joka tarjoo mulle kaikkee tosi hyvää ja runsain antimin, eli ranskalaisia ja kananugetteja ja sillä hyvä. Ihan silkkaa skeidaa on tää ruokapolitiikka tääläpäin, toki se oli jo tiedossa. Tarttee vaa pitää huoli et on ajoissa ruokapaikalla, kun tuntuu et muilla on vähän samaa ongelmaa ;D

Treeni päivä sisälsi tiukat 36 väylää ja ajelua golfkärryllä, ei mitään kummempaa ja otin kohtuu rennosti ja fiilistelin vaan tuol kentällä. Tenniskentillä olikin sitten eri meininki, eli muutama peli tennistä ja heittokäden ranne on aika hiton kipee! jes! tai siis lihas on aivan jäykkä liiasta rasituksesta. Turpaankin tuli jokapelissä et voidaan taas kysyä et millä järjellä??

Rata itessään on jälleen kerran ihan huikaiseva pitkine väylinee ja maisemineen, semmonen 10- arvosana radalle. Tää mesta on aika köyhä siinä mielessä et langaton netti löytyy ainoostaan respasta, mikä on käsittämätöntä shittiä…taino ehkei jos oltas 60 luvulla vielä. Kisakikkarista löyty muutama 159,9 destroyer jotka on ihan huikeen vakaita, vakaampia kun täyspainoset 🙂

Huomenna olis tarkotus vetää viä molemmat leiskat läpi ja mitäniinnii, mut kattoo ny kuin sitä huomena jaksaa ja miten toi ranne palautuu tenniksestä! Jokatapauksessa täälä on hieno olla taas, kunhan kisa jo alkais!

-Jesse

Oon nyt hakenu pelihuumoria täältä helsingistä käsin, eilen vähä linnanmäkee ja sellasta, oksennuskin kävi jo kielenpäällä ;D Nyt tässä odottelen et käpä tulee jakkaralla hakeen ja sit mennään kentälle morjestaan muita. 17:10 lähtee kone kohti tokioo ja perillä aikaeron turvin ollaan seuraavana aamuna kasin kulmilla, vähän jo tekis mieli lähtee vaikka lento tulee oleen tuskallinen kokemus jälleen kerran

Blogin kirjottamisesta paikanpäällä ei oo viä sen kummempaa varmuutta ku en tiijä onko siä mestoilla minkäänlaista netti yhteyttä, en muista viimekerrasta. Tosin onhan meillä mukana netti teknikko John Iigle kuka pystyy taikomaan yhteyden vaikka NMT:llä, eli saattaa hyvinkin homma hoitua 🙂

Lisää sitten paikanpäältä, harmi että kamera unohtu kotii mut eiköhän siä jos jonkinmoista putkee ole tarjolla ja huippu kuvaajia siihen kylkeen vielä.

-Heinola Express

Nyt on ihan hyvin reenejä takana noilla leluilla(150) ja onhan noi nyt arvaamattomia kiekkoja! Todella herkkiä laitteita ja samalla on hyvin vaikee hahmottaa ennen heittoa sitä linjaa mitä yrittää niillä heittää, kun käytös on joka heitolla erilainen. Helppo rakentaa luottamus välineisiin. Arvatenkin saattaa että jenkkipettereillä on kalusto täydellisessä jiirissä painojen suhteen, josta voi lähinnä haaveilla näillä leveysasteilla. Maximi sallittu paino on noussut 152g:sta 159,9g:aan joka kuulostaa teoriassa hienolta, mut käytännössä se asettaa ne pelaajat etulyönti asemaan ketkä on onnistunu haalimaan mahdollisimman lähelle max rajaa olevat välineet. Sanomattakin selvää että tommonen 9g:n ero kiekon käyttäytymisessä on huikaiseva. Se on taas täysin eriasia ketä se oikeesti kiinnostaa, paras voittaa jokatapauksessa, oli mikä oli!

Elän toivossa että Japanin päädystä löytyy muutama ”täys” painoinen Caliberi, Fire ja ehkä putteri saattaa olla kova sijoitus. Sen jälkeen on keskityttävä vain ja ainoastaan omaan tekemiseen, muiden tekemisiin on täysin turha uhrata yhtään energiaa, koska kierrokset tulee oleen ihan tarpeeks raskaita muutenkin. Edellinen pätee toki ihan mihin muuhunkin kilpailuun tahansa. En o koskaan pitänyt ajatuksesta oman pelin kustessa nilkoille, alkaa psyykata kilpakavereita. Mun eikä välttämättä kenenkään muunkaan ei semmoseen tartte sortua, eli hyvät ihmiset keskittykää omaan tekemiseen ja jättäkää kaikki muu turha höntyily veke 🙂 maailmakin pelastuu siinä sivussa, ihan tietämättäs.

Kunto on kohdallaan, mikään paikka ei prakaa ja kaikki muutenkin toimii. Täydellistä etten sanois! On turhaa epäillä sitä motivaatiota millä Heinola lähtee suorittaan jokaista heittoa, oikeestaan on turha epäillä yhtään mitään. Hävyttömän hyvä olo vaikka Federer:n tappio börjelle vähän tätä tiistai iltaa latistaakin.

-Jesse

Pari 1,5h settiä takana ihan perus heitto harjotuksia ja tuntuman hakemista noihin höyhenen kevyisiin friboihin. Frisbeegolf olisi köyhä laji jos kaikki olisi niinkuin Japanissa on, mun mielestä noilla ei tee yhtään mitään mut näillä mennään kun japsit näin määrää. 150g kiekko on kaikella tapaa huonompi kuin esim. 175g, kuitenkin nämä kevyet versiot kehittää tekniikkaa ihan itsestään paremmaksi, koska näitä pitää heittää paljon puhtaammin kun painavempia joten reeninä on ihan hyvä näitä heitellä. Firebird (ch) on ihan todella vakaa pannu näissäkin painoluokissa ja niitä on muutama bägissä, sitten on pari PD:tä, Banshee (ch) ja pari Teebirdiä (ch) jotka lentää aika piikkisuoraan ja tekee lopussa ärsyttävän feidin. Mihinkää nää kevyet ei lennä, se on aika masentavaa todeta ja onkin heti vaikee hahmottaa mitä fribaa missäkin tilanteessa käyttää kun midarit ei enää lennäkkään yli sataa metriä. Hessu hedmankin rykii selostamossa ihmeellisesti, nyt rennosti vaan ja selostetaan peli loppuun???

Midarit onkin erikoisia, niitäkun ei saa runnomalla heittää ja kun heittää normaalisti niin nämäkin tekevät sen ärsyttävän loppufeidin mistä en tykkää sitten ollenkaan. Sama ilmiö esiintyy puttereissa. Hyzerflippiin tarttee siis ruveta totutteleen, japanissa toki saa heittää sitä linjaa mitä tykkää että sikäli pelkällä flipilläkin pärjäilee komeesti ja saahan sillä metrejä draiviinkin.

Puttaaminen ja lähestyminen on aika arpapeliä kun noihin ei oikeen minkäänlaista tuntumaa saa. Putit ja lyhyehköt lähestymiset helposti leijailee ja feidailee ihan mihin sattuu jos vähänkin tuulee. Kokonaisuudessaan pelaaminen on todella paljon haastavampaa ja turhauttavampaa kuin max weight kiekoilla. Monet huippunimet protestoivat kilpailua osallistumatta karkeloihin juuri siitä syystä että kiekkojen painoluokat on mitä on. Ite oon minimoinut sen ajan mitä näillä tarttee pelata, koska ei tämmöne muutos kesken kauden välttämättä kovin hyvää tee? jokatapauksessa pariviikkoo aikaa hallita nää välineet ja se kyllä riittää

-Jesse

Suomalaisen frisbeegolfin tulevaisuus, SM sarja vai pelkästään rypäs erilaisia ja eriarvoisia yksittäisiä kilpailuita. Osallistuin nyt Talissa järjestettyihin A-tason kilpailuihin. Kilpailu oli järjestetty kiitettävästi ja puitteet tapahtumalle oli kondiksessa, ei mitään moitittavaa missään suhteessa. En kuitenkaan missää vaihees kisaa tuntenu semmosta kunnon kisafiilistä, mistä se johtuu? En ehkä kokenu kisaavani mistään erityisestä, lataus oli kateissa, halu voittaa oli kateissa ja kaiken ton yhdistelmänä halu pelata loistava turnaus oli kateissa. Olin kuin viikkokisoissa, vaikka A tason kilpailun kuuluis tasoltaan kait vastata viimekauden SM tour osakilpailun tasoa? voin myös olla väärässä.

Viimevuonna SM osakilpailussa en olis ollu valmis denffaamaan missään olosuhteissa. 2 epäonnekasta alarauta rollia riitti siihen et yritys ja keskittyminen katosi, jollonka ei oo kyl mitään leseitä tehdä parastansa. Se tässä risookin, kun lähden kisaamaan niin teen aina parhaani ja yritän viimeseen asti. Nyt olin A tason kilpailussa enkä tuntenut olevani kisassa lainkaan vaan reenirundilla kavereiden kanssa, onko vika meikäläisessä vai tässä nykyisessä systeemissä?? Kisahan oli kaikilla tapaa loistava ja motivoiva muutenkin, ainakin paperilla.

Jokatapauksessa nyt on hyvä hetki ruveta kerään latinkia ja motivaatioo Japania ja 150 class kiekkoja varten, se tuskin tuottaa mitään ongelmaa. Tiskissä on tarjota jeniä, usdgc paikkaa, major sijoitusta ja vaikka mitä muuta hienoa ja tavoiteltavaa.

Suurimmat pahoittelut käytöksestäni! Toivon ettei näin pääse enää käymään 🙂

-Jesse