Heinäkuu on superkuu

Fribagolfin superkuukausi rupee oleen ohi. Stockholm Open, Tali Open ja European Open tuli pelattua tässä sumussa. Kausi niin sanotusti rupee oleen loppusuoralla isojen karkeloiden osalta, lähestulkoon kaikki odotukset oli vedetty metritolkulla riman alta. Masentava ja nolo juttu pelata tällä osaamisella näinkin huonoista sijoituksista. Tukholman kisa oli jo lupaavaa toimintaa, heitto oli siellä missä piti mut viimeistely ontui pahasti. Tein pika ratkaisun ottaa viimekauden putterit takas käyttöön, viimeistely parantui merkittävästi. Kohu prodiscus kisoista oli myös hieno ja piristävä juttu kaikenkaikkiaan, vituttaa vieläkin että jotkut ihmiset osaa olla kunnon paskahousuja. No savun saattelemana Taliin tekeen tulosta.

Kovatasoisessa kisassa avaus rundi olikin ihan siedettävää peliä, ajoittain jopa varsin näyttävää ja rohkeeta. Kierrokseen mahtu kuitenkin muutama aika synkkä väylä. Lopun kisasta keikuin jyrkänteen reunalla jatkuvasti ja Talin tiukat metsiköt runsaine OB linjoineen ja onnekaisine pomppuineen imi Heinolan jyrkänteeltä alas ja paluuta ei enää näkynyt, täytyy kyllä myöntää että samalla rupesin pelaamaan yltiöpäisellä riskillä. Vähän sama juttu kun hyppäis ankkuri jaloissa mariaanienhautaan, mutta siinä kohtaa se oli aivan sama. Loppupeleissä karsiuduin jopa finaalista, sekin on eräänlainen meriitti.

Fiilikset oli mahtavat, hyvä kisa alla niin on hieno ponnistaa yhteen kauden päätapahtumista 😉 Nokialle saavuttuani tiistaina, fiilis kisakylässä oli erinomainen. Oli suuren tapahtuman tuntua ja on hieno nähdä miten laji ponnistelee eteenpäin suurin askelein. Hyvän tuntuiset treeni kiessit ja sää oli kuin morsian. Muutenkin kaikki oli kunnossa, tiesin radan ja oon voittanut kisoja kyseisellä radalla, tosin hiukan eri väylillä mutta kuitenkin samassa maastossa. Halusin pelata agressiivista peliä unohtamatta järkeä. Tiesin pystyväni böördiin kaikilla väylillä, muutamaa lähdin pelaamaan par:na heti tiiltä. Alkuunsa jouduin välittömästi taisteleen par:sta eli nelosella, vitosella ja kutosella. 4:lla 20m par putti ylämäkeen ja 5:lla 11m jonka sain sisään, mutta kuutosella rupes jo lipsuun aivan järjettömästi, satoi myös vettä järjettömästi. Puttasin bogia 13m takana rotko, mukiin. Jälleen kerran olin tutussa tilanteessa viikontakaa kun keikuin aivan siinä jyrkänteen reunalla. Olin ihan OK tilanteessa vielä kierroksen puoleenväliin asti ja 11:lla draivasin korin vieressä olevan koivun kautta pointseille ja putti ohi, kun pari jätkää veti tylysti koko puskan läpi metriin. Rankan sateen takia kiekot rupes lipsuun ja heittoon tuli arkuutta. Tuli myös keskeytys, jonka jälkeen tuhosin kierrokseni lopullisesti. 8 päälle par:n ei todellakaan ollut se startti mitä olin pelaamassa.

20 heittoa kärjelle hävinneenä tiesin pelin olleen selvän vaikkei nyt ihan voitosta haaveiltukaan, halusin kuitenkin vielä tehdä hyvän sijoituksen ja silleen. Puhuin aiemmin siitä agressiivisesta, mutta järkevästä pelitavasta. Jostain syystä järki oli jäänyt johonkin ja pommitin rankasti pojoille kaikilla lopuillakin kierroksilla ja en edes kehtaa katsoa mikä oli loppusijoitus, jokatapauksessa se on riittävän huono.

Syy tähän notkahdukseen on varmasti osittain siinä että haluan menestyä liikaa, jolloin itse tärkein eli peli unohtuu. Ajattelutapa että jos ei voita niin ei ole väliä monesko on, on kyllä täysin perseestä, ja myönnän kyllä syyllistyneeni tuohon enemmän tai vähemmän nyt tänäkautena , minkäs teet kun halu voittaa kisoja on liian paljon suurempi kuin halu pelata hyvää peliä. On todella paljon helpompaa voittaa kisoja kun pelaa hyvin ja jollei sittenkään voita ni ei sille voi mitään. Koska haluamalla ei voiteta paskanvertaa, sen nyt voi jo puolenvuoden kokemuksella tässä kertoa.

Olo nyt viikon tauon jälkeen on aika rauhallinen ja vapautunut osittain. Nyt loppukauteen on lähdettävä vaan pelaamaan niin hyvin kuin osaa ja tuo ihme voittamisapina saa napin ottaan. Ja mikäli pelaan niin hyvin kuin osaan niin kaikki on mahdollista 🙂

-Jesse

6 kommenttia: