Arvostelussa: Mäntän Frisbeegolfrata, Mänttä-Vilppula

3,00 - Mäntän frisbeegolfrata

---

Urheilukeskuksen Frisbeegolfratanakin tunnettu Mäntän Frisbeegolfrata on miellyttävä ysiväylänen rata. Radan väylät ovat oikein mukavia perusväyliä mutta mitään ihmeellistä ja säväyttävää ei radalla kuitenkaan liiemmin nähdä. Helposti useammankin kierroksen kuitenkin kestävä rata on par-28 eli mukaan mahtuu yksi par-nelonen. Yhdeksän väylän kokonaisuudeksi radalla saa käyttää monipuolista heittovalikoimaa. Välillä saa hakea suoria linjoja kun taas kohta pääsee kääntämään heittoa puolelle tai toiselle. Radalla on onnistuttu myös siinä, että radan kolmen ekan väylän ollessa suoria väyliä on niissä kaikissa yksilölliset piirteet. On jälleen onnekasta olla Suomessa ja sanoa näinkin pätevää rataa mukavaksi perusradaksi.

Rata ansaitsisi myös reilummin kuvia radalta mutta tällä kertaa täytyy tyytyä kahteen otokseen, pahoittelut tästä. Jäähallin parkkipaikan vierestä starttaa kuitenkin radan ykkösväylä joka on lähes täysin suora 80-metrinen riipasu tiepohjaa pitkin kohti koria. Erikoisuutena väylällä on noin puolen välin kohdalla alkava ja korin taakse jatkuva verkko joka estää heittojen karkaamisen päin viereisiä rakennuksia. Tälläinen ratkaisu on melko omalaatuinen mutta toimii tässä ihan kivasti. Verkkoa ei ole kuitenkaan ihan alas asti ja varsinkin korin tienoilla sopivasti feidaavat heitot livahtaa verkon ali josta on varsin ikävä jatkaa. Verkon läpi kun ei puttaaminen onnistu vaikka matkaa olisi vain muutama metri. Muuten väylä on leppoisa aloitusväylä jossa pärjää heittämällä suoraan.

Kakkosella vuorossa on radan lyhyin väylä eli 51-metrinen ”putterineppi”. Kori näkyy suoraan tiin edessä mutta ihan vapaasta heittämisestä ei ole kuitenkaan kyse. Matkan varrella on puuta ja kantoa joita pitää varoa tai heitto jää lyhyeksi. Kiertäviä lentoratoja löytyy kuitenkin kummaltakin puolelta joten kevyesti feidaavalla kaarella pystyy tavoittelemaan myös koria. Puita hipoen kohti koria heitetty suora putteriheitto tuo kuitenkin parhaat fiilikset onnistuessaan.

Vuorossa on siis kolmas suora väylä putkeen kuten alussa jo kirjoittelin. Tällä kertaa mennään 71 metriä ihan vaan rehellisesti suoraan eteenpäin. Koivujen kauniisti reunustama tiepohja muodostaa luonnollisen väylän korille joka on hieman tiestä sivussa. Tasainen pohja mahdollistaa myös heiton liu’uttelun sitä pitkin jos feidien karkaaminen pelottaa liiaksi. Korin tienoilta löytyy jokusia puita joten pitkäksi heitetyt tai lopussa ikävästi feidanneet heitot voi päätyä vähän haastaviin puttimaisemiin.

Nelosella päästäänkin sitten hakemaan ihan rehellistä hysseä. Väylällä on myös mando pakottamassa heittolinjan metsän puolelle turvallisuussyistä. Teiden risteyksestä lähtevä väylä voisi innoittaa heittäjiä hakemaan linjoja tien yli ja aukean kautta josta voisi johtua ohikulkeville ihmisille harmia. Mando on siis hyvinkin perusteltu valinta väylälle. Kohtuu kapea väylä kulkee koko matkaltaa vasemmalle kaartaen eikä se sisällä roikkuvien oksien ja väylää reunustavan metsän lisäksi kummallisempia temppuja. Mikäli linja on kunnossa ja heiton voima aseteltu oikein niin birkkua pääsee nostelemaan kohtuu vaivatta.

Seuraavana heittäjien haasteena on radan ainoa par-nelonen eli 150-metrinen väylä numero viisi. Väylä lähtee tiiltä suoraan kohti metsäaluetta joka pitäisi kiertää joko oikealta tai vasemmalta, vaihtoehtojen palatessa yhteen noin seitsemänkymmenen metrin päässä. Tuosta väylien törmäyskohdasta on korille vielä toinen mokoma joka jatkuu pääosin suoraan, taittaen lopussa hieman oikealle jossa kori nököttää puiden suojassa. En tiedä johtuuko vain omasta heittojen lyhyestä mitasta vai miten mutta tähän väylään en saanut ihan tatsia. Heittokaveri saalisti kyllä fore-ässillä ihan hyvää tulosta joten väylä vaatinee hienostuneemmat heittotaidot, että siitä voi nauttia enemmän.

Kutosella onkin tarjolla sitten foreherkuttelua oikeakätisille ja hysseä vasempaa tassua suosiville. Tämä ja kakkosväylä jäivät parhaiten radalta mieleen hyvinkin positiivisten mielikuvien voimin. Johtunee siitä, että kumpikin on lyhyehköjä suoritteita joissa tarkuudella pärjää kivasti. 60-metrinen väylä kaartaa alun suoran jälkeen melko tiukkaan oikealle jossa kori on pienen puiden reunustaman aukean keskellä. Koko väylä on myös purulla katettu joten siitä on mahdollista napata varsin mukava skippifore suoraan koriin.

Mukavan skippailun jälkeen loikitaaan jonkin matkaa tiepohjaa ja päästään seiskan tiille. Vuorossa on karttaa katsottaessa hieman hämmentävän oloinen kokonaisuus mutta itse väylä selviää kyllä kun sen heittää kertaalleen. 105 metriä pitkä väylä lähtee kaartamaan heti oikealle ja melkeinpä koko väylän ajan voi heittäjä valita meneekö väylän oikeata vai vasenta laitaa. Väylän keskelle jää vähän väliä alueita joissa puita on enemmälti joten jonkinlaista mutkaa ja ässää kannattee heittoihin hakea. Puita riittää ja heittoon saa hakea vähän erikoisempaa linjaa. Vitosen ohella monimutkaisempi väylä jota saa vähän pureksia.

Loppupuoliskon kattaa radan pisimmät väylät ja kasikin on keskiarvoa pitempi koitos 112-metrin mitallaan. Erinäisten kierteiden ja kaarteiden jälkeen on vuorossa taas suorempaa linjaa sillä väylä ei liiemmin kaartele kuin vasta loppupuolella. Viimiset kolmisenkymmentä metriä menee loivassa kaaressa vasempaan ja metsäisille väylille tutussa maastossa. Väylä ei sinällään tarjoa mitään ihmeempää, linja saa olla melko tarkka jos haluuaa aivan korille mutta seiffin kolmosen pelaa kuitenkin hieman haparoivemmallakin otteella.

Ysi päättää kierroksen metsäisissä tunnelmissa. Suoraan ja oikealla kaartava raapaisu joka jaksaa 87-metrisen väylän loppuun asti antaa helpo birkun joskin väylän reunamilta löytyy yhä metsää. Puita on kuitenkin kohtuu harvakseltaan joten väylältä sivuun eksyneet heittäjät voivat kurkkia heittolinjoja korin läheisyyteen kohtuu helposti. Ysi on pituudeltaan radan haastavampia väyliä ja perusmukava heittää.

Leppoisa kiekka kulkee sujuvasti ja nopeasti jos radalla ei ole ruuhkaa. Kiekasta selviää ilman isompia temppuja ja mikäli pitemmät väylät selvittää niin fiilikset ovat varsin hyvät. Kauniina päivänä rata tarjoaa paljonkin koluttavaa teknisempien heittojen asettelusta kohilleen aina holareiden metsästykseen. Kuten jo alussa tuli todettua perustasoa Suomen mukavista ysiväyläsistä jonka kiertää myös ohikulkumatkalla.

Arvio:

Rata: 3
Flow: 4
Puitteet: 3

Kokonaisarvio:

---

0 kommenttia: