Tutut naamat, oudot ympyrät
European Openin ensimmäiselle kierrokselle samaan ryhmään osui Nokian Tommi Tohni, Nummelan Arttu Sikanen ja seurakaveri Tomoottajista Markku Nirkkonen. Kaikki tuttuja kavereita, joten esittelyjä ei tarvittu, vaan hyvällä huumorilla lähdettiin viskomaan – vesisateeseen.
Jännitystä ei tuttu ryhmä lievittänyt, kuten ei tehnyt 1,5 keskeytyskään juuri ennen lähtöämme. Olin täpinöissä kuin ensimmäisissä juoksukisoissa ala-asteella. Kädet hikosivat ja vapisivat, kiekko poltti kädessä ja kiekot tuntuivat joko lipsuvan tai tarraavan käteen. Heitin muutaman heiton huonommin kuin ensimmäistä kertaa rataa kiertäessäni.
Kaksi ensimmäistä väylää avasin hyvin ja pääsin puttaamaan pirkkua reilusta kympistä, kummassakaan onnistumatta. Kolmannella väylällä avaus ei sitten ollut ihan niin onnistunut…
Kolmosen tiillä odoteltiin puolisen tuntia, kun edellä taisi olla 3 tai 4 ryhmää jo jonossa. Juoksin pari kertaa uudet lämmöt, mutta ei siitäkään apua ollut kun omalla vuorollani kaivoin bägistä Teebirdin ja lähdin heittämään rystyllä puoliseiftiä väylälle. Ei -ihan- osunut väylään, vaan lähti 45 astetta liika oikealle, ekaan puuhun, siitä kimmokkeella kadun yli kasin väylälle. Eikä kiertänyt edes mandoa.
Re-teekään ei vienyt kiekkoa kuin pari puuta pidemmälle – ehkä 40 m tiistä. 150 m+ par vitosella siis lähti neljäs heitto yli 100m korista puuviidakosta. Huippuonnistuminen lähestymisessä kuitenkin ”pelasti” vielä kutosen väylältä.
Väylille 4-8 pelasin parin jokaiseen, vaikka parempaa ja huonompaakin oli tarjolla. Vitosella seivasin parin vaikka avaus osui lähes ensimmäiseen puuhun ja kimposi pitkälle pusikkoon. Seiskalla taas missasin 8 m pirkkuputin. Kasilla pelasin OB-vitosen ehkä elämäni parhaalla rystyheitolla.
Ysiltä osui kierroksen ensimmäinen pirkku ja toinen tulikin heti väylällä 16. Välissä otin bogit kympiltä (olin toisella alle 15 metrissä ja yritin liian vaikeaa puttia) ja saaresta (heitin ekan heiton saaren yli 15 cm).
Viimeiselle väylälle tulin tilanteessa +2, joka olisi kelvannut sadepäivänä varsin hyvin. Avasin kuitenkin liian kaukaa oikealta ja obllehan se jäi. Lähestyminenkin lähti ihan taivaan tuuliin ja OBlle, kun jalka ei varsinaisesti pitänyt – kuopaisin nurmikkoon sellaisen kengän kokoisen montun. Yksi liukastuminen oli silti huomattavasti vähemmän kuin mitä odotin märältä kierrkoselta.
Tuplabogeyn jälkeen tulos oli 68 ja sillä ollaan tässä vaiheessa sjalla 52, jota jakaa kymmenkunta pelaajaa, mukan myös velipoika Jarmo. Tavoitteessa ollaan, eli sunnuntaille vahvasti menossa. Tänään yritetään jännittää vähemmän ja nauttia vielä enemmän, jos mahdollista.
0 kommenttia:
Jätä kommentti