Arvostelussa: Ruissalon Frisbeegolfpuisto, Hamina
3,50 -
Ruissalon frisbeegolfpuisto
Haminasta löytyvä Ruissalon Frisbeegolfpuisto on 18-väyläinen ja varsin mielenkiintoinen ratakokonaisuus. Pääosin metsään sijoittuva rata tarjoaa kuitenkin myös avoimempia peltoväyliä ja metsänkin tiheys sekä luonne vaihtelee väylältä toiselle. Radan väylät eivät ole hirveän pitkiä, keskipituuden jäädessä alle sadan metrin. Tätä tasapainottaa kuitenkin runsaat korkeuserot ja väylät ovat mukavan teknisiä. Mahtuu radalle kolme par nelostakin, että ihan pelkästään par kolmosia ei radalla tarvi heitellä.
Mutta radalle siis! Tällä kertaa mennään melkolailla kuvien ja fiilistelyn myötä. Kannattaa lukea tarkat väyläkuvaukset fgr:n ratasivulta tai avata se vaikkapa vierelle kun lueskelet tätä.
Rata lähtee käyntiin aukealla peltomaisemalla. Ykkös- ja kakkosväylä ovat mukavan avoimina riipaisuja joskin ykköseltä löytyy myös OB-alue heittoaluetta rajoittamassa. 77 ja 97 metriset väylät ovat sopivan leppoisa alku kierrokselle. Heittokäsi pääsee lämpiämään sopivasti ja kiekon lentorataa saa suunnitella vaikka alue onkin varsin avoin, liian ahneet heitot voivat päätyä pulaan varsin helposti.
Kun kakkosen putit on nosteltu korista poies, pitää ottaa hieman jalkaa toisen eteen ja siirtyä kohti seuraavaa kohdetta. Seuraavalta tiiltä selviää tulevien väylien olemus, kolmoselta eteenpäin sukelletaan metsään jossa kallioiset rinteet, korkeuserot ja kohtuullisen tiukat puulinjat odottelevat heittäjiä. Väylä kolmonen on mukavan leppoisa väylä joka heitetään hienoiseen ylämäkeen ja viistoiseen maastoon. Petollisen lyhyt väylä ja puiden sijoittelu voivat aiheuttaa kuitenkin yllättäviäkin ongelmia heittäjille.
Metsässä on kuitenkin kiva temmeltää ja väylät kolmosesta vitoseen heilahtaa läpi mukavasti ja sujuvasti. Nelonen ja vitonen tarjoavat täysin erilaiset heittokokemukset ja heittojen jäädessä vieläkin kohtuu lyhyiksi on tarkoille linjoille tarvetta. Kallioinen maasto ja rinteet rankaisevat liian kunnianhimoisista ratkaisuista ja metsän puusto pitää huolen siitä, että mahdolliset linjat pysyvät maltillisina. Nelosella avaukset suoritetaan sokkona ja väylän pelaaminen hyvään tulokseen vaatii hillityn kaaren.
Radan maasto ja sen harkittu lukeminen korostuu myös väylällä numero kuusi. Väylä tuntuu vain vajaalta satametriseltä suoralta mutta pieneen ylämäkeen heitettäessä ja maaston ollessa avoimen tuntuinen voi heitto jäädä arvioitua lyhyemmäksi. Kori jää ovelasti viimeisen kummun taakse piiloon joten matkan arvioiminen maaston perusteella on haastavaa. Jos bägistä löytyy kiekko jolla pääsee aina tasan satasen, on aika kaivaa kyseinen pannu käteen.
Metsään sijoitettujen korien sijainnit ovat melkoisen avoimia mutta satunnaiset puut ja aluskasvillisuus tuovat aina oman lisänsä niin lähäreihin kuin putteihinkin. Metsän ja avoimen maaston yhdistäminen on toteutettu radalla varsin onnistuneesti ja täysin erilaisten ominaisuuksien nitominen yhteen samalla väylällä tuo sopivasti haastetta väylään kuin väylään. Seiskalla väylän alkuosan puut sekä korkeuserot vääristävät hieman mielikuvaa väylän profiilista joten heittoa kannattaa miettiä tarkkaan tiillä seisoessa.
Pieniin kumpuihin ja aaltoilevaan mätäsmaastoon kannattaa tutustua kunnolla jos kiertää enemmänkin suomen metsäratoja. Komeiden runkojen reunustamat ja kivikkoisten mättäiden pohjustamat väylät ovat aina upeaa katsottavaa sopivassa auringonpaisteessa ja kasiväylä Ruissalossa on tästä malliesimerkki. Suorahko 85-metrinen vie koko matkaltaan hieman alamäkeen luonnon reunustaessa väylän upeasti.
Mukavasti sujunut ja 2-3 välin siirtymää lukuunottamatta selkeästi edennyt rata kohtaa pienen kolahduksen kun reissataan ja saavutaan ysin sekä kympin tiille. Sillan alitus on kuitenkin merkitty fiksusti ja opasteet paljastavat liikenteen olevan kaksisuuntaista kierroksen aikana. Väylien vierekkäiset tiit voivat tuoda vähän hämminkiä mikäli paikalle sattuu parikin isoa ryhmää samaan aikaan. Sijoittelu tarkoittaa myös sitä, että ysin jälkeen on palattava suoraan takaisin jotta kierros voi jatkua seuraavan väylän merkeissä.
Ysi ja kymppi muodostavat kuitenkin kohtuu haastavan parivaljakon joten läheisyys ihan sijainnin puolesta sopii kuvioon. Ysin ollessa vajaa satametrinen hienoiseen alamäkee heitettävä todella tiukasti oikealle kurvaava mutka on kymppi taas ylämäkeen ja tiukasti vasempaan kaartava kierähdys. Ysiväylällä tiukka metsä tuo mukanaan luontaiset esteet sivujen kautta revittelylle mutta kympillä on maastoon lisätty mando ohjaamaan heittoja.
Ysi on yksi radan haastavimmista väylistä jossa heittolinjan pienikin lipsahtaminen suuntaan tai toiseen voi merkitä useita lisäheittoja. Kori on aseteltu varsin kauniisti puiden reunustaman aukion päätyyn, pienen kallion päälle. Sopivati kallioon osuvat lujat heitot voivatkin skippailla ikävästi vaikka heitto olisikin muuten ollut kohillaan. Tarkkuutta ja heiton hallintaa vaativa väylä jossa onnistumiset tuntuu todellakin onnistumisilta.
Kympillä kiipeilläänkin sitten kalliolle ja korin on varsin aukealla paikalla. Matkaa ei ole ihan mahottomia joskin edellämainittu mando pakottaa noudattamaan metsään avattua linjaa. Ensin suoraan ja sitten käännähdetään neulansilmä vasempaan, kummun päälle. Ihan varma en ole tuosta mandon tarpeellisuudesta, tokihan se tuo haastetta lisää kun ei voi heittää puiden yli eli sen olemassaolo tuntuu vähän keinotekoiselta ja 80-metrinen par 4 hieman väkinäiseltä vaikka mäki onkin jyrkkä. Saattaisi toimia kolmosena ilman mandoakin, mene ja tiedä.
Nättinä kesäpäivänä on kympin maastossa varsin hyvä vain fiilistellä heittohommia ja suomen luontoa.
Yllättävien käänteiden ja tiukkojen tilanteiden jälkeen tuovat väylät yksitoista ja kaksitoista taas hieman suorempia linjoja heittäjien eteen. Korkeuserot kuitenkin jäävät ja siinä missä yhellätoista mennään reilu kymppi alamäkeen on kahdellatoista samanverran kiivettävää ylämäkeen. Yhdellätoista väylä kulkee latupohjaa pitkin hienoisesti mutkitellen joten reilun satametrisen siivun asettelussa saa olla tarkkana. Paikalta löytyvä kyltti kehoittaa myös varomaan muita alueen käyttäjiä joten spotterihommat voi tulla tarpeeseen.
Väylä on huomattavasti monimutkaisempi kuin ensialkuun voisi luulla. Kori on sijoitettu ovelasti pienen käännöksen taakse ja alamäkeen loivasti viettävään rinteeseen. Birkun nappaaminen tältä väylältä vaatii maailmanluokan suoritteet.
Kuten mainittua on laskettelun jälkeen vuorossa kipuaminen takaisin kummun päälle. 78-metrinen väylä on huomattavasti raskaampi kuin metrimäärä antaisi olettaa ja latu-uran leveys ei riitä kovinkaan laajakaariseen revittelyyn. Väylä on alkuosastaan vielä avoin joka vaikeuttaa hieman väylän profiilin lukemista. Mielenkiintoinen ja haastava väylä jossa kuitenkin vaaditaan vain suora ja hallittu heitto korin saavuttamiseen.
Kolmellatoista kohdataan jälleen mando jolla on ilmeisesti estetty kovakätisten revittely väylällä. 98 metriä pitkä väylä kaartaa alun suoran pätkän jälkeen alaviistoon ja jyrkästi vasemmalle noin väylän puolivälissä. Tiukka mutka tuo alamäen kanssa heittoihin huomattavasti haastetta ja korille pääseminen mandoa kunnioittaen on erittäin vaikeaa. Puiden välissä kulkeva väylä antaa tilaa kuitenkin korkeussuunnassa mikäli ratkaisua haluaa lähteä hakemaan taivaista.
Kolmentoista jälkeen onkin luvassa taas jalkapatikka kohti väylää numero neljätoista. Reitti on onneksi tuttu sillä samainen tie ja sillanalitus mitkä toivat väylälle yhdeksän kävellään nyt toiseen suuntaan. Opasteiden tärkeys näissä tapauksissa on korvaamaton. Neljäntoista tiillä odottelee kuitenkin kaunis metsäinen väylä joka varsinkin auringon osuessa sopivasti kohdalle on lähes maaginen.
Väylä nousee hienoisessa ylämäessä ja kaartaa vasemmalle. Sopivaan hetkeen päivästä aurinko paistaa suoraan väylää pitkin kohti heittäjiä ja näkyvyys on nollissa ilman aurinkolaseja. Tiukahko väylä ja sekalainen kivikko juurinen pitävät huolen siitä, että heittolinjojen tulisi olla jälleen tikissä. Kori odottelee kummun päällä ja mukavassa paikassa mikäli heitot saa ohjautumaan aluksi sen lähelle eikä juuret pomputtele kiekkoa liiaksi.
Väylä viisitoista antaa jälleen lupausta avoimemmista heittolinjoista ja tiialue löytyy kauniisti sillan päältä. 144 metriä pitkä väylä kaartaa loivasti alaspäin sekä vasempaan koko matkaltaan ja se haarautuu keskivaiheilla kahdeksi reitiksi jotka vievät metsikön ohi korille.
Avausta ei kannata heittää täysin suoraksi mutkaa tavoitellessa sillä väylän oikealle puolelle jää OB-alue. Kori jää mukavasti kahdelta puolelta ohitettavaksi sopivan koivikon viereen kauniille pienelle aukealle.
Kentän reunaa pitkin kun jatketaan tulee eteen väylän kuusitoista tii. Kahden OB:n väliin jäävä alkupätkä mahdollistaa kiekon liidättämisen laajassakin kaaressa kunhan peliväline vain päätyy sallitulle alueelle, mieluusti myös puurännin alkuosaan josta on helppo jatkaa koria kohti. 121 metrinen par nelonen muodostuukin alun OB:n rajaamasta alueesta sekä metsään sukeltavasta urasta joka päätyy koriin. Suorat heitot mahdollistavat kiekon keräämisen mukista birdien arvoisesti.
Monipuolista harrastusmahdollisuutta tarjoava liikuntapuisto tuo mukanaan myös tilankäytöllisiä ongelmia. Kuudentoista tii on aivan jalkapallokentän vieressä joten mikäli kentällä sattuu olemaan peli käynnissä ja vastustajan paine on tiinpuoleisessa päädyssä, kannattaa odotella tilanteen rauhoittumista ennen heittoa. Ihan välittömästä läheisyydestä ei ole kyse mutta lentävä peliväline, oli kyseessä kiekko tai pallo, voi häiritä toisen lajin harrastajia.
Seitsemällätoista pääsee oikeakätiset heittäjät asettelemaan hyssekulmaansa kohilleen väylän ollessa avoin oikealta mutta tiukan metsän suojelema vasemmalta puolen. Tiiltä lähtevä ura kulkee aluksi suoraan ja alaspäin, paljastaen lopulta vasemmalta löytyvän harvemman alueen metsässä josta löytyy myös väylän kori. Sopiva kaari joka feidaa kolosta sisään löytää tiensä helposti birkuksi mutta puihin kolahtavat yritykset voivat tuoda lisäheittoja mukanaan.
Radan päätöksestä vastaa reilu satametrinen väylä joka heitetään parkkipaikan reunalta vähän alempana sijaitsevaa peltoa kohti. Muutaman metrin päässä tiistä on kuitenkin useampi koivu joiden välistä pitäisi avaus saada aseteltua jotta peliväline päätyy niiden takana odottavalle pellolle. Kolahdukset koivuista voivat singota kiekon pellon puolelta löytyvään tiheämpään kasvustoon joten väylällä kannattaa olla tarkkana. Puiden jälkeen väylä on varsin simppeli pelata loppuun.
Ruissalon rata on todella monipuolinen ja haastava rata josta löytyy pelattavaa useammankin kierroksen verran. Osa ratkaisuista hieman mietityttää mutta peli on silti sopivan sujuvaa. Pitempiä siirtymiä radalla tulee useita joten kartta kannattaa pakata mukaan niin säätyy aikaa harhailun jäädessä pois.
Erikoishuomiona tulee kuitenkin mainita Ruissalon radan monipuoliset opasteet jotka pääosin pitävät huolta kierroksen sujuvuudesta, korien löytymisestä sekä frisbeegolfaajien ja muiden alueella liikkuvien yhteiselosta. Tämän tyylistä toimintaa näkisi mielellään jokaisella radalla joskin opasteiden määrä ja taso on kasvanut kotimaan radoilla viime vuosina mukavasti. Tokihan opasteista täytyy pitää huolta asettelun jälkeenkin ja niiden selkeyttä on hyvä miettiä aina välillä uusiksi. Ruissalossakin osa väylistä jäi silti huomaamatta kun kiersi alueen ilman mitään opasteita.
Väyläopasteista löytyviä korkeuskäyriä kannattaa myös vilkuilla niin tietää paremmin mitä on luvassa.
Arvio:
Rata: 4
Flow: 3
Puitteet: 3,5
Kokonaisarvio: 
0 kommenttia: