Arvostelussa: Vesilahti DiscGolfPark, Vesilahti
3,00 -
Vesilahti DiscGolfPark
Suomen frisbee-scenen kasvusta kertoo ympäri valtakuntaa rakennettavien ratojen huikea määrä vuosittain. Välistä pistetään pystyyn isompia kilpatason ratoja ja välistä taas maastoon nousee pieniä ja mukavia, vähän leppoisampia ratoja. Yksi viime vuoden uutuuksista onkin juuri tälläinen, kevyen leppoisa rata. Vesilahti DGP sijaitsee Vesilahdella kuten nimestäkin voi päätellä eli hitusen Tampereesta etelään. Rata on kohtuu lähellä pääkulkuväyliä mutta sinne päätyäkseen saa kuitenkin tehdä pienen kurvin.
Vesilahdelta löytyvä rata on vain kuusiväyläinen pienempi rata, eikä väylien pituudetkaan huimaa kokoneempien heittäjien päätä. Radan pisin väylä on 62 metriä pitkä ykkösväylä ja pari radan väylistä on noin kolmekymmentämetrisiä. Ihan niitä nopeimpia draivereita ei radalla siis tarvita. Joku saattaisi huudellakin jo taustalta, että mitäs nämä tämmöiset radat on, pitempää rataa tiskiin! Mutta Vesilahden tapaisilla radoilla on varsin tärkeä tehtävä maan fribakulttuurin jatkuvassa kehityksessä.
Pienet, todella kauniit ja toimivat radat ovat mitä parhain tapa tutustua lajiin ja Vesilahti toimii juuri tälläisenä paikkana vallan hyvin. Kesällä ylläpito toimii ja maasto pidetään nättinä, tosin aika näyttää kuinka radan käyttöaste pystyy pitämään aluskasvillisuuden kurissa. Mutta katsotaas tarkemmin minkälaisesta radasta on kyse.
Radan pisin väylä eli tuo jo mainittu 62-metrinen ykkösväylä lähtee pienen pellon kulmasta, autojen sijoituspaikan mahdollistavan alueen vierestä. Vasemmalle aukeava pelto tarjoaa varsin avoimen heittolinjan ja tiin etupuolella törröttävän puskan oikealta puoleltakin pääsee hamuilemaan linjaa korille. Korin läheisyydessä nousee oikealta puolen myös muutama puu joten varmempi linja koria kohti löytyy väylän vasemmalta laidalta. Kori itsessään on varsin avoimesti pellon päässä joten siellä ei pelaajia odota juurikaan yllätyksiä.
Kakkosväylä tarjoilee hieman haastavampaa linjaa, väylän ollessa lähes edellisen mitoissa kuudellakymmenellä metrillään. Hieman rosoinen ja kumpareinen maasto tuo mukavan lisän heiton suunnitteluun ja väylä kaartaakin hieman vasempaan. Matkan varrella on myös pieniä puita eri muodoissaan ja kori on kantojen sekä kivien reunoittama. Ikävät pomput saattaa saada kiekon harmillisenkin kauas kohteesta.
Kolmosväylä lähtee pellon laidasta ja kohoaa ylämäkeen koko 34-metrin pituudeltaan. Monelle enemmän heittäneelle tässä on väylä jolla tähdätään putteria suoraan koriin mutta väylän kapeampi profiili ja ylämäki tarjoaa hieman mietittävää aloittelevalle heittäjälle. Miellyttävä neppi ja reilu väylä vaikkei kiekko vielä kantaisikaan näitä pituuksia. Väylän ympäriltä löytyy myös puita jotka blokkaavat sivuille liian pahasti karkaavia heittoja.
Kolmosen jälkeen otetaan aimo harppaus syvemmälle metsikköön mistä löytyy väylät neljä ja viisi. Kun tii on paikallistettu puiden ja pensaikkojen seasta, voi nelosen heittopaikalta tähyillä jälleen noin kolmenkymmenen metrin päähän josta kohoaa kori. Puut, kivikkoinen maasto ja pienet korkeuserot tuovat tähänkin väylään kivasti luonnetta vaikke siinä pituutta olekaan hirveästi. Heitto ei ole ihan itsestäänselvyys mutta hallittu perusheitto saavuttaa kuitenkin korin mukavasti.
Vitonen jatkaa tunnelman puolesta samaa linjaa, puita ja muuta kasvillisuutta löytyy väylän tuntumasta ainakin kesän keskivaihella varsin runsaasti. 60-metrinen väylä lähtee kaartamaan vasemmalle ja alas ja korin paikallistaakseen saa ainakin seurueen lyhyimmät heittäjät kuikuilla kunnolla. Väylä on melko tiukka ja kaarre kohtuu kevyt. Puita ja pensaita löytyy jälleen runsaasti joten heittoon on tarvetta saada tarpeeksi kontrollia. Korin takana kohoaa hieman tiheämpää metsää joten reilusti pitkäksi menneet heitot voi päätyä pahoihinkin paikkoihin. Korin tasalla on kuitenkin tilaa joten suoraksi heitetty määrämittainen on vielä pelastettavissa birkuksi hyvällä putilla.
Siirtymä kohti radan viimeistä väylää on jälleen pienen kävelyn mittainen ja kutonen löytyykin parkkipaikan lähistöllä olevan rakennuksen tuntumasta. Metsän reunaan rakennettu väylä on pituudeltaan 48-metriä ja profiililtaan kohtuu jyrkästi oikeaan kaartava. Vasenkätisille perushysse on toimiva ratkaisu mutta oikealla kädellä heittäviltä sama linja on evätty puiden puolesta. Antsakaari tai forenäpy on kelpo ratkaisuja väylän selättämiseksi.
Kutoselta pääseekin kivasti sitten siirtymään takaisin parkkipaikalle jaloittelun virkistämänä tai suoraan uudelle kierrokselle, tai useammallekin.
Vesilahti DGP ei siis pröystäile valtakunnan pisimmillä ja teknisimmillä väylillä mutta se on varsin korkealla miellyttävimpien pikkuratojen listalla. Hieman syrjäinen sijainti sulkee pois osan harrastajista mutta jos näilläpäin sattuu liikkumaan ja on hieman aikaa niin Vesilahti on ainakin yhden nopean pysähdyksen arvoinen reissu. Vaikkapa sit hyvässä hengessä puttereilla kisaten tai lajiesittelyn muodossa vielä vähemmän heittäneille kavereille.
Arvio:
Rata: 3
Flow: 3,5
Puitteet: 3
Kokonaisarvio: 
0 kommenttia: