Tuhannen auringon voimalla
Maa kiertää auringon tasan vuodessa ja se jos mikä on hieno yhteensattuma. Samaisessa kierroksessa tosin Suomen korkeuksilla kierähetään läpi neljästä vuodenajasta ja niistä seuraavaksi vuorossa tuntuisi olevan syksy. Ilmat viilenee ja kiessille on hyvä laittaa vähän vaatetta päälle jos meinaa pysyä lämpösenä.
Keskempänä eurooppaa on kelit olleet hitusen lämpösemmät ja olenkin pyörähtänyt maailmalla paiskomassa muovia. Sveitsistä ja Tsekeistä on nyt kokemukset taskussa ja jossain välissä myös kisaraportit kaikkien luettavana. Huikeiden puitteiden ja loistavien kisojen lisäksi on maailmalta karttunut taas muutamia lötätuttuja ja THG:llekin uusia kannattajia.
Vuoden yksi kohokohdista on ehdottomasti kohtaaminen Tsekeissä, Vesec Openin ekalla kiekalla. Käppäilin kohti ekaa väylää ja poolikaveriksi paljastunut nuori mies totesi nähneensä mun nimen osallistujalistassa ja toivoi, että saisi heittää kierroksen mun kanssa. Ei paljoa tuuli ja tihkusade vaikuttanu ku sydäntä lämmitti sen vertaa. Paikallisia junnukisoja dominoinut nuorukainen heitti kisat avoimessa, myllyttäen mua viidellätoista heitolla ekalla kiessillä mutta päätyen sit vain yhden heiton voimin edelle lopullisissa listoissa.
Muutenkin maailmalla on videoita katteltu ja palaute on ollut hyvää. Baselissa, Sveitsissä, kesken kiekan kuului lähimaastosta paikallisen kielen sijaan suomea kun tienoilla asustellut miekkonen tuli morjestamaaan. Hieman siinä hämmennyin mutta pienet turinat saatiin aikaseksi. Notta terveiset vaan Petterille sinne Baseliin!
—
Maailmalla reissatessa on ollu hienoa huomata, että myös vinkit joita Avery kesällä huuteli ympäri suomen ratoja on pikkuhiljaa asettunu pääkopan pohjille. Heitossa on ajatusta mukana, heittolinjat muodostuu yks tavoite kerrallaan, sormet ei enää hae niin paljoa grippiä kuin ennen yms. Meininki näkyy heittovarmuudessa, tuloksissa ja kuupan lähes zenmäisessä hallinnassa. Vaikka tulos heittäisi 12 heittoa kierrosten välillä (Vesecin tuloslistat) niin rauhallisuus säilyy järkkymättä.
Suurta kehitystä ja muutosta on tapahtunu myös kassin sisällön suhteen. Kesän lähes jokapaikan luottokiekko Mako3 on loppukaudesta siirtynyt todella varmaksi antsalätyksi midarietäisyyksille. Suoriin vetoihin on tilalle tullut Innovan Atlas joka tuntuu menevän nykyään juuri sinne mihin haluaa. Vesecin haastavissa tuulissa tuntui atlaksen rimmi rauhoittavan varmalta ja lähärit taipui korille jopa yllättävällä tehokkuudella.
Myös PD sekä Roc3 ovat saaneet kivasti heittoja alle ja varsinkin PD alkaa tuntumaan kädessä niin hyvältä kuin kyseisen lätyn kuuluisikin tuntua. Heittovarmuudesta on ollut kovasti hyötyä kun olosuhteet ja ratojen profiilit ovat muuttuneet maailmalla matkatessa hyvinkin paljon. Tutusta kiekosta on hyvä myös hakea rauhaa ja vakautta kun korin takaa kummun takaa mylvii paikalle panssarivaunu.
—
THG:n sivu facebookissa saavutti myös äärimmäisen kovan rajapyykin kun 1000 seuraajan raja napsahti rikki. Onhan se nyt vain hävyttömän siistiä, notta noinkin iso läjä ihmisiä pitää THG:n sisältöä ainakin yhden naksautuksen arvoisena ja heistäkin osa diggailee vielä raskaammin.
Moinen läjä ihmisiä vaatii myös jonkinlaista vastareaktiota ja siihenhän parhaiten toimii pienimuotoinen kisa jossa palkintona on InnovaStoren sponssaamaa kiekkoa.
Kun tuo kesäkausi alkaa pikkuhiljaa taittumaan syksyisempään menoon niin ajattelin kysellä ihmisiltä kesän oudoimpia kokemuksia. Omat tarinasi jakamalla osallistutkin kisaan jossa palkinnoksi lähtee yksi tämän kesän hienoimmista uutuuksista eli Innovan Atlas. Kyseinen kiekko on ainakin omasta mielestäni mitä sopivin palkinto tähän kisaan. Hieman oudompi kuin peruslötä, kuvaa kesän kehityskaarta täydellisesti ja onhan se nyt vain järkyttävän hyvä ja luotettava kiekko.
Huom! Kisa päättynyt!
Tässäpä vielä linkkiä kisakuvaan facebookissa – – Ja jos ei tuota fb-tiliä löydy mutta osallistuminen kiinnostelee niin äläpä huoli. Läppäse tähän artikkeliin keskiviikkoiltaan (25.9.2013) mennessä kommenttina kesän oudoimmat kuulumiset niin homma on sillä pihvi.
—
Huh, tässä siis hieman kuulumisia. Paljon on tavaraa luonnoksina odottelemassa, että niistä saisi täysimittaisia artikkeleita. Kisoja ja ratoja on siis luvassa syksyn mittaan. Siihen asti ei muuta ku suotuisia kelejä ja kauniita syyskiekkoja!
4 kommenttia:
Oltiin alkukesästä kaverini kanssa tutulla Siltamäen radalla viskelemässä. Perinteisellä "lampiväylällä" (onko se ny väylä no. 8 tms. en muista tähän hätään), päätin sit kokeilla tempaista kunnolla kaarteeseen lammen taakse. No eihän se sinne päinkään lähtenyt vaan keskelle lampea, plumps. Siinä hetken katselin, että nyt on kyllä sen verran syöpäsen väristä vettä, et saapi jäähä hyvin palvellut ensimmäinen kiekkoni, Champion Beast, lammen uumeniin. Noh tästä jatkoimme, hetken hiljaisuuden kiekon muistolle vietettyämme, radan loppuun. Meni pari kuukautta ja tuli puhelinsoitto: "Löyty sun kiekko Nurmmelan radalta, haluatko kiekkosi takas?" Noh tottahan toki halusin ja ihmettelin, et mitähän ihmettä se Nummelassa teki.. Sovittiin niin, et hän tuo kiekon Espoossa sijaitsevalle huoltsikalle ja käyn sen sieltä sit noukkimassa talteen, kunhan saan kyydin jostakin hankittua. Viikon kuluttua soitosta pääsin kiekon hakureissulle. Huoltsikalle saavuttuani kyselin kiekkoa ja myyjä sitä tovin etsittyään totesi: "Joo kyllähä se tässä pari päivää sitten oli, muttei ole enää, sori" Noh, sinne jäi rakas Beastini matkalle tuntemattomalle. :'( Champion Beastin muistoa kunnioittaen ja kovasti kaivaten, RubQul
Frendin kanssa lähdettiin keskisuomeen ajatuksena tarkastaa niin monet väylät kuin vain viiden päivän aikana on mahdollista. Torstaina takana olivat jo kotka, loviisa, hamina jyväskylä, lahti ja riihivuori. Viimeiset väylät pelasimme auringon laskiessa heinolassa kippasuon fg-radalla. Tämän jälkeen emme jaksaneet vaihtaa kaupunkia tai etsiä yösijaa. Sen sijaan, parkkeerasimme läheisen jalkapallokentän laidalle keskelle metsäistä parkkipaikkaa. Kasasimme oman korimme ja teimme retkituoleissa ruokaa, joka ei maistunut miltään, muttta piti hengissä. Kylkeen löytyi kaupasta suomen ainoat becks lemon bisset, joita en ollut nähnyt kahteen vuoteen. Leiriämme valaisi täysin pilvetön tähtitaivas ja yksi katulamppu, joka oikeastaan oli ainoa syy siihen että mitään näimme eteemme. Kun ruoka oli valmis ja syöty, asetimme korin lampun alle ja siirryimme kaljojen ja kiekkojen kanssa auton luo joka odotti täydellisessä pimeydessä noin neljänkymmenen metrin päässä koristamme. Samalla hetkellä kun aloitimme kiivaan (ja jo nyt erittäin tunnelmallisen puttiharjoittelun), läheisestä varastorakennuksesta alkoi kuulua erittäin kaunista naisen laulamaa oopperalaulua. Kun ensimmäiset pelon tunteet ja kylmät väreet lähtivät ja totuimme lauluun, muodostui tästä kolmen tunnin keskiyöllisestä puttiharjoituksesta, yksi ikimuistettavimmista kokemuksista. Heitimme kiekot kohti pimeyttä, ja näimme ne seuraavan kerran vasta kun ne osuivat valokeilaan korin ympärille. Sen jälkeen ne katosivat takaisin pimeyteen, yhtä hole in onea lukuunottamatta. Lopulta nukahdimme autoon laulun silti jatkuessa. Kello oli siinä vaiheessa puoli kaksi yöllä. Aamulla herätessämme paikka näytti aivan tavalliselta parkkipaikalta, mutta meille se oli näyttäytynyt sellaisena näyttämönä jota ei pitkään aikaan unohda. Onneksi alkukesästä oli tekemisen puutetta ja kaveri vei minut kerran simonkylään kokeilemaan lajia. Kesän top-kokemus olisi muuten jäänyt kokemattam