Ensimmäiset kansalliset kisat – Tammermaan avoimet 2009

Edellisessä artikkelissa lupasin kirjoittaa karvalakkisarjan kisoista Kankaanpäässä, mutta poiketaan kuitenkin ensin muutamia viikkoja aiemmin käydyissä Tammermaan avoimissa, jotka olivat itselleni ensimmäiset isommat kisat. Tammermaan avointen perinteet tuntevat saattavat ihmetellä tätä statusta, mutta itselleni ne silloin tuntuivat isoilta kisoilta.

Siihen asti olin kisaillutvain Kankaanpään viikkokisoissa joten tämäkin oli jo hyppäys selvästi suurempiin. Julkujärven rata oli kyllä tuttu, sillä olin heittänyt siellä jo 12 kierrosta syksyn mittaan (Discgolfscoresin mukaan). Innostus oli kova lähteä kokeilemaan ”isompiin” kisoihin, varsinkin kun halusin kisata heti ensimmäisenä syksynä ainakin kerran jossain.

Harjoituksissa ennätyskierros oli ollut siihen mennessä +3, joka muiden tuloksia netistä penkomalla vaikutti olevan ihan kelvollista tasoa. En toki uskaltanu ihan niin hyvää kierrosta kisasta odottaa, mutta jos pääsisin lähellekään ei ainakana tarvitsisi hävetä. Ei niin että olisin hävennyt vaikka olisin heittänyt +20.

Frisbeeliiton foorumilla seurailin ilmoittautumisia ja pengoin kisailijoien taustoja, ja tuntui siltä että kisoista tulee kovatasoiset, kun listalla oli Heinonen, Mäntylä, Heikkilä ja monta muuta SM-sarjaa ja isompiakin kisoja kiertäneitä.

Kisan ennakkoinfoissa kuvailtiin kyllä kisaa kaudenpäätös-termarikisana, mutta silti fiilis oli, että johonkin selvästi isompaan ollaan menossa ja että kovaa kyytiä saadaan. Ensikertalaisesta tämänkin tason avoimissa kisoissa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Tomoottajista mukaan uskaltautuivat myös velipoika Jarmo Aulu ja sekkupoika Harri Mäki, joille kisat myös olivat ekat ”isommat” skabat.

Muistatko mikä oli sinun ensimmäinen ”iso” kisasi? Oliko perhosia vatsassa?

Parikisat Epilässä pe 16.10

Jarmo lupautui lähtemään jo perjantaina parikisaan kokeilemaan. Meillä ei oikeastaan ollut mitään käsitystä edes parikisan säännöistä, joten lähdimme aika takki auki Epilään. Aikamme haahuiltuamme löysimme järjestäjän näköistä porukkaa ja ilmoittauduimme mukaan.

Kisan TD Sami Yli-Pihlaja oli suunnitellut vähän viritetyn Epilän radan, niin että muutama väylä noudatteli kesän European Openin lay-outia ja muutama muu oli muuten vaan erilainen. Nykyään Epilä muuten näyttää aika lailla siltä radalta jota pelasimme tuossa parikisassa.

Saimme samaan pooliin kaveriksi Petun ja Michael Knightin, eli konkarit Petri Mantosen ja Mika Nihdin, jotka näyttivätkin mallia lyömällä meidät 2 heitolla. Vähän puristettiin lättyä ja muutama heitto lähti KC-kulmaan, mutta kohtalaisen hyvin omalla tasolla oltiin. Tulos riitti sijaan 6/19, mutta toki 6 heittoa  perässä Markus Mäntylää ja Tomi Niemenmaata 10 väylän best shotissa.

Oivalsimme kuitenkin, ettei siellä mitään ihmemiehiä ollutkaan, joten rennommalla mielellä seuraavaan aamuun ja Pyynikintorin bussille klo 9.

Julkujärvi Open 17.10.2009

Pääkisa käytiin Julkujärvi DGP:ssä aamukymmeneltä. Kisabussi lähti Pyynikintorilta 9:20 (tai siis 9:35, koska suurin osa tuli myöhässä edellisen illan biletyksen jäljiltä). Tässä vaiheessa taisimme huomata, että ei tule olemaan erityisen ryppyotsaiset kisat. [Lopussa se oli jo aika ilmeistä, kun osa pelaajista eksyi väärille väylille ja toiset nukahtivat kisatoimiston nurkkiin.]

Bussi löysi erinäisten harhailujen jälkeen Julkujärvelle siinä viittä vaille kymmenen eli lämmittelyaikaa oli ruhtinaallisesti. TD jakoi kansiot heti bussista päästyään, lähetti pelaajat radalle ja kisa aloitettiin oikeastaan sitten saman tien. Lämmittelemättä pelaamaan lähteminen on mulle aina myrkkyä, joten vähän pelkäsin, että alku voi olla hankalaa.

Osuin saman ryhmään edellisen päivän parikisan voittajan Tumpsin, sekä Tommi Tohnin kanssa. Nimet olivat foorumeilta ja tuloksista tuttuja, joten tiesin että pääsisin pelaamaan kovien sällien kanssa ja vakoilemaan mallia ja tekniikoita.

Neljäs pelaaja ei jostain syystä ilmaantunut, joten pelattiin kolmistaan. Jälkeen päin kuulin että tämä neljäs pelaaja oli sitten pelannut jossain toisessa poolissa vahingossa. Tai jotain – ei ollut niin pilkuntarkkaa meininkiä.

Meidän porukka aloitti väylältä 13, eli heitimme takaysin pitkät ja vaikeat väylät alkuun. Oma peli oli ihan kelvollista bogia ja kuuden väylän jälkeen olin tuloksessa +4, kun Tomi ja Tommi olivat parissa tai yhden yli. Väylältä 19 alkoi sitten maaginen vaihe omassa pelissäni: heitin seitsemän birdietä lopuille väylille ja voitin poolikavereita kymmenkunta heittoa.

Kaikki tuntui osuvan kohdilleen kuin taikaiskusta – putit löysivät mukin, upsit pysyivät väylällä, eikä edes jännittänyt. Kun poolikaveritkin olivat rentoja ja antoivat kullanarvoisia vinkkejä esimerkiksi tuulessa pelaamiseen, niin pelaaminen oli kerrassaan nautittavaa.

Kun palasimme ”kisatoimistolle” eli YP:n repulle, menin koko kisan kärkeen tuloksellani -1, joka oli neljällä heitolla oma ennätykseni Julkujärvelle. Myöhemmin tulleistakaan kukaan ei parempaa lappua palauttanut, vaan pääsin lähtemään kärkikortin kärkipaikalta 10 väylän toiselle kierrokselle. Muut kärkiryhmässä olivat Markus Mäntylä, Antti Heikkilä ja Mika Nihti, 1-3 heittoa mua perässä.

Jarmo ja Harri molemmat myös paransivat ennätyksiään ja olivat 45 heittäjän joukossa mukavasti siinä 15 ja 20. paikkeilla.

Kierrosten välissä tunnin ruokatauolla liftattiin kyyti paikalliselle huoltikselle kun ekan kisan jännityksessä unohdettiin eväät kämpille.

Tauon jälkeen jatkoimme väylältä kaksi. Heitin alkuun kolme paria ja yhden birdien ja johdin kisaa 2 heiton erolla Markukseen ja Anttiin. Jännitys ei päässyt pilaamaan peliäni, vaan tomahawkit osuivat kohdilleen ja putti toimi edelleen. Kaikki näytti hyvältä, kunnes saavuimme väylälle 6.

Julkujärvellä käyneet varmasti tuntevat harjun päällä vinossa rinteessä heitettävän väylän, joka rankaisee virheistä sekä valitettavan usein myös hyvistä heitoista. Vino rinne valuttaa kiekkoja välillä mahdotomiin paikkoihin ja ihan mukin viereenkin laskeutunut heitto voi vieriä 30 m päähän metsikön taakse.

Puttaamassa kutosen rinteessä kesällä 2010

Tällä kertaa en joutunut tuurin armoille, vaan heitin ensimmäiseen puuhun oikealle ja kiekko valui rinteen alas asti. Sieltä oltiinkin takaisin väylällä vasta neljännellä ja korissa kuudennella heitolla. Ama ja Hege heittivät kakkoset, ja kisa ratkesi käytännössä siihen. Kokeneempi pelaaja olisi tajunnut ottaa reteen ja voinut säästää pari heittoa.

Pää ei kuitenkaan hajonnut, vaan heitin ihan kohtalaisesti loputkin väylät ja pidin kolmannen sijan, joka sekin tuntui aivan liian hyvältä siinä porukassa sillä kokemuksella. Tunne oli hieno, kun ensimmäisestä kisasta tuli hyllylle pokaali ja vielä lahjakortti Discmaniaan. Kisan lopussa järjestäjät tosin olivat jo sen verran maistissa, etteivät enää muistaneet minkä arvoinen lahjakortti oli.

Kisan tulokset Frisbeeliiton foorumilla

Fiilikset kisasta ja radasta

Silloin kisat tuntuivat hienoilta ja isoilta, mutta totuuden nimessä suurin osa pelaajista oli aika maistissa eivätkä siis varsinaisesti kovassa pelivireessä. Itse olin selvin päin, kuten oletin urheilukisoissa muidenkin olevan, joten sekin varmasti vaikutti sijoitukseen.

Omaa pärjäämistäni edesauttoi toki myös se, että heitin puolet heitoistani tomahawkilla, mikä luonnollisesti oli muiden pelaajien mielestä vähintään kiusaamista jos ei huijaamista. Onneksi en ottanut vihjailuja vakavasti vaan jatkoin sillä tekniikalla, jonka parhaiten osasin. Siis ainoalla jonka silloin osasin. Tai oikeastaan vieläkään osaan.

Julkujärvi on tästä eteenpäinkin ollut omia suosikkiratojani, ja siellä on tullut pelattua paljon, tosin kisattua vain omalla porukalla. Rata on haastava ja rankaisee rajusti huonoista heitoista, mutta myös palkitsee hyvistä. Siellä on vaikea saada puhtaita kierroksia, kun melkein aina vähintään kerran käydään metsässä.

Tänä syksynä Julkujärvi DGP on saanut hienoja parannuksia ja pieniä muutoksia myös väylissä, joten uskoisin että ensi kaudella sinne saadaan taas virallisempaakin kisatoimintaa.

Vanhalla lay-outilla paras harkkakierrokseni nykyään on 57 (-7) ja merkittyjä kierroksia 32. Uudella lay-outilla olen ehtinyt heittää vasta 2 kierrosta, joista parempi oli 69 eli par.

Tässä vielä näytettä Julkujärven tuulista. Pomppiva kämmenavaus (huono) Bossilla väylällä 15:

---

3 kommenttia: