Arvostelussa: Lastumäki DiscGolfPark, Akaa

3,50 - Lastumäki DiscGolfPark

---

Akaasta, entisestä Toijalasta, löytyy oikein mukava ysiväylänen rata – Lastumäki DiscGolfPark. Metsää ja avoimempaa seutua yhdistelevä rata tuo pelaajien eteen ratakokonaisuuden jonka par on 28 eli yhdeksästä väylästä yksi on par-nelonen. Radan väylät ovat keskimäärin about 70-metrin tuntumassa joskin mukaan mahtuu pari yli satameristä sekä sit noin 50-metrisiäkin väyliä. Luonteeltaan väylät ovat monipuolisia ja viihdyttäviä. Välistä saa paukuttaa avoimesti ja pidemmälle kun taas välillä pitää linjat asetella tarkkaan puiden ja kivien lomaan.

Rata lähtee käyntiin monitoimihallin kupeesta jonka nurkalla makaa ykkösväylän tii. Pienen aukion laitaa kulkeva väylä on 74-metrinen oikealle kaartava riipaisu. Vasemmalla on aukeaa, oikealla tihehköä puskaa ja metsää, eikä pitkäksikään kannata heittää sillä samainen metsä kaartuu korin takaa ja ympäri. Linja on hyvinkin leppoisa eikä bägistä tarvi kaivella lihakoukkuja. Tyyli on melkolailla heittäjästä kiinni ja korille pääsee monella tavoin. Korin vierssä on pieni ojanpahanen ja jokunen puu joten ihan korin viereen päätyminen vaatii tarkasti sijoitellun heiton.

Ykkösen jälkeen palaillaan vähän taaksepäin ja hallin toiselle kulmalle josta pilkistää kakkosväylän tii. Radan ainoa par-nelonen on varsin hauska väylä ja se tarjoaa monesti niin onnistumisen hetkiä kuin epätoivon huudahduksiakin. 132 metriä pitkä väylä lähtee melkein välittömästi tiin jälkeen ylämäkeen kummun päälle jossa väylä kaartuu myös jyrkästi vasempaan noin 40 metrin jälkeen. Kummun rinteen molemmin puolin löytyy puita monissa muodoissaan ja vasempaan laitaan jääminen meinaa hyvin monesti ylimääräisiä heittoja. Kaarteen jälkeen väylä jatkaa melko aukeaa linjaa pitkin suoraan joskin hieman ennen koria on rykelmä puita suojaamassa täysin suoralta linjalta. puiden ympäri pääsee kuitenkin kummaltakin puolelta. Väylällä birkkujen tavoittelut ovat melko yleisiä verrattuna keskimäärin par-nelosiin mutta puut ja puskat mahdollistavat toki myös nelosta suuremmatkin luvut tuloskortissa.

Kolmonen ja nelonen muodostavat hieman tiukemmista linjoista muodostuvan parivaljakon. Kolmosen 65-metrinen väylä kulkee ensin suoraan ja sitten varsin tiukkaan oikealle. Väylä on myös lähes koko matkaltaa, loppua lukuunottamatta, tiukasti korkeiden puiden reunustama joten korille pääsystä haaveilevien tulee asetella heittolinjansa tarkasti. Oikealle jäävä metsä ei ole kuitenkaan armottoman tiukka vaan sieltä löytyy vielä mukavasti linjoja korille.

Nelonen jatkaa siis melko tiukkojen metsäväylien teemaa 52-metrisenä suorana väylänä jonka ympärillä on metsää sanan varsinaisessa merkityksessä. Koko väylän mitalta maassa lojuu isompaa ja pienempää kivenlohkaretta jotka tarjoavat kauniin ja mielenkiintoisen haasteen väylälle. Korille näkee kuitenkin ihan hyvin joten seurueen lyhyimpiä jäseniä lukuunottamatta ei väylää tarvi kuitenkaan pelata sokkona.

Radan kolmos- ja nelosväylät ovat siitä myös samanlaisia, että seuraavan väylän tii on melkein heti korin vieressä. Siksipä radalla tuleekin välistä vaaratilanteita kun heittäjät eivät tarkista onko turvallista heittää tai huuda forea heiton jälkeen. Useammankin kerran on naksahtanut kiekkoa jalkoihin kesken heittoliikkeen. Suosittelenkin varovaisuutta ja muiden pelaajien huomioon ottamista näillä väylillä jopa tavallista enemmän.

Lastumäen vitosväylä on yksi henkilökohtaisista lemppareistani. 85-metrinen väylä lähtee puiden seasta ja menee valtaosan matkasta suoraan pienen laaksonomaisen maaston ylitse, päätyen korille joka on pienen kummun päällä ja hieman heittolinjasta vasemmalle. Lyhyeksi jääneillä heitoilla on vaarana päätyä vasemmalle jossa vaanii suojaavia puita tai sitten vastaavasti pitkäksi meneet heitot vierivät kumpua alas ikävänkin pitkälle. Hallittu siivu joka feidaa hieman vasempaan ja jarruttaa kummun päälle tuo helpon nostobirkun mutta muuten voi joutua puttaamaan vähän hankalammasta paikasta. Hieno väylä kaikenkaikkiaan.

Kutosväylän tii on hieman vitosen kummun alapuolella ja aivan pellon laidassa. Olosuhteiden muutos voi olla varsin radikaali tuulisena päivänä kun tullaan metsästä avoimelle pellolle joten kutonen tarjoaa kivaa vaihtelua radan keskivaiheille. 118-metriä pitkä väylä kaartaa koko matkaltaan hieman oikeaan ja pieneen ylämäkeen. Vasemmalle jäävä pelto laskeutuu alaspäin joten sinne raskaasti feidaavat heitot voivat monesti liitää pitemmälle kuin oli tarkoitus. Jos heitto lähtee mitaltaan hyvin muttei löydä kaarretta oikeaan on korin kohdalla ja vasemmalla myös ryhmä puita kiusaamassa heittäjiä. Liikaa oikealle niiaavat heitot voivat päätyä seuraavan väylän tiille joten varovaisuus kannattaa jälleen.

Seiska, kasi ja ysi muodostavatkin sitten mun sydäntä lähellä olevan kokonaisuuden jolla pääsee testaileen kuinka se putteri lentää niinkuin pitääkin. Seiskaväylä on pituudeltaan 55-metrinen väylä joka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää paljon mukavia yksityiskohtia. Väylä lähtee kapean laakson yli hienoiseen ylämäkeen. Vasemmalle jäävät heitot pitää louhia vielä ylös rotkosta, oikealta liian leveää linjaa hakevat heitot päätyy puihin tai kasin tiille ja pitkäksi menneet heitot vyöryvät rinnettä alas ikäville seuduille. ”Tarkka perushyse” riittää birkkuun mutta muunlaisten heittojen jälkeen saakin vähän arpoa mitä tulee tapahtumaan.

Kasin tiiltä kun katselee koria kohti niin näkee 60-metrisen aukeamman pätkän kohtuu tiiviin metsän keskellä joka on koko mitaltaan kivikkoista. Väylän päässä oleva kori on rakennettu ison lohkareen päälle jossa se nököttää majesteettisesti. Suora ja hallittu veto vie siis korin tienoille jossa edellämainittu lohkare tuo joko ongelmia tai apua kiekon pysähtyäessä siihen. Väylältä ei pahemmin kannata poiketa sillä puita riittää jälleen varsin mukavasti.

Ratakarttaan merkitty ysiväylä poistettiin jokunen kesä sitten ja nykyinen ysi lähteekin ihan kasiväylän korin tienoilta. Ysiväylä on kuin kasi mutta ei ihan. Tilaa on enemmän, kivet vaihtuu juuriksi ja satunnaisiksi puiksi ja kori on hieman heittolinjassa alempana kuin tii. Samanlainen heitto tuo kuitenkin menestystä myös ysillä, sillä etäisyys on melkein sama ja suoraan kun heittää niin voidaan kilisytellä ketjuja holarin merkeissä.

Ysin jälkeen päästäänkin lyhyen metsäsiirtymän kautta ykkösen korille josta voikin siirtyä ykkösen tiille jahka reitti on vapaa heittäjistä. Lastumäessä kiertää helposti useammankin kiekan putkeen. Mukavan monipuolinen ysiväylänen kokonaisuus tarjoaa monenlaista haastetta ja koettavaa. Väylät eivät erotu pituuksiensa puolesta mutta radan lähes kaikki väylät ovat jotenkin omanlaisiaan. Kuten edellä jo mainitsin, on radalla tarvetta olla varovainen ja muistaa etiketti sillä väylät ovat todella lähellä toisiaan.

Arvio:

Rata: 4
Flow: 3
Puitteet: 3

Kokonaisarvio:

---

0 kommenttia: