Frisbeelomakohde: International Disc Golf Center

Kun kotisuomessa elohopea alkaa putoamaan poikkiviivan siniselle puolelle ja päivänvalo vähenee häiritsevän kovaa vauhtia, alkaa monen harrastajan mieli nopeasti kaivata kesäisempiä pelikelejä. Koska frisbeegolf lajina on saanut parhaiten jalansijaa pallon pohjoisilla alueilla, loppusyksyn shortsikelejä saa pääsääntöisesti metsästää jo suhteellisen pitkän lentomatkan päästä. Tämä mielessä FGR:n toimitus pakkasi leipälaukun matkalaukkuun ja hyppäsi koneeseen kohti Yhdysvaltain kaakkoisosaa, jossa aurinko vielä tähän aikaan vuodesta lämmittää mukavasti.

International Disc Golf Center, joka toimii myös lajin kattojärjestö PDGA:n pääkonttorina, sijaitsee Georgian osavaltiossa, joka saattaa olla suomalaisille tuttu mm. vuoden 1996 kesäolympialaisten isäntäpaikkana (Atlanta), US Masters Golfturnauksen kotipaikkana (Augusta) ja Coca-Colan synnyinpaikkana. Itse IDGC sijaitsee Applingin kaupungissa, joka on noin 7000 ihmisen pikkukaupunki noin 40km länteen Augustasta. Keskus on suhteellisen syrjässä muusta asutuksesta, eli todennäköisesti kukaan ei paikalle vahingossa eksy. Koska julkinen liikenne ei Amerikassa Euroopan tasolle yllä, paras ratkaisu reissua varten on lentää joko Atlantaan (2h ajomatka) tai Charlotteen (3h ajomatka) ja hypätä kentältä vuokra-auton rattiin. FGR-toimitus valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen, koska reissun ensimmäisenä etappina toimi Charlotten lähistöllä sijaitseva United States Disc Golf Championshipsin kotipaikka, Winthrop Gold  -rata Rock Hillissä, Etelä-Carolinassa.

Saapuessamme IDGC:hen puoliltapäivin perjantaina, meidät otti iloisesti vastaan itse PDGA:n pääjehu Brian Graham. Näin arvovaltaista vastaanottoa ei todennäköisesti ihan kaikille kuitenkaan ole tarjolla, sillä meillä oli sovittu tapaaminen Brianin kanssa. IDGC on yksinkertaisuudessaan yksi mukavankokoinen rakennus, joka pitää sisällään PDGA:n toimiston, ProShopin ja ”Steady” Ed Headrickin mukaan nimetyn frisbeegolfmuseon. Museoon on kerätty kunnioitettava määrä esineitä vuosien varrelta, joista mainittakoon mm. Ed Headrickin suunnittelema ensimmäinen frisbeegolfkori sekä Disc Golf Hall of Fame -seinä. Kenellekään ei todennäköisesti tule yllätyksenä että museosta löytyy myös valtava määrä kiekkoja lajin alkuajoista nykypäivään. ProShopin valikoima on kokoonsa nähden oikein mallikas ja esimerkiksi erilaisia frisbeegolftekstiilejä puodissa on hyvin kunnioitettava valikoima. Kokonaisuudessaan IDGC:n tilat olivat toimituksen mielestä hyvin positiivinen yllätys, varsinkin ottaen huomioon keskuksen syrjäisen sijainnin.

Koska kyseessä on kansainvälinen frisbeegolfkeskus, aukeaa tontilta luonnollisesti myös mahdollisuus lajin harrastamiseen. Itse keskus on rakennettu keskelle kolmea PDGA:n sanojen mukaan Pro-tason 18 väyläistä kilparataa, joista kunkin lähtöpiste löytyy keskuksen takapihalta. Lisäksi tontilta löytyy varsin asiallinen lämmittelyalue varustettuna kokolailla kaikkien korivalmistajien maalikoreilla. ProShopista voi ennen kierrosta hankkia myös pientä evästä ja juotavaa. Kaiken kaikkiaan keskus ratoineen on varsin hyvä paketti pienien ja keskisuurien kilpailujen järjestämiseen, eli fasiliteetit perusharrastajalle ovat varsin kohdillaan.

Kukin kolmesta IDGC:n radoista on nimetty männävuosien lajilegendojen mukaan. Alkuperäisen maalikorin kehittäjän mukaan nimetty ”Steady” Ed Headrick Memorial -rata on DGA:n sponsoroima ja radalta löytyy DGA:n Mach III -maalikorit. Radan suunnittelijoina ovat häärineet frisbeegolfin Hall of Fame jäsenet Chuck Kennedy ja Tom Monroe. Radoista korkeimmin rankattu W.R. Jackson memorial -rata on Innovan sponsoroima ja radalta löytyy lähes kaikille suomalaisille tutut DisCatcher -maalikorit. W.R. Jackson -radan on suunnitellut Yhdysvaltain tunnetuin ratasuunnittelija John Houck. Kolmas rata puolestaan kantaa nimeä Jim Warner Memorial course ja radalta löytyy Discraftin Chainstar -korit. Jim Warner -radan on suunnitellut Hall of Fame jäsen Jim Kenner yhteistyössä Ron Russellin ja Pad Timmonsin kanssa.

Pika-arvostelu: ”Steady” Ed Headrick Memorial course

Ameriikan äfgeeärrän eli Disc Golf Course Review:n käyttäjät ovat antaneet Ed Headrick -radalle keskimäärin 4,30 pistettä viidestä. Kuten kaikki IDGC:n radat, myös Ed Headrick -rata sijaitsee lehtimetsässä, jossa väylät ovat paikoin kapeita ja tarkat suorat heitot ovat tärkeässä roolissa. Kuten amerikkalaisille radoille on tyypillistä, löytyy tältäkin radalta A ja B -korinpaikat lähes joka väylältä. Väylien pituudesta ja leveydestä kertoo paljon se, että tältä radalta ei juurikaan löydy väyliä joilla olisi nopeille pituusdraivereille käyttöä. Headrick -radalla keskimääräinen väylien leveys on suhteellisen ahdas ja kimmoke puusta poispäin väylältä saattaa helposti johtaa bogiin. Toimituksen makuun väylät olivat monin paikoin ehkä jopa hieman turhan ahtaita ja etenkin radan Par 4 -väylät olivat monesti melko lyhyitä tai yksinkertaisesti hieman typeriä. Jopa niillä muutamalla avoimemmalla väylällä oli monesti jätetty yksittäisiä puita halkomaan kaikkein loogisimpia linjoja, joka harmitti etenkin seurueemme kokeneinta ratasuunnittelijaa.

Plussaa Headrick -rata saa vesiesteistä, joita tältä radalta löytyy selvästi enemmän kuin muilta IDGC:n radoilta. Vierailuajankohtana kuitenkin vesiraja oli vetäytynyt melko kauaksi normaalista, sillä aurinkoista Georgiaa vaivasi kuivuus vähäsateisen kesän jäljiltä. Hyväksi puoleksi voitaneen katsoa myös se, että tällä radalla ei pitkillä avauksilla saa erityistä etua, vaan tarkkuus ratkaisee. Paikoin turhan tiukkojen väylien takia saattaa kuitenkin hyväkin draivi karata kimmokkeen myötä kauaksi väylältä kun taas heikompi draivi saattaa paikoin löytää tiensä hyvään paikkaan sopivasta kolosta suhteellisen harvassa lehtimetsässä. Ratainfrastruktuuri eli tiit, korit ja opastekyltit olivat hyvässä kunnossa ja paria poikkeusta lukuunottamatta väylältä toiselle oli helppoa suunnistaa myös ilman karttaa. Eniten sekaannusta aiheuttivat väliaikaiset(?) lyhyemmät tiipaikat sekä vaihtoehtoiset korinpaikat, koska osalla väylistä oli molemmat korit paikallaan.

Kokonaisarvosana: 3,5/5

Pika-arvostelu: W.R. Jackson Memorial course

W.R. Jackson Memorial course on Disc Golf Course Review:n käyttäjäarvostelussa saavuttanut 4,41 pisteen keskiarvon viiden pisteen maksimista. Radan suunnittelija John Houck on tunnettu paneutumisestaan ratasuunnitteluun ja se näkyy myös lopputuloksessa. IDGC:n radoista Jackson -rata on selvästi pisin ja ehkäpä tämän ansiosta väylillä on myös eniten tilaa. Pro-layoutin (A-korinpaikat ja pidemmät tiit) väylien yhteispituus on yli 2,7 kilometriä ja Par on 69. Jopa poikkeuksellisen korkean Parin ymmärtää helposti jo alkuvaiheessa kierrosta, sillä radan 6 ensimmäistä väylää ovat Par-arvoltaan 4. Hyvin suurella todennäköisyydellä Jackson -radan raivaamiseen on IDGC:n radoista käytetty myös eniten aikaa, sillä monella väylistä pohjana on nurmikkoa, kun taas väylien ulkopuolella on monin paikoin tiheämpää pensaikkoa. Ratasuunnittelijan paneutuminen projektiin näkyy radalla  mm. siinä muodossa, että monella väylistä matka korilta tiille voidaan taittaa monia eri reittejä pitkin.

Erityisen miellyttävän radasta tekee se, että vaikka pelataan metsässä, on väylillä tilaa heittää ja seurata kiekon lentoa. Toisin kuin vaikkapa Headrick -radalla, tällä radalla pituusdraiverin sai kaivaa kassista  yli puolella väylistä. Korkean Par:in radalla myös pelin taktinen puoli korostuu ja monessa kohtaa kannattaa miettiä lähteekö hyökkäämään heti tiiltä vai vasta kakkos- tai kolmosheitolla. Ainoa selvästi harmillisempi osio radassa tuli vastaan hieman puolenvälin jälkeen, kun pienehkön ojan ympärille oli kyhätty muutama hieman liian ahdas lyhyempi väylä. Kalusto myös tällä radalla oli moitteettomassa kunnossa ja rata oli parturoitu turnauskuntoon paikallisen puutarhurin toimesta.

Kokonaisarvosana: 4,5/5

Kolmatta IDGC:n rataa (Jim Warner Memorial course) FGR:n toimituksella ei valitettavasti ollut aikaa testata, sillä päivänvaloa Georgiassa on lokakuun lopulla tarjolla vain noin seitsemään asti ja matka jatkui kohti pohjoista.

Yhteenveto

IDGC tarjoaa frisbeematkailijalle mainiot puitteet niin muovin ulkoiluttamiseen kuin lajin historiaan tutustumiseenkin. Ei käy kiistäminen etteikö keskus olisi sanalla sanoen hieman skutsissa, mutta mikäli käytössä on vuokra-auto ja navigointiohjeet/laite, on paikka melko helppo löytää. Syrjäinen sijainti näkyy myös ratojen käyttöasteessa, sillä ruuhkaa radoilla ei missään nimessä ollut ja monelta Suomen radalta tuttua kulumista ja kolhuja puustossa ei juurikaan ollut havaittavissa. Keskuksen radat ovat maksullisia, mutta hinnat ovat hyvinkin kohtuulliset. Hotellimajoituspaikkoja amerikkalaiseen copy-paste -henkeen löytyy ihan mukavasti muutaman kymmenen kilometrin säteellä suhteellisen järkevään hintaan. Eurooppalaisten hotellien aamupaloihin tottuneiden matkalijoiden ei kannata odottaa ihmeitä, mutta koska Amerikka on ketjuravintoloiden luvattu maa, niin pienellä vaivalla varmasti saa mahansa täyteen matkalla majapaikasta radalle. Kokonaisuudessaan IDGC on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja reissuun voi yhdistää helposti useampia muita ratoja, joita esimerkiksi Etelä-Carolinasta löytyy runsaasti.

Yleinen hintataso majoituksen ja ruoan osalta jenkkilässä on hieman edullisempi kuin Suomessa ja esimerkiksi vaatteita ja kenkiä ameriikanserkut kauppaavat jo huomattavasti edullisemmin kuin kotimaiset tavaratalot. Lentoja Suomesta Yhdysvaltain kaakkoisosan isoille kentille voi saada parhaimmillaan jopa alle 500 euroon. Matkustusaika Atlantin yli on luonnollisesti pitkä, eli lähtökohtaisesti kannattaa etsiä hyvä diili yhden pysähdyksen lennosta, sillä suoria lentoja Suomesta jenkkilään ei ole tarjolla. Ilmasto Floridan yläpuolella sijaitsevassa Georgiassa on kesäkuukausina keskivertosuomalaiselle ehkä jo hieman turhan paahtava, mutta keväällä tai syksyllä matkaaville tarjolla on miellyttäviä shortsikelejä ja suurella todennäköisyydellä hyvä annos auringonpaistetta.

Juttu ja kuvat: © Janne Lahtinen / FGR.fi

---

0 kommenttia: