"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Hyvän fiiliksen hommia

21.6.2013 09:50

Aamupalaa huiviin, parin lähiradan osoitteet ylös ja paku kohti Varkautta. Keskiviikkona oli edessä taas useamman tunnin ajomatka kohti Varkautta.  Autossa kerettiin tiiraileen fgr.fi:stä ratojen profiileja ja huhupuheet mukavista radoista saivat vahvistuksen myös sitä kautta.

Melkeinpä Kajaanin välittömässä läheisyydessä oli Paloisvuoren ja Nerkoon radat jotka otettiin tähtäimeen. Tavoitteena oli kiertää radat, kuvailla jokunen pätkä ja nauttia kiekon lentämisestä. Päätettiin myös sorvata mun puttia paremmaksi mikäli fiilikset osuu kohilleen.

Ekana kohteena oli Paloisvuori ja täytyy sanoa, että toivoisin sen olevan Kajaanin sijaan noin kymmenen kilometrin säteellä Tampereelta. Rata nousi välittömästi niin minun kuin Averynkin arvioissa parhaimpien ysiväylästen joukkoon. Rata oli haastava, todella kaunis, monipuolinen ja miellyttävä. Täytyy palata joskus uudestaan jos se vain on mahdollista. Suosittelen Paloisvuorta ehdottomasti jokaiselle harrastajalle.

 

Hieman eri profiililla ja maastolla toteutettu Nerkoon rata kärsi hieman Paloisvuoren huikeudesta mutta sekin oli mukava repäsy ja sopivasti reitin varrella. Hiottiin vähän linjoja ja testailtiin hieman hassutteluheittoja samalla kun kierrettiin muutaman kiekon kierros. Hyvää hupia jälleen kerran. Moikattiin siinä pari paikallista vielä, heitettiin kamat pakun sisälle ja painettiin kaasupoljinta alemmas. Suuntana oli siis Varkaus ja tavoitteena käydä vielä syömässä jossain välillä.

Varkaudessa meitä odotteli jälleen parikymmentä innokasta ja uteliasta heittäjää. Kiertue-elämään kuuluen koettiin myös eka hienoinen aikataulujen pettäminen. Voisin syyttää erään huoltoaseman huolestuttavan pitkää valmistusaikaa ruoka-annokselle, harhaan ajoa sekä rekkasumppua satasen alueella mutta enpä syytä. Tourmanager, eli meikä, on aikataulujen takana joten tästä otettiin opiksi.

Tunnelma ja meininki oli kuitenkin katossa jahka Avery astu ulos autosta ja starttasit klinikan lähes välittömästi. Katottiin Juhon kanssa että kaikki on kunnossa ja lähedettiin hotellille hoitaan check-init sekä siirteleen vähän rojuja paikoilleen. Iltapäivä vietettiin seuraavien päivien kuvausten sekä reittien suunnittelun parissa ja setit saatiinkin kuntoon juuri klinikan loppuhetkillä. Eipähän myöhästytä enää huomenna.

Klinikan jälkimainingeissa porukka kerääntyi Innova-pakun ympärille ja Averyn Teebirdit sekä Deep In The Game -tuotteet vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin. Nimmarit, valokuvat sekä viimeiset vihjeet ihmisille ja sitten kohti hotellia. Tai niinpä luultiin kunnes eräs paikallisista totesi viereltä ”Tuossa olis vieressä toi puistorata… Mites olis kierroksen laita?” Viis minuuttai tästä eteenpäin ja Avery seisoi tiin laidalla parin kymmenen ihmisen seuratessa vierestä puhelimet ja kamerat valmiina.

Varkauden mystisin ilmiö seurasi Averyn avausta kun ihmiset tyytyivät vaan nostamaan reppunsa selkään ja taivaltamaan kohti laskeutunutta kiekkoa. Kiekasta muodostui mestarin yksilökiekka, galleryn seuratessa kuuliaiasesti perässä. Totesin itse, notta antaapa väen mennä edeltä niin pääsen sit perään kiertämään oman kiekkani rauhassa.

Kamoja viritellessä irtos pääseurueesta muutama paikallinen tai lähes paikallinen vahvistus kuiten ykkösen tiille ja kierrokselle lähdettiinkin mukavan poolin voimin. Heitoista ei tullut juuri mitään ainakaan minun osalta mutta heittokavereiden menoa oli mukava seurata. Kymmenen väylää taittui mukavasti samalla lötisten niitä näitä ja fiilistellen rataa sekä mestarimme menoa. Nimiähän en tietenkään muista mutta poolikavereille isot ylävitoset ja kiitokset!

On ollu mielenkiintoista huomata kuinka paljon voi käsitys omasta heitosta muuttua muutaman päivän aikana. Muutoksia ovat kokeneet mm. ranteen taitto taakseviennissä, heittolinjan asettaminen ittelle parempaan kohtaan, kyynärpään asento, heiton rytmi, heittolinjan asettaminen maaston mukaan ja saaton vieminen loppuun asti ,noin muutamia asioita mainitakseni. Kahdestaan ratojen kiertäminen maailman huipun kanssa on kelpo reeniä, suosittelen kovasti jos sattuu tuleen mahis vastaan.

Ekat päivät on ollu melkosta rypistämistä joten väsymys vaivaa heittoa ja menoa aina välillä. Tästä eteenpäin ajomatkat lyhenee kuiten huomattavasti joten aikaa ratojen kiertämiseen ja ihan vaan hengähtämiseen on huomattavasti enemmän. Paljon on vielä kuvattavaa ja pohdittavaa mutta suunnitelmien mukaan mentynä ei materiaalin suhteen pitäisi olla mitään hätää. Matskussa on nyt jo paljon todella hyviä pätkiä, toivottavasti päästään jakaan niitä mahdollisimman pian!

Kysymyksiä on tullut myös mukavasti. Muistakaahan, notta vielä on pari päivää läväyttää ilmoille kysymyksiä ja kommentteja ja siten voittaa Coston hattua sekä Averyn signeeraamaa lötää.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, huomenna sit tarinaa Peurungalta. Äärimmäisen hyvät juhannukset myös!


0 kommenttia:

Jätä kommentti