Arvostelussa: Karstula Frisbeegolf, Karstula
4,00 -
Karstula frisbeegolf
Vuonna 2012 avattu Karstulasta löytyvä rata on tietyllä tapaa vähän piilossa oleva helmi suomen fribaskenessä. Paikalliset harrastajat naurahtelevat varmasti, että onhan tää nyt ollu tiedossa jo pari vuotta mutta suuremmalle yleisölle Karstulan rata voi olla pimennossa. Rata onkin parhaimpia ysiväyläisiä mitä on valtakunnan rajojen sisällä tullu vastaan ja sinne täytyy lähteä ensi kesänä taas uudelleen.
Rata sisältää yhdeksän väylää ja tilaa tuntuisi ainakin alueella riittävän, notta ehkä joskus nähdään laajennettu versio tästä hienosta radasta. Radan yhdeksään väylään mahtuu yksi par-nelonen muiden ollessa yhtä heittoa helpommin pelattavissa ihannetulokseen. Järven rantaan puistomaisen maaston ja metsän sekoitukseen rakennettu rata tarjoaa monipuolista viihdettä heittäjille. Osalla väylistä on tilaa enemmän ja toisilla taas vähemän, välillä mennään ylämäkeen ja sitten kohta alamäkeen ja kaaria saa pohtia niin vasemman kuin oikeankin kautta.
Rata alkaa ja päättyy varsin leppoisen puistomaisiin rantamaisemiin. Radan ensimmäinen haaste aukenee vajaan 90 metriä pitkän väylän muodossa jonka tii löytyy mukavasti rakennusten ja parkkipaikan viereltä. Pururatojen välistä poikittain kulkevan väylän keskivaiheilta löytyy jokunen kookkaampi mänty joista ei kiekkoa saa läpi vaikka puiden pinnastsa voikin lukea jonkun yrittäneen. Ohi pääsee kuitenkin kummaltakin puolelta joten jos vain heitto kantaa tuon 87-metriä niin korille löytyy kyllä väylää.
Kakkosväylä tarjoilee suoremman väylän jälkeen melko tiukan koukun vasempaan. Väylän laidoilta löytyy kuitenkin puita ja tuon kaarteen ollessa kohtuu jyrkkä on väylällä tarvetta heittolinjan hallintaan. Korille on kuitenkin mahdollista päästä ja 63-metriä pitkänä on väylällä myös mahdollisuudet hysseholareiden metsästelyyn, oikeakätisillä ainakin. Varsin mukava väylä jossa hysselinjan ollessa varsin selkeä se ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys vaan vaatii vähän asettelua.
Kolmannella väylällä päästäänkin harjoittelemaan sit suorempia heittoja. Pururataa kivasti hyvänä käyttävä 78-metrinen väylä on selkeä ja kohtuu avoin. Metsää ja varpuja löytyy jälleen väylän laitamilta mutta pururataa pitkin kun saa kiekon kulkemaan niin ollaankin mukavasti korin tuntumassa. Kori itsessään on sijoitettu metsään heittolinjan oikealle puolen joten pieni mutka on heitossa tarpeen jos hamuilee avausta ihan korin juureen.
Ihan kolmosen korin tuntumasta lähtee neljäs väylä jolla päästään taivuttamaan taas heittoja. Mittaa tiiltä korille tulee 81 metriä ja linja kulkeen miellyttävässä vasemmalle taittavassa kaaressa. Tiiltä on kyllä myös suora näkyvyys korille joskin linja on varsin tiukka puiden ja voimalinjan vaijereiden myötä. Jos tuntee olonsa vahvaksi ja tarkaksi niin korille voi koittaa päästä tätäkin kautta. Varsinainen väylä tarjoaa kuitenkin avoimen ja turvallisemman mahdollisuuden korin tavoitteluun joskin tälläkin väylällä saattaa vaatia heiton tai pari, että heittolinjaan pääsee kiinni.
Nelosen jälkeen sukelletaankin hetkeksi ihan kunnolla metsään. Vitosväylällä edessä on 118-metrinen koetus joka lähtee tiukahkoa metsälinjaa pitkin hienoiseen ylämäkeen ja todella loivassa oikea-vasen -s-mutkassa. Jos räpylässä riittää voimaa kunnolla on avaus mahdollista saattaa puttipaikoille jos lentorata on kunnossa. Heikommin voimaa heittoon lataaville harrastajille väylä tarjoaa varsin haastavan mutta reilun taistelun ihannetulosta vastaan. Jos onnistuu saattamaan avauksen tai lähestymisheiton väylän ohi puiden sekaan voi olla hienoisissa ongelmissa. Puiden välissä on kuitenkin ihan pelattavia aukkoja joten varmasta retkestä epätoivoon ei tarvi huolehtia.
Kutosella paukutellaan alkuun vähän pururataa pitkin jonka jälkeen väylä ottaa kaarteen vasemmalle ja takaisin metsään. 103-metrisen väylän loppuosa on siis puuränniä johon voi toki koittaa osua heti tiiltä tai sit voi hakea avauksen rännin suulle josta korin tavoittelu on huomattavasti helpompaa. Sadan metrin matkalle mahtuu jälleen monta mahdollisuuta kolisuttaa puita joten väylällä vaaditaan tarkkaa heittoa.
Radan ainoa par-nelonen eli seiskaväylä odottaa heittäjiä seuraavana. Väylä seuraa koko matkaltaan pururataa joten tilaa on juurikin tuon juoksudaran ja sitä ympäröivien ojien verran. Väylän reunamilta löytyy tiheää metsää joten väylällä pysyminen on avain tämän 174-metrisen väylän selättämiseen. Tii on hieman tuon pururadan yläpuolella joten väylän avausheitot pääsee siivuttamaan mukavasti alamäkeen. Lisämetrejä on toki luvassa mutta liian innostuksen myötä voi myös saada kiekkonsa feidaamaan syvällekin ympäröivään metsään. Komea väylä jossa fiksu peli ja taidokkaat heitot tuovat hyvän tuloksen.
Kasiväylä jatkaa hienoista alamäkeä 76 metrin verran. Suorahkon väylän keskivaiheilta löytyy varsin haastava puska johon osumista kannattaa välttää. Loppupuolella oikeaan taittava väylä tarjoaa myös hieman erilaista heittolinjaa kuin edeltävät väylät. Muuten maisemat alkavat väistymään tiheimmän metsän tieltä joten heittolinjaa voi hakea vähän leveämmäksi kuin metsäränneillä.
Radan viimeistelevä ysiväylä lähtee ihan rantahietikon välittömästä läheisyydestä. 63-metrinen väylä on leppoisa lopetus kierrokselle muttei kuitenkaan ihan läpihuutohomma. Kori jää avoimeen maastoon joskin matkan varrelta löytyy niin puuta kuin ojaakin kiekkojen vapaata lentoa rajoittamaan. Kannattaakin miettiä mihin kiekkonsa sijoittaa mikäli kaipailee birkkua radan viimeiseltä väylältä.
Yhdeksän väylän jälkeen onkin edessä vain kysymys ”uusiksi nyt vai myöhemmin?”. Karstulan radan kestää kiertää useamminkin ja se tarjoaa mukavasti haastetta jatkuvallakin heittämisellä. Avointa linjaa ja tiukkaa metsäväylää luontevasti sekoittava rata jättää heinoisen toiveen ilmaan, että se laajenisi täyteen mittaan. Mahdollisuudet olisi erittäin vakuuttavaan ratakokonaisuuteen.
Arvio:
Rata: 4
Flow: 4
Puitteet: 4
Kokonaisarvio: 
0 kommenttia: