Kun ei vaan onnistu
Aika helppo aihe, onnistuminen. Tähän asti onnistuminen on ollut se mihin tähtää ja pyrkii, nyt on kuitenkin semmonen fiilis että ei ole väliä onnistuuko vaiko ei. Tietysti sitä haluaa aina onnistua, mutta ilmeisesti minä en tällähetkellä tee sen eteen tarvittavaa eforttia. Epäonnistuminen (jatkuva) vituttaa siinä määrin että en nauti enää pelaamisesta, siitä on tullut pakkopullaa.
Mitä urheilija tekee siinä vaiheessa kun toteaa että nyt on semmonen juttu että ei tästä ny tuu mitää? Luulis että eka keino on vetää kova känni ja kattoo parinpäivän päästä uusin silmin. Tämä tuskin tuottaa toivottua tulosta. Monille urheilijoille on varmaan tuttu tilanne kun odotukset ja tulokset eivät kohtaa, jääkiekossa saa valmentaja fudut. ite oon pohtinut nyt jo tovin syitä siihen miks mun onnistumis prosentti huononee ja huononee, vaikka osaan enemmän kuin ennen. Oon pelannu päin persettä koko kauden, se vituttaa, et voi edes tietää kuinka paljon.
Mitä urheilija tekee tai jättää tekemättä kun asiat ei toimi, itellähän vika on korvien välissä jollain tasolla. Ehkä itseluottamuksen puutetta, mutta sitä saa vain onnistumisien kautta, muuten se on feikkiä. Miten mä saan onnistumisia kun heitän tai puttaan lähestulkoon kokoajan perseeseen. Tälle kaudelle olis tulossa vielä yksi kisa, eli SM karkelot oulussa, sen jälkeen katotaan missä mittakaavassa tätä touhua jatketaan.
-Jesse
2 kommenttia:
Tuttu tunne. Pieni tauko, paljon pohdiskelua, lujasti lisää harjoituksia ja ens kaudella ihan eri asenteella. Ei yritä väkisin menestyä vaan pelaa kun viikkokisoissa konsanaan. Ilon ja nautinnon kautta häviää puristaminen ja yrittäminen. Älä nyt vaan tee mitään lopullisia päätöksiä SM-kisojen jälkeen. Ei ne kisat sen paremmin mene kuin nämäkään jos mielentila on kuvailemasi. Sillon syntyy vaan vääriä päätöksiä. Tai mikä minä olen sanomaan vieraalle ihmiselle, mutta tilanne ja kirjoituksesi tuntui kovin tutuilta, laji vaan on ollut eri.
kamoon jesse! sillon ku alotin lajin ja (niinku kaikilla) kehitty alussa harppauksin ja sitte tultiinki takapakkia. sillon joku viisas sano, että isoilta pojilta on kuultu, ett kehittyminen menee syklissä "2 askelta eteen, yks taakse" kyllä se peli sieltä vielä tulee!! tsemiä!