Yhdysvaltain mestaruuskilpailujen, USDGC:n vuoden 2014 finaali oli yksi jännittävimmistä koskaan. Johtoasemassa kävi jokainen kärkiryhmässä pelannut ja väylä 17 osoitti jälleen raa’an luonteensa. Lopulta kolme pelaajaa ratkaisivat voiton katkaisupelissä. Tuulisessa haastavassa finaalissa nähtiin myös ilahduttava suomalaisnousu.
Kärkipoolissa ennakkoasetelmat ennen finaalia olivat äärimmäisen jännittävät. Kaikki heittäjät järjestyksessä Paul McBeth, Will Schusterick, Johne McCray ja Patrick Brown olivat heiton päässä toisistaan.
McBethin kierroksen alku näytti erittäin vahvalta. Kolme ensimmäistä väylää kolme alle ihannetuloksen, ja tahti näytti lupaavalta. Viidennellä väylällä McBethkin kuitenkin joutui ongelmiin ja ensi kertaa näytti siltä, että johto voisi alkaa vaihtumaan.
Viidennellä väylällä Johne McCray säkitti 90-metrisen lähestymisensä skipillä koriin ja nappasi väylältä kierroksen ensimmäisen birdiensä. Tästä suorituksesta leimahti silminnähden liekki päälle, joka näytti pitkän aikaa vastustamattomalta.
Patrick Brown oli kuitenkin napsinut birdieitä tasaiseen tahtiin ja väylällä kuusi hän oli itse asiassa pelaaja, joka ensimmäisen kerran avauskierroksen jälkeen otti johtoaseman McBethiltä. Väylällä 7 McCray tasoitti uskomattoman pitkällä birdieputilla läpi triplamandoportin.
Patrick Brown palasi johtoon väylien 9 ja 10 jälkeen, mutta 11. väylällä McBeth ja McCray nappasivat jaetun johdon itselleen. Väylällä 12 McBeth nousi jälleen yksin kärkeen. Seuraavana pelattiin kuitenkin ennenkin tuloslistaa mullistanut väylä 13, ”888”.
Pitkällä par 5-väylällä sekä McBeth, että Brown kirjasivat tuplabogin ja McCray nousi ensi kertaa kilpailun aikana yksin johtoon.
Väylällä 16 McCray parkkeerasi avauksensa kauniilla antsalinjalla kupille ja kasvatti johtonsa jo ratkaisevan tuntuiseen neljään heittoon. Sitten edessä oli väylä, jolla Will Schusterick edellisenä vuonna lopullisesti hävisi taistelun. 17. väylä, saariväylä.
Kaikkien hämmästykseksi valtava liekki ja into päällä pelannut McCray missasi saaren kolme kertaa. Vasta neljäs heitto tiiltä pysyi sisällä. Muut nakuttivat avauksensa kerralla saareen ja tilanne tasoittui jälleen. McBeth oli kauimpana korista, mutta McCraysta ja Schusterickista poiketen laittoi ensimmäisen puttinsa mukiin.
Väylälle 18. lähdettäessä johdossa olivatkin yhtäkkiä Schusterick ja McBeth. Heidän avauksensa väylällä olivat hieman vajaat, mutta kuitenkin turvallisesti pelialueen sisällä. McCray puolestaan avasi loistavasti.
McBeth lähestyi dramaattisesti outtiin, joten Schusterick tiesi par -tuloksen väylältä riittävän. Hän jätti tarkoituksella yrittämättä korille asti ja pyrki pelaamaan varman nelosen. Heidän jälkeensä McCray lähestyi hyvälle puttipaikalle, mutta sillä ei pitänyt olla merkitystä.
McBethin lähestyminen tarkoitti varmaa bogeyta. Schusterick taas heitti kolmosheittonsa himeman korista ohi, mutta jäljelle jäi lyhyehkö par-putti. Kovin moni tuskin odotti, että Schusterick tätä mokaisi, mutta niin vain kävi.
McCray säkitti kylmän viileästi birdieputtinsa. McBeth ja Schusterick nostivat boginsa pois ja edessä oli sensaatiomainen kolmen pelaajan sudari!
Sudari aloitettiin pelaamalla väylä 18 uudelleen. McCrayn sekä McBethin avaukset jäivät hieman vajaiksi Schusterckin onnistuessa omassaan hyvin. McBeth lähestyi vaarallisen näköisesti kohti outtia, mutta pysyi sisällä nipinnapin.
McCrayn peli oli käytännössä pelattu, kun lähestyminen lipsahti outin puolelle. McBeth lähestyi korin alle, McCrayn yritys kohti koria päätyi uudestaan outtiin.
Schusterick näytti saaneen puttimokansa uudelleen anteeksi, kun lähestyminen näytti onnistuneen hyvin. Kiekko oli kuitenkin vierinyt jälleen alamäen puolelle ja Schusterickille jäi lähestulkoon edellisen putin uusinta. Yleisö oli hiirenhiljaa, kun Schusterick mokasi puttinsa jälleen. McBeth ja Schusterick jatkoivat väylälle 1.
Väylällä 1 molemmat avasivat hienosti, McBethin avaus liukui hieman pitemmälle. Ringin sisältä McBeth ei usein erehdy, mutta lauantai oli toisenlainen päivä. Ensimmäinen Yhdysvaltain mestaruus kiersi tälläkin kertaa McBethin, kun putti putosi korin oikean puolen ketjuista maahan. Schusterick oli niin lähellä, ettei enää edes meinannut erehtyä.
Ainoa pelaaja, joka ei yksin ollut kilpailun johdossa ja nousi jaettuun kärkeenkin vasta toiseksi viimeisellä väylällä, voitti kolmannen Yhdysvaltain mestaruutensa. Uskomaton, kenties kaikkien aikojenfinaali, jossa erikoisten käänteiden jälkeen Schusterick voittajaksi!
Pasi Koivu oli pettynyt moving dayn olosuhteisiin, mutta tiesi pelitasonsa finaalissa riittävän nousuun kymmenen parhaan joukkoon. Koivu myös oli sanojensa mittainen mies.
Koivu pelasi lauantaina koko kentän parhaan tuloksen, 60 (-7). Sillä irtosi hieno 12 sijan nousu lopulta sijalle 7. Ainoastaan Jussi Meresmaa on suomalaisena pelaajana pystynyt parempaan sijoitukseen aikaisemmin.
Meresmaakaan ei missään nimessä tänä vuonna huonosti suoriutunut. Jälleen yksi TOP 10 -sijoitus, tällä kertaa 9., on hieno lisä nykyisin harvakseltaan pelaavan lajilegendan meriittilistaan.
Ville Piipolle valitettavasti osui kisan huonoin kierros ja 70 (+3) tipautti Piipon lopputuloksissa sijalle 24. Janne Hirsimäen suunta oli finaalissa perjantain tavoin ylöspäin ja yhdelle lajin positiivisimmista kasvoista mukava sijoitus 25.
Suomen mestari Jalle Stoorille jäi varmasti kisasta hampaankoloon, lopputulos 41. sija on varmasti heikompi kuin mitä Stoor lähti kisasta hakemaan.
Frisbeegolfkausi 2014 alkaa kotimaisittain olla lopuillaan. FGR.fi kiittää lukijoitaan ja jatkaa taas kisaraportointia viimeistään, kun kausi 2015 koittaa!
Kuva: © Eino Ansio / Disc Golf European Masters.
0 kommenttia:
Jätä kommentti
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.