On the road again!
Pow! Kesähän lähtee käyntiin kunnolla vasta kun auto starttaa ja karavaani ottaa ekat askeleet. Näin kävi tänäkin vuonna ja jopa viime vuotta huikeemmalla vedolla kun kävin hakemassa Lectican ja ST-Autokeskuksen sponssaamaan ”valtamerilaivan” eli The Hat Vanin käyttööni. On meinaan sellanen menopeli alla, että kelpaa pyöritellä kumirullia useampi tuhat kilometriä eteenpäin.
Lievää iloa ja riemastusta oli ehkä havaittavissa noutohetkellä. Kuvassa kääpiö ja sen kiesi.
Suunnitelma auton noutamisen jälkeen oli varsin selvä: Hattumies autoon, mutka Discmanian varastolle, pyörät kohti Oulua ja nilkka sopivasti rajoitusten mukaisen nopeuden mahdollistamassa kulmassa tukemaan kaasupoljinta vasten. Kiire ei ollu mihinkään ja sää oli kohtuu epävakaa, niin suottapa tuota hurjasteleen.
Vaikka kiertue varsinaisesti starttasikin Rovaniemeltä, pyörähdin mutkan Oulun lentoasemalla josta koukkasin mukaan Deep in the Game -klinikkakiertueen tässä samalla hoitavan sankarin, uskollisen kartanlukijani, mitä mukavimmina matkakumpanin, lähes legendan sekä muutenkin varsin joviaalin nuoren miehen, Avery Jenkinsin.
Koska tupsun alta löytyy atomikellomainen arviontikyky, kurvasin kentän pihaan juuri kun Avery löysi tiensä ulos lentokompleksista ja pääsimme jatkamaan matkaa välittömästi. Suuntana oli Oulun majapaikkamme ja isäntänä toimi Väyrysen Erno, joka tosin oli ratasuunnitteluhommissa toisaalla Suomessa. Sen myötä saimmekin hieman aikaa lepuutteluun sekä evästämiseen, illalla oli kuitenkin vuorossa lötähommia.
Ernon päästyä tienoille sännättiin koko porukka suorilta Virpiniemeen ja kiertueen ekalle rundille. Poolikavereiksi liitettiin myös Powergripin jannut lähes täydessä vahvuudessa joten ainakin radalle eksyminen oli näin suljettu pois laskuista.
Kiessi oli sekoitus vahvaa suorittamista ja armotonta mökellystä joka taitaa jäädä koko kiertueen teemaksi. Mökellystä yritetään kuitenkin karsia poies matkan varrella. Tuloksia odotellessa… Virpiniemestä tulee rataesittelyä ja arvostelua myöhemmin joten mikäli radan ominaisuudet kiinnostaa enemmänkin niin kannattaa tarkkailla tätä sivustoa.
Kiekan jälkeen vielä hieman tarinointia, iltapalagrillaukset ja niinsanottu ”päivä 0” oli pulkassa. Hyviä, hyviä hommia heti alkuun!
Suomen suvi ja vallitseva säätilanne pisti kuitenkin huolestuttamaan hieman, eikä epävarmuutta ihan hirveästi helpottanu pohjoiseen kesään sopinut kieltomerkki radan varrella. Jos lumitilanne kehittyisi hieman ikävämpään suuntaan, pitäisi varmasti alkaa varomaan pulkkailijoita mäessä. Kieltojen kera tai ilman.
Noh, talviurheilut sikseen, unta hattuun ja kohti kiertueen ekaa klinikkaa Rovaniemellä! Pistettiin auto liikenteeseen varsin aikaseen, sillä Rolloon oli sovittuna muutamat tapaamiset. Ensiksi tuupattiin The Hat Van teipattavaksi jotta saataisiin väriä pintaan ja yhteistyökumppaneiden logot näkyviin. Mehän ei liikuta incognito.
Auton ollessa teipattavana saatiin kyyti sukulaiseltani eli ”Hattuveljeltä” jonka kyydissä lähdettiin näyttämään Averylle, että miltä arktinen luonto oikein näyttääkään. Maisemahommat tuntu kiinnostavan niin paljon, että siirtymä kohti Patokosken rataa meni kivasti nukkuessa. Ei kait siinä sitten mitään. Saksasta kun lentää on tunnin jetlag kohtuu raskas muuttuja.
Patoskilla kuitenkin kiekka hyvässä hengessä ja virittelin vähän reppukameraa käyntiin samalla. Kiekasta kohokohtia tulossa siis myös videomuodossa jahka kiertuetta saadaan eteenpäin. Velipojan, minun ja Averyn lisäksi mukana oli myös paikallinen sankari, Eemeli joka oli väijynyt mahdollisuutta haastaa Kalifornian vieraamme niin sanottuun ”kahden euron saisaihin”. Luvassa oli siis tiukkaa vääntöä ja kohteeksi valittiin Rovaniemen uusi, väliaikainen, rata ”Monttu”.
Kisa oli tiukkaa vääntöä ja tulokset olisivat voineet heilahtaa suuntaan tai toiseen varsin helposti. Kiekalla nähtiin maagisia putteja 15-metristä, karmeita yläraudan kolahduksia ja heittoja joiden jälkeen kisaamista seuranneet saivat keräillä leukoja soramontun pohjalta. Hyvää hupia ja mitä parhain tapa viettää päivä Rovaniemellä.
Lopputuloksena kuitenkin kisan voitto päätyi Rolloon kun Eemeli nipisti äärimäisen tiukan voiton yhden heiton erolla. Parkkipaikalla suoritetun palkintojenjakoseremonian jäljiltä rupesi välittömästi leviämään huhut kolikon kohtalosta. Viimeisten tietojen mukaan Ounasjoen varralta on varattuna hehtaarin tontti johon rakennetaan Alvar Aallon hengen suunnittelema alttari kolikon sijoituspaikaksi. Henkilökohtaiseksi pyhiinvaelluskohteeksi suunniteltu rakennelma valmistunee vuodeksi 2018.
Kisailujen jälkeen tuupattiin vatsat täyteen poroa jonka turvin oli hyvä lähteä vetämään päivän virallinen osuus elikkäst Averyn heittoklinikka. Paikalla oli täys lataus pelaajia ja heittämisen salat sekä mukavat kokemuket otettiin innokkaasti vastaan. Rollossa on aina huikeeta käydä sillä paikalliset pelaajat ovat äärimäisen ystävällistä ja mukavaa porukkaa. Huikea kiitos siis Rolffareille päivän järjestelyistä!
Eihän heittohommat toki siihen loppunu. Klinikan jälkeen siirryimme yhteisvoimin kohti Toramon rataa jonne oli järjestetty tapaaminen Averyn kanssa, nimmarienjakoa sekä hieman haastatteluhommia Ylen radioon. Tuon haastattelun voipi kuunnella tästä.
Sekä Hat Guyn että Averyn kiekot löysivät uudet omistajansa kaiken tämän keskellä ja juhlahumun tiimellyksestä nousi esiin myös melkoisen painavin äänenpainon ilmaistu ”How about a rematch?”
Pöytä oli siis katettu, arvat heitetty ja viimeiset sanat sanottu tutuille ja perheenjäsenille. Luvassa oli keskiyön kierros Toramon metsissä jolla ratkottaisiin paremmin Averyn ja Eemelin väliset voimasuhteet. Kisapoolin täyttyessä katsojista sekä pelaajista, siirryin itse muutaman tutun kanssa kiertämään rataa taisteluporukan jälkimainingeissa.
Kiekkoja kolisuteltiin puissa ja juttu luisti kierroksen edetessä. Viimeisen reiän jälkeen päästiin kuulemaan tuloksia joista kävi ilmi Averyn vakuuttava voitto Eemelistä. Nopeammat piti kisaa jo ratkaistuna ja aloin pakkaamaan autoa lähtökuntoon kun toistaiseksi tuntematon paikallisen seuran edustaja keksi, että pitäähän kisalle saada oikea ratkaisu kun tilanne on vasta 1-1.
Kaikkie onneksi vierestä löytyi vielä Lapin Urheiluopiston rata jossa tuo paremmuus saataisiin selvitettyä. Lyhyt ja nopea kierros suunnitelmissa, ratkaisu selville ja sankarit unille. Helppo suunnitelma.
Toiverikkaat ajatukset karkasivat Oukun tuuliin kun tuolle yökierrokselle kerättiin vielä noin kymmenen henkeä jotka kaikki liittyivät samaan pooliin. Ilta piteni siis useammalla tunnilla. Tyydyin itse kuvaamaan ja valmistelemaan settejä joten kierroksen kulku on mulle valtaosin pimeän peitossa. ”voittajalle kaikki” tyylinen 2 euron betsi oli kuitenkin rakennettu piristämään kisaa ja sen ratkominen meni jopa sudden deathiin asti. Siinä Avery kohtasi paikallisten edustajan Pekan. Ratkaisutavaksi valittiin CTP-kisa ja parin heiton jälkeen voittaja oli selvillä. Avery kuittasi kiistattoman ylilyöntiaseman sekä iltapalarahat. Näin!
Päivä, ilta sekä yö olivat siis kohtuu fribantäytteistä menoa ja untakin saatiin kuitenkin vielä alle. Aamulla käytiin vielä hakemassa vähän korjaavia teippejä peittämään allekirjoittaneen suunnitteluerheet jonka jälkeen The Hat Van suuntasi kohti Oulua.
Siitä lisää seuraavaksi sit!
0 kommenttia: