Kaikki kirjoittajan Hannele Määttä artikkelit

Amsterdam Open 2015 ja kauden lopun fiiliksiä

Yleinen,

Kauden viimeinen Euro Tourin osakilpailu pelailtiin Amsterdamissa, Sloterparkissa. Itse lähdin kisaan aika lailla jännittyneissä tunnelmissa. Kaiken kaikkiaan tämä kausi on ollut minulle enemmän kuin haastava. Viime syksyn selkävamman parantelu muodostuikin huomattavasti odotettua pidemmäksi prosessiksi. Lisäksi kauteen on mahtunut jos jonkinnäköistä muutakin vastoinkäymistä. Tästä johtuen tänä kesänä heittelyn suhteen lähdettiinkin sitten aika nollista. On ollut todella turhauttavaa kisata samalla tietäen ettei heitto ole siinä tilassa kuin kuuluisi olla. Mutta palatakseni takaisin nykyhetkeen; jo jonkin aikaa treeneillä heitto oli kulkenut hyvin, ja puttaaminen oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Oman osaamisen suhteen itseluottamus oli taas palautumassa. Tästä syystä lähdin Amsterdam Openiin suurin odotuksin. Tiesin että minulla olisi kaikki mahdollisuudet voittaa kisa, siitäkin huolimatta että vastassa olisi useampikin kovan luokan pelaaja. Yritin kuitenkin suhtautua niin etten ottaisi liikaa paineita asiasta, vaikkakin toki takaraivossa oli ajatus, että nyt olisi aika lailla viimeinen tilaisuus tälle kaudelle näyttää missä mennään.

Ensimmäinen kierros kisasta sujui muuten kohtuu hyvin, mutta jostakin syystä puttaaminen tuntui todella oudolta. Luvattoman monta puttia lipsahti missatuksi, josta johtuen tulos +8. Rataan nähden se ei ollut kuitenkaan katastrofi. Vaikken suoritukseeni tyytyväinen ollutkaan, olin kuitenkin sijalla kaksi. Vain kolme heittoa johtopaikasta.

Toiselle kierrokselle lähdin avoimin mielin. Tiesin että pystyisin parempaan, ja heti alusta alkaen peli kulkikin todella tasaisesti ja varman oloisesti. Viimeisen väylän todella tiukat ob-rajat vähän kostautuvat, mutta silti pääsin hyvään +3 tulokseen. Kirin eron ykkösenä olevaan Natalieen vain yhteen heittoon.

Sunnuntaiaamuna jännitti kovasti. Kolmas kierros alkoi kuitenkin taas mallikkaasti. Peli kulki samaa tasaista rataa, vaikkakin olo oli hieman epävarmempi kuin ensimmäisenä päivänä. Pidin tiukasti kiinni pelikirjastani ja pelasin omaa peliäni. Ok kierros +5 siivitti minut kärkeen, Natalien jäädessä minusta viisi heittoa perään. Edessä oli enää yhdeksän väylän finaali. Finaaliväylien joukkoon oli kuitenkin valikoitu pari radan kinkkisintä väylää joissa oli mahdollisuus ottaa lukua. Tästä syystä lähdin pelaamaan ihan samoista lähtökohdista kuin siihenkin asti. Keskittyen joka heittoon 100%:sti  ja muuttamatta mitään pelikirjassani. Kierroksesta oli enää kaksi viimeistä väylää jäljellä ja tilanne oli hyväkseni 7 heittoa. Viimeisten väylien pitkähköksi jääneet putitkin pystyin siis pelaamaan layuppaamalla. Kun nostin viimeisellä väylällä voittoputtini koriin fiilis oli aikasta huikaiseva. Olin saavuttanut sen mitä lähdin hakemaankin.

Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen kisojen kulkuun. Mielestäni tämä oli peliurani mallikkain suoritus. Jotenkin koko kisan ajan tiesin tasan tarkkaan mitä minun on tehtävä ja heittäminen tuntui helpolta. Edes jännitys ei vaikuttanut heittoihini – ei ainakaan huonolla tavalla. Ja parastahan kaikessa on se, että sain kammettua itseni tähän pisteeseen vielä tälle vuotta! Tämä kausi on ollut niin monella tapaa haastava ja kasvattava kokemus. Mutta kaikellahan on tarkoituksensa. Ensi kauteen lähden henkisesti vahvempana ja motivoituneempana kuin koskaan! Tälle kautta pelaan vielä ainakin marraskuussa Kroatiassa Drava Foresterin, sen jälkeen talvi pyhitetään kovalle treenille. Ensi kauteen sitten päästään heti alusta asti mukaan pelikunnossa.

Hyvissä fiiliksissä ja hymyssä suin tämä tyttö siis jatkaa heittelyjä tästä eteenpäin! Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä kaikille. Radoilla tavataan!

-Hansku-

Taas mennään!

Yleinen, , ,

Kausi 2015. Se olisi vihdoin tässä ja nyt.

Talvi  oli pitkä ja treenaaminen oli haasteellista, kelien sekä oman fyysisen kunnon takia. En olisi vielä viime kesänä osannut kuvitella kuinka paljon hidasteita tämän peliurani matkan varrelle saattaakaan koitua. Kuten moni varmasti jo tietääkin olen viime syksystä asti paininut selkäongelmien kanssa. Näiden takia jouduin jättämään viime vuoden SM-kisat väliin. Ja on helppoa sanoa että tuo on suurin pettymys mitä olen tämän lajin parissa joutunut kokemaan. Koko loppu vuosi ja kevättalvi meni kuntoutellessa itseä.

Mutta jos jotain huonoa niin vastapainoksi hyviäkin juttuja! Vuodenvaihteen jälkeen saamani tarjous liittyä Innovan Tiimipelaajaksi oli uskomattoman hienoa – edelleenkin tunnen itseni hyvin etuoikeutetuksi. Mutta jo nurkan takana odotteli uusi pettymys. Kevään ensimmäinen ja kovasti odotettu kisa, Dutch Open. Kaikkihan kaatui asioihin joihin ei voinut itse vaikuttaa. Sairastuin kisaa edeltävänä päivänä ja päätin kuitenkin pelata koska Hollantiin asti oli tullut matkustettua. Itse kisasta ei ole jäänyt juurikaan mitään mieleen. Vain kuumeinen olo ja huonovointisuus ja tajunnan rajamailla heittely. En ole vastaavaa joutunut aiemmin kokemaan, mutta voin sanoa että on kohtalaisen turhauttavaa olla matkustanut ulkomaille asti pelaamaan isoa kisaa ja sitten sairastua. Mutta joskus on huono tuuri ja that’s it. Näin siis lyhyenä yhteenvetona voisi sanoa että siirtymä viime kaudesta tähän uuteen on ollut aikamoista vuoristorataa.

11232008_10153277058249643_406684969_o Dutch Open 2015

Edellinen viikonloppu tulikin vietettyä sitten Tsekeissä, jälleen EuroTouria pelailellen. En tiedä kuinka monta kehusmissanaa voisin tähän peräkkäin laittaa! Konopiste Open oli mahtava turnaus. Rata oli uskomattoman kaunis. Pitkiä kauniita väyliä, vihreää ja kukkia, lintujen lauluja, auringonpaistetta. Kisat saatiin pelailla aika lailla ihanteellisissa keliolosuhteissa ja järjestäjät olivat tehneet todella hyvää työtä. Kisoissa kaikki toimi moitteettomasti. Yhdyn varmasti aika monen paikalla olleen mielipiteeseen sanoessani, että rata oli kauneimpia pelaamiani – ellei jopa minun tapauksessani kaunein.

Väylä nro 9 oli henkilökohtainen lempparini. Pitkä par 4 loivaan alamäkeen. Ratahan oli kokonaisuudessaan pitkä, ja lyhyitä väyliä siellä ei juurikaan ollut. Tästä huolimatta rata ei tuntunut mielestäni liian haastavalta ollenkaan. Enkä lyhyitä väyliä olisi kaivannutkaan. Ehkä jonkin vähän tiukemman rännin johonkin väliin olisi voinut laittaa, vähän lisää teknisyyttä. Nyt rata suosi enimmäkseen pituusheittäjää. Mutta rata oli ehjä kokonaisuus, ja oli jälleen kerran ilo saada pelata uusissa maisemissa – vieläpä noin mieleenpainuvissa. Konopisteen kisat ovat ehdottomasti listallani ensi vuonnakin, mikäli sellaiset järjestetään

Mitä taas tulee omaan suoritukseen menneessä kisassa, niin hirveästi ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäinen kierros oli ihan hyvä. Puttailu oli hiukan arkaa josta tuloskorttiin ropsahteli jokunen ylimääräinen heitto. Draivaaminen oli rentoa ja pääosin heitot olivatkin siellä minne ne oli tarkoitettu. Kierroksen jälkeen pelaamisesta oli hyvä fiilis ja sijoituskin oli tässä vaiheessa mukiinmenevä 2.

Toinen kierroskin alkoi ihan mukavasti, vaikkakin jo alussakin heitoissa oli pientä lipsahtelun makua. Virheet kuitenkin onnistuttiin paikkailemaan lähipelillä. Valitettavasti kierroksen puolenvälin paikkeilla aloin olla todellisissa ongelmissa peli ei kulkenut sitten niin yhtään. Ja vaikka tuloskorttiin laskettiin vain heiton huonompi tulos kuin ensimmäisenä päivänä, se fiilis joka pelaamisen tasosta jäi oli jotain ihan muuta kuin starttipäivänä.

Kolmas ja samalla viimeinen kierros saatiin kuitenkin aloittaa kärkikortissa, joka tietysti aina on mukavaa, ja yksi tavoitteista jokaisessa kisassa. Valitettavasti kolmas kierros noudatti samaa kaavaa kuin edellinen, sillä erotuksella että peli oli entistäkin enemmän hukassa ja tuloskorttiin ropsahteli roimasti isommat numerot. Loppusijoitus jaettu neljäs ei ihan vastannut odotuksiani. Taas toisaalta kuluneen talven huomioon ottaen, yritän olla kuitenkin armollinen itseäni kohtaan näin alku kaudesta. Vielä ehtii päästä vauhtiin. Joka tapauksessa kuluneesta kisaviikonlopusta jäi huikeen hyvät fiilikset päällimmäiseksi mieleen. Ja hymyssä suin jatketaan etiäppäin kohti seuraavia kisoja.

11216340_10153277058499643_1915262054_n Konopiste Open 2015, väylä #18

Kisakalenteri näyttää aika kiireiseltä nyt alkukaudesta. Porin jälkeen ollaankin jo heti perään Helsingissä. Mutta odotan innolla kaikkia tulevia kisoja! On tää vaan niin hieno laji – joku jo mainitsikin kuinka hienoa on kuulua tähän kansainväliseen frisbeeperheeseen – näin juuri! Kaikki vanhat ja uudet ystävät, tutut ja tutustumatta olevat radat jotka tuolla odottaa, kisojen jännittävä fiilis, kesäiltojen treenisessiot… Taidankin kaivaa putterit bägistä ja mennä vähän tohon pihalle treenaileen NYT HETI.

Meitsi kuittaa tältä erää tähän.

-Hansku-