"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Arvostelussa: Rovastinkangas DiscGolfPark, Orivesi

17.12.2014 02:05
3,50 - Orivesi DiscGolfPark

Kirjoitushetkellä reilun vuoden ikäinen Rovastinkangas DGP on oikein näppärä ysiväyläinen rata Orivdellä. Metsäistä maastoa, kumpuilevia muotoja ja luonnon omia elementtejä yhdistelevä rata on leppoista kiertää ja se tarjoaa metsäisille ysiväyläisille tuttuja haasteita. Ihan pelkästään puiden keskellä ei tarvitse heittää sillä radan alku mennään hieman aukeammissa maastoissa. Radan kaikki väylät ovat malliltaan par-kolmosia ja niiden pituudet vaihtelevat 43 ja 122 metrin välillä.

THG-Rovastinkangas (1 of 4)

Kierros käynnistyy mukavalla 68 metriä pitkällä ykkösväylällä joka on suurimmalta osaltaan hyvinkin avointa mutta kori jää oikealta sijaitsevasta metsästä löytyvään koloon. Mikäli heittoa hakee aivan korin tuntumaan on tuon kolon sijainti hyvä tietää mutta koria ympäröivässä metsässä on jonkin verran tilaa pelata vaikkei avaus kolahtaisikaan ihan kohilleen. Suora heitto korin tasalle palkitsee pitkällä mutta selkeällä putilla.

hattuspacer

Kakkosella päästään kiikkumaan loivaan ylämäkeen reilun 80 metrin verran. Väylä kulkee avoimman aukoin laidasta toiseen joten heitoille on reilusti tilaa. Kori sijaitsee jälleen metsän laidassa joten vasta korin tuntumassa pitää ottaa myös puusto huomioon. Mäki ei jyrkkytensä puolesta tuo ihan hirveätä haastetta heitäämiseen mutta mikäli maksipituudet omassa heitossa pyörii tuolla kahdeksassakympissä syö mäki jonkinverran pituutta. Pitkäksi ei kannata heittää sillä korin takana siintävä metsä on melkoisen tiheätä.

hattuspacer

Kolmas väylä viimeistelee radan kiipeilyosuuden. 62 metrinen väylä heitetään jälleen aukeamman alueen laidasta toiselle mutta edellisiltä väyliltä tuttu leveämpi alue kapenee tieuraksi mäen myötä. Mäki jyrkkenee samalla ja kori jää hienoisen kumpareen päälle joka tuo väylälle oman pienen haastavan lisänsä. Väylää kummaltakin puolelta reunustavat metsät ovat myös mukana tuomassa vinoon lähteville heitoille tukalammat jatkopaikat. Harkittu ja hyvällä kontrollilla matkaan saatettu heitto takaa birkkusaumat.

THG-Rovastinkangas (2 of 4)

Väylä #7

Kolmen suoran ja avoimen väylän jälkeen onkin mukava heilahtaa vähän metsän puolelle. Nelosväylä tarjoaa tähän mennessä pisimmän haasteen ja metsäinen väylä tuo toisenlaiset vaatimukset linjan tarkkuudelle jos verrataan edellisiin väyliin. 87 metriä pitkä väylä kaartaa myös hieman oikeaan koko matkan pituudelta joten heittolinjaa pitää pystyä taittamaan sopivasti väylän myöitäiseksi. Metsässä kun ollaan ovat puut jälleen pitämässä huolta siitä, että käpälästä livennyt heitto tuo helposti rankkupisteitä.

hattuspacer

Radan pisin väylä löytyy vuorosta seuraavaksi. 122 metrinen vitosväylä on äärimäisen mukava välimallin väylä jossa sen alkupuolisko kulkee voimalinja-aukean poikki sukeltaen sitten metsän syövereihin. Väylä taittaa vasemmalle koko pituudeltaan ujossa kaaressa joten pientä mutkaa pitää saada heittoon mutta jyrkät feidit päätyvät välittömästi metsään ja vaikeuksiin. Metsän laidasta löytyvät puut ohjaavat aukosta ohi menneet heitot helposti satunnaisiin suuntiin joten aukean alkupuolikkaan ei saa antaa hämätä tähtäystä liiaksi. Mukavan haastava väylä jossa tulokset heiluvat helposti kakkosen ja vitosen välillä.

hattuspacer

Radan pisimmän väylän jälkeen tasoitellaan fiiliksiä radan lyhyimmän väylän merkeissä. Kutonen on viivasuora 43-metrinen putterineppaus jota reunustaa puut vähän joka puolelta. Hallittu heittolinja neljäänkymppiin tuo helpon birkun mutta puiden kolauttelu heti alkupuolella tekee kakkosheitosta melkeinpä toisen avauksen. Kumpuileva maasto tuo myös oman lisänsä väylälle mutta pitämällä tähtäimen korissa ja heiton maltillisena sekä suorana on tulos hyvää.

THG-Rovastinkangas (3 of 4)

Yläpuolelta kuvastakin löytyvä seiskaväylä jatkaa tarkkoja heittoja vaativien väylien sarjaa. 82 metriä pitkä väylä kaartaa ihan hitusen vasempaan päätyen harjanteen päälle. Hienoiseen ylämäkeen täytyisi siis heittää ja radalle tutut puut ovat reunustamassa haluttua heittolinjaa. Vasemmalle tai oikealle liiaks feidanneet tai pompanneet heitot päätyvät helposti kumpareen alareunaan joten putit tai lähärit täytyy tähtäillä yläviistoon. Jälleen tarkka ja hallittu sekä kohtuu suora heitto tuottaa parhaat tulokset.

hattuspacer

Radan toinen lyhyt ja suora mutta silti viihdyttävä väylä on vuorossa kahdeksantena. 52 metrinen väylä heitetään jälleen voimalinja-aukean puolelta toiselle mutta tällä kertaa yläviistoon aukean poikki. Kori sijaitsee aukean toisella laidalla komeasti juurimuodostelman päälle viritettynä ja väylän lyhyys mahdollistaa holarien metsästelyn oikein mukavasti. Pitkäksi päässeet heitot löytyvät metsästä ja vajaaksi jääneet voivat pomppia korin lähettyviltä löytyvän rosoisen maaston myötä ikävästikin. Visuaalisesti erittäin miellyttävä väylä on aina hauska heittää.

THG-Rovastinkangas (4 of 4)

Radan päättävällä ysiväylällä päästään vielä ihan rehellisesti metsään. Reippaat 70 metriä pitkä väylä lähtee metsän laidasta ja päätyy ihan asiallisen tiheästi sijoitettujen puiden kansoittamaan metsään. Lopussa oikealle kaartavaa väylää jos seurailee niin löytää korin mukavalta aukiolta mutta muista suunnista koria kohti tähtäillessä on hyvin mahdollista, että tielle osuu puu tai kaksi. Ysiväylä jatkaa radalle ominaista tiukahkoa metsälinjaa kivisine maastoineen.

hattuspacer

Rovastinkangas on kohtuullisen tuore tapaus ja oikein mukava lisä alueen frisbeetarjontaan. Rataa olisi mukava kiertää useamminkin mikäli sattuisi asumaan lähempänä mutta toistaiseksi heittokerrat jää omalta osalta siellä varsin vähäisiksi. Tiukahkot puulinjat voivat olla turhauttavia vasta-alkajille mutta toisaalta toimivat hyvänä kannustimena opetella heittämään suoraan. Ja mikäli tuo suoraan heittäminen onnistuu on radalta odotettavissa varsin hyvää tulosta sillä valtaosa, ellei kaikki, väylistä vaativat melkoisen suoran siivun jos meinaa akea heittoa tiiltä suoraan korille. Kontrolliheittämiseen siis varsin hyvä harjoittelurata.

Rata kulkee mukavasti aukean ja metsän välimaastossa joskin toista kierrosta halutessa on ysiltä ykköselle käveltävä jonkin matkaa ja vasten alkuosan heittäjien heittolinjoja ellei kulje sitten ihan metsän kautta. Vitosen ja kutosen maastossa on havaittu myös mystistä panhuilujen soittelua jolle ei löydetty selitystä, se tosin ei haittaa heittosuoritteita sen kummemmin.

Arvio:

Rata: 3,5
Flow: 3
Puitteet: 3,5

Kokonaisarvio: 3-5-hattua


0 kommenttia: