150 Class part 2

Nyt on ihan hyvin reenejä takana noilla leluilla(150) ja onhan noi nyt arvaamattomia kiekkoja! Todella herkkiä laitteita ja samalla on hyvin vaikee hahmottaa ennen heittoa sitä linjaa mitä yrittää niillä heittää, kun käytös on joka heitolla erilainen. Helppo rakentaa luottamus välineisiin. Arvatenkin saattaa että jenkkipettereillä on kalusto täydellisessä jiirissä painojen suhteen, josta voi lähinnä haaveilla näillä leveysasteilla. Maximi sallittu paino on noussut 152g:sta 159,9g:aan joka kuulostaa teoriassa hienolta, mut käytännössä se asettaa ne pelaajat etulyönti asemaan ketkä on onnistunu haalimaan mahdollisimman lähelle max rajaa olevat välineet. Sanomattakin selvää että tommonen 9g:n ero kiekon käyttäytymisessä on huikaiseva. Se on taas täysin eriasia ketä se oikeesti kiinnostaa, paras voittaa jokatapauksessa, oli mikä oli!

Elän toivossa että Japanin päädystä löytyy muutama ”täys” painoinen Caliberi, Fire ja ehkä putteri saattaa olla kova sijoitus. Sen jälkeen on keskityttävä vain ja ainoastaan omaan tekemiseen, muiden tekemisiin on täysin turha uhrata yhtään energiaa, koska kierrokset tulee oleen ihan tarpeeks raskaita muutenkin. Edellinen pätee toki ihan mihin muuhunkin kilpailuun tahansa. En o koskaan pitänyt ajatuksesta oman pelin kustessa nilkoille, alkaa psyykata kilpakavereita. Mun eikä välttämättä kenenkään muunkaan ei semmoseen tartte sortua, eli hyvät ihmiset keskittykää omaan tekemiseen ja jättäkää kaikki muu turha höntyily veke 🙂 maailmakin pelastuu siinä sivussa, ihan tietämättäs.

Kunto on kohdallaan, mikään paikka ei prakaa ja kaikki muutenkin toimii. Täydellistä etten sanois! On turhaa epäillä sitä motivaatiota millä Heinola lähtee suorittaan jokaista heittoa, oikeestaan on turha epäillä yhtään mitään. Hävyttömän hyvä olo vaikka Federer:n tappio börjelle vähän tätä tiistai iltaa latistaakin.

-Jesse

0 kommenttia: