Sitä ”oikeaa” frisbeegolfia
Parin vuoden harrastukseni aikana olen kuullut taholta jos toiseltakin, että minun suosimani kämmen- ja upsiheitot eivät ole oikeaa frisbeegolfia. Rystyä pitäisi heittää ja unohtaa muut pelleilyt.
Useimmiten kyseessä on tietysti puolittainen huulenheitto, mutta veikkaanpa että joukossa on muutama tosissaankin.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että mitä useamman heittotyylin hallitsee, sitä parempi. Ei silti varmaan ole mikään salaisuus, että olen kuitenkin suosinut mieluummin jotain muuta kuin rystyä, koska kaikki muut pelaavat sitä (ja koska itse en osaa).
Nokian Prodiscus Openissa saamani kylkivamma paheni EOssa siihen kuntoon, että sen jälkeen on kämmenet ja upsit olleet pannassa. Siksipä nyt on kohta kuukausi pelattu pelkästään sitä oikeaa frisbeegolfia.
Ensimmäistä kertaa tutuilla radoilla
Pelkällä rystyllä pelaamisen oheen olen ajanut sisään myös mid-range -kiekoilla heittämistä. European Open ja kisan TD Janne Kotkan kommentit herättivät meikäläisen siihen tosiasiaan että pelkästään draivereilla ja puttereilla ei voi loputtomiin pelata.
Foren puuttuminen valikoimasta on pakottanut opettelemaan myös sellaista hirviötä kuin RHBH-anhyzer, jota olen tähän asti välttänyt kuin ruttoa. Upsien sijaan on taas heitelty kaikenlaisia ihme backspin-virityksiä.
Nämä uudet ”aseet” bägissä on nyt tullut hyökättyä mukamas tuttujen ratojen kimppuun esimerkiksi Kankaanpään, Julkujärven ja Vihiojan viikkokisoissa ja Tomoottajien seuranmestaruusmittelöissä.
On se vaan kumma, että vaikka radan olisi kiertänyt 50 kertaa, niin aika hukassa on kun ei olekaan niitä normaaleja heittoja tai kiekkoja mukana.
Aluksi mentiin päin mäntyä (varsinkin 5trssä ja Julkussa), mutta ahaa-elämyksiäkin on koettu ja jopa hyviäkin suorituksia on joukkoon mahtunut. Väitänkin että tämä kuukausi on kehittänyt peliäni enemmän kuin koko alkukausi yhteensä.
Silti en muuta mielipidettäni siitä, että usemman tekniikan hallitseminen ja kehitäminen kannattaa.
Pistetääs pitkästä aikaa myös lukijakysymys: Minkä heiton olet opetellut tällä kaudella, ja onko siitä tullut luotettava osa arsenaaliasi?
Kilpailukausi huipentuu
Vammoja tai ei, tärkeitä kisoja on seuraavat viikot täynnä ja mahiksia on vielä vaikka mihin.
Ensi viikonloppuna ratkeaa Discmania Cash Money Tour, jossa haen vielä top5-sijoitusta.Sitä seuraavana SM-kisat, jossa lähdetään parantamaan viime vuoden sijoitusta (32.), sen jälkeen Frisbeepoint-tourin ja Prodiscus Challengen päätöskisat – molemmissa on vielä teoreettiset mahdollisuudet jopa voittoon.
21 kommenttia:
tosta yhen sormen foresta vielä niin en voi sanoa et se kaikille sopii, mutta kun sen oppii kontrolloimaan niin heitto pituuteen siitä on hyötyä. Itselle se on ollut siitä syystä luontevin kun oon pikku tenavana kattonu ku isot pojat koitti nakkoa normi pihafrisbeetä forella erilaisin tuloksin ja sitte piti itekki sitä rueta kokeileen ja minulle luontevin oli jostain syystä yhen sormen taktiikka. Omaa foreheittämistä voisi verrata leipäkivien heittoon järvellä, liike on samallainen käsi rentona, mahdollisimman terävä riipasu, monesti näkee että heitetään käsi jäykkänä, pelkällä voimalla...
Kiekolla on myös väliä millä heittää forea, ite käytän pitkiin suoriin ja pitkiin hysseihin champion xcaliberia ja se on meikälle forelta se helpoin kiekko heittää, joskus aivan maksimipituuksiin discraftin nukeja ja fore lähestymisiin innovan croota. Kiekon valinta vaikuttaa erittäin paljon mielestäni fore heittoihin. Suosittelen vakaita kiekkoja kuten xcaliberia.
toivottavasti tästä on jollekkin hyötyä enemmän kuin haittaa :D
rookie, asenne kohdallaan :)
olen joskus pähkinyt omalla kohdallani sitä että jos täytyy saada mahd. suora heitto jossa maksimipituus ei ole oleellista niin useimmiten päädyn upsiin, ja että onko tämä "huijaamista". no, eihän se ole, vaan omien vahvuuksien hyödyntämistä, tai sanotaanko näin päin että omien heikkouksien minimointia.
tottakai jos treenaan niin harjoitan sitä suoraa rystyheittoa joka olisi optimi kapeisiin suoriin pilleihin, mutta jos tulosta pyrin tekemään niin totta hitossa heitän niillä tekniikoilla joilla matalin tulos on todennäköisin. toisin sanoen upsilla pakkosuorat ml. mandopaikat ja forella pakko-oikeat jne. Treenillä sitten niiden "oikeiden vaihtoehtojen" (suora putteri/midaridraivi, rhbh anhyzer) kimppuun.
Aloittanu lajin tänä kesänä ja itsestään selvää on ollut alusta saakka, että kaikkia tekniikoita kokeillaan ja opetellaan, ja löydetään sieltä ne itselle parhaiten sopivat. Samoin erilaiset heittokäden liikeradat säästävät niveliä, jänteitä ja lihaksia niin, ettei liian yksipuolisella heittämisellä aiheuta heittokäteen rasitusvammoja. Ja ensin opetellaan tekniikka ja sitten lisätään voima..
Yhden sormen tekniikkaa olen kokeillut ehkä 10 heiton verran ja tällä vankalla kokemuksella olen kyllä varma että se ei ole oikea ratkaisu pitkiin ja koviin draiveihin. Sen sijaan lyhyitä kontrolliheittoja (100m ja alle) varmaan silläkin heittää.
Tietenkin jonkun muun kädelle se voi olla oikea ratkaisu, mutta itse en saa puristettua kiekosta yhdellä sormella niin kovaa että oikeasti kovaa voisin heittää.
Hyvää keskustelua. Ite oon aina ollut käytännössä 100-prosenttisesti rystyheittäjä, mutta tarpeen tullen lyhyet foret ja kämmenet (putterilla) lähtee ihan ok:sti, kiitos vankan ultimatetaustan. Ultimatesta on kuitenkin periytynyt se haitta, että draiverit eivät forea heittäessä istu käteen sitten millään, mistä syystä pidemmät heitot sillä saralla on jääneet pitkälti haaveeksi. Nyt täytyykin esittää Andylle kiitokset tuon yhden sormen tekniikan kertomisesta. Siinähän saattaisi olla ratkaisu ongelmaan. :)
Olen kanssasi samassa tilanteessa. Viime talvena heittelin upseja täysillä pressuun ja kyynärpäähän tuli jänteeseen joku nirhautuma ja nyt on kesä mennyt lähes kokonaan ilman forea ja upseja. Tutut radat muuttuivat ihan uusiksi, kun vanhat jipot eivät olleetkaan käytettävissä. Toivottavasti ensi kesänä olisi käsi taas kunnossa.
Kyllä minusta lajin suola on nimenomaan moninaiset heittotekniikat. On aina ilo seurata pelaajia, joiden arsenaalista löytyy tilanteeseen sopiva heitto sen sijaan, että tarjolla olisi aina vain rystyä. Frisbee on aivan mahtava ja monipuolinen peliväline. Hyödynnetään sen upeita ominaisuuksia!
Alun perin vain forea nakkoneena saan lähteen parhaimmillaan 120 metrisiä heittoja kämmeneltä ja salaisuutena pidän yhden sormen tekniikkaa. Kaverit on nauranu ku heitän vain yhdellä sormella, 2 tai jopa 3 sormen sijaan, mutta vinkkinä voin sanoa että kun oppii heittämään 1 sormella saa ranteesta enemmän spiniä foreen pidemmän liikkeen vuoksi, joten suosittelen edes kokeilemaan yhellä sormella.
Backhandiä heitin viime syksynä sellaset 60 metriä ja kun näin tään videon -> http://www.youtube.com/watch?v=Sgn6Os4YSW0&feature=related ja sisäistin kyseisiä vinkkejä niin talviharjoittelun jälkeen ja nyt kesän lukuisien heittojen jälkeen oon saanut rystyllä omat pituusheittoennätykset rikki, eli oikea tekniikka on välttämätön ja varsinkin saatto oli ainakin itsellä se suurin kompastukivi...
Eli rystyheiton on käytännössä oppinut tänä kesänä, niin suorat kuin hysset ja ässät ja jopa annukka rystyyn on tullut kehitystä, mutta ne heitot korvaan yleensä fore hyssellä.
Rystyheiton parempi handlaaminen on tuonut monipuolisuutta heittoarsenaaliin, mutta toisaalta heikentänyt foren onnistumisprosenttia vähemmän fore heittelyn sijaan. Eli oon miettiny et pitäiskö valita vain jompi kumpi fore tai backhand, mut vielä molemmat arsenaalissa.
argh, ei lähdetä tuohon "kiekon kuuluu liitää" ristiretkeen nyt... :) rollerit, skipit kaikki menee. säännöthän sallivat vaikka jalalla heittämisen. Ja sääntöjen puitteissa vähimmillä heitoilla koriin saanut voittaa.
olen jo ihan blogini Aloitteljasta aktiiviksi alussa kirjoitellut ne neljä perustekniikkaa jotka olisi toivottavaa osata: rysty, kämmen, upsi ja rolleri. Noista kolme ekaa menee (vois tietty mennä pidemmällekin mutta ei mopolla mahdottomia), rolleria pitäisi vielä treenata. Totta kyllä että rolleria suosivia väyliä on harvassa, mutta kun sellainen sattuu kohdalle, olishan se kiva päästä suoraan mukille jos se rollerilla onnistuu. Ehkä lisäisin tuohon listaan vielä kontrolloidun skipin jota olen aikonut treenata vielä tällä kaudella. Muita erikoisia, niinkun joku scooby, pancake, turbo putit, en oo vielä kaivannut.
Ihmettelen kyllä kun jotkut haraavat vastaan muiden kuin rystyheittojen kohdalla. Esim. juurikin tuo "liikaa oikealle kääntyviä väyliä" kitinä on ihan turhaa - Heitä hei kämmeneltä jos se RHBH-NHZR on niin vaikea. Suosittelen ehdottomasti myös putteri/midari treeniä. Heitän nykyisin melkein aina midaria ellei oo tilaa/tarvetta heittää täysiä draiveria. Melkein sama matka ja oi niin paljon kontrolloidummin. Putteria sit jos ei tarvi senkään pidemmälle. Täytys vielä opetella kämmenpuolelta myös noi hitaammat kiekot, kiitos taulu vinkistä.
Olen huomannut kyllä myös päinvastaisen trendin mitä tulee tuohon "oikeaan" frisbeegolfiin: junnut heittämässä 13 nopeuskiekkoja nimenomaan kämmeneltä, aina. Pääasia että heittävät. :)
Se on lähinnä nimihirviö. Mieti nyt "RHBH anhyzer".
Ja mulle se on ollut hirviö, koska aiemmin epäonnistuin siinä noin joka kerta.
Miksi rystyantsa on hirviö? Senkö takia, että se on vaikea? Onhan se paljon vaikeampi kuin pommirysty ja varmasti pommit on useimmissa tapauksissa radalla järkevämpiä tuloksellisesti, kuin vaikeammin hallittavat anhyzerit.
Mä tykkään antsoista just sen takia koska ne on onnistuessaan hienoja :)
Pommiheitoissa kiekko vain nousee ja putoaa. Mitä hienoa siinä on?
Frisbee = liitokiekko, eli frisbeen kuuluu liitää. Annukoissa frisbee liitää hienoimmillaan pitkään ja hitaasti ja putoaa kauniisti vaakatasossa, joskus jopa haluttuun paikkaan :)
Tänä kesänä on uutena tullut juuri tuo midareilla heittäminen. Niihin on tullut paljon varmuutta lisää ja nykyään sellaiset 20 - 70 m matkat pääsääntöisesti heitän midarilla. Muitakin tyylejä on tullut kokeiltua, mutta kun olen sen verta aloittelija vielä tässä lajissa niin päätin keskittyä rystyn ja puttaamisen hiomiseen. Sitten ku on nämä perus heitot riittävän hyvällä ja luotettavalla tasolla niin vois alkaa hakeen uusia haasteita kämmenen ja upsien kautta.
Vasemmalle kääntyvä lyhyt fore putterrilla on (Omega SS) on alkanut toimimaan paremmin ja paremmin. Tätä tarvitsee välillä kun avaus eksyy esim metsään ja rystyhysseä ei pääse heittämään. Otan oikean jalan tällöin sivuun, pidä vasemman kiekolla ja heitän pienen viskaisun korille/väylälle. Tämä on esim uudella Hyvinkään metsäradalla ollut äärimmäisen käyttökelpoinen.
Oikeaoppista ja pidempää forea (avaukset) pitäisi alkaa opettelemaan mutta se tuntuu vain niin vaikealta. Heitän siis forella niin että on yksi sormi rimmillä ja muut irti kiekosta. Kahdella sormella heitto lähtee aina väpättämään ja jää usein epäonnistuu.
Hieman yllättävää että juuri lähestymiset heität rystyllä. Itse olen erityisesti siirtynyt lähestymisissä foreen ja nimenomaan putterin ja midarin heittoon kämmenellä. Tarkoissa suorissa heitoissa kämmeneltä heittämisessä on valtava etu siitä, että katseen voi pitää kohteessa koko heiton ajan.
Tällä kaudella on tullut ehdottomasti eniten nakeltua forea ikinä, rystyavaukset ovatkin vähitellen jääneet koko ajan vähemmälle. Osittain tähän on vaikuttanut Talin rata, jota on tullut kierreltyä tällä kaudella eniten. Vaikeita ja usein oikealle taittuvia tarkkuutta ja kontrollia vaativia väyliä. Rystyn varianssi alkukaudella ja pienet tekniikkavirheet on käännetty nyt kohtuullisen solidiksi foreksi. Kuitenkin lähestymiset teen pääasiassa rystyllä edelleen. Tämän lisäksi olen opetellut heittämään myös vasurilla paikoiltaan rystyä. Sillä saa tiukoissa taitoissa huomattavasti parempi heittoja, kuin oikeakätisellä annukalla tai forella. Jos intoa riittää, niin suosittelen kokeilemaan. Pakko kuitenkin myöntää, että tällä kaudella myös vasurilla heittelyt ovat jääneet foretuksen vuoksi vähemmälle.
Mullakin toi anhyzer on vielä aika alkutekijöissään. Teebird on ensimmäinen lätty, jolla se menee jollakin toistettavuudella sinne päin. Nopeammilla liito loppuu lyhyeen. Pituutta sen sijaan rystyheittoon on tullut aika hurjasti lisää, ihan viime viikkojenkin aikana. Kun vielä viime kaudella pitkä suora draivi oli (Teebirdillä) 105-110, niin esimerkiksi tänään Julkujärven viikkokisoissa heitin pari yli 130 metristä (PDllä).
Siitä se luottamus tulee kun paljon heittää. Ja kisarohkeus kun heittää paljon kisassa (ja kisailee paljon).
Jos forella menee reilusti pidemmälle kuin rystyllä, niin todennäköisesti rystytekniikassa olisi tarkistamisen varaa. Oletko ottanut heittoasi videolle tai kysellyt "kovemmilta" neuvoja? Pienilläkin jutuilla voi yllättävästi löytyä mittaa lisää. Itsekin olen pidentänyt suoraa rystydraiviani noin 15m tällä kaudella.
Tuo foren ja upsien "kielto" on samassa sarjassa "vasurin väylän" kanssa. Vasenkätiset varmasti saavat kovin usein kuulla että ollaan jälleen kerran vasurin väylällä, ellei jopa radalla. Kateellisten panetteluahan se on, vaikkakin väkinäinen nauru saa sen kuulostamaan vanhalta vitsiltä.
Uusia heittoja itselle on tuonut RHBH-anhyzer joka on tuonut draiveriheittoon jonkun verran mittaa lisää. Uudet supernopeat kiekot eivät näillä käsillä saa tarpeeksi vauhtia noustakseen liitoon, joten heitetään suoraan annukkaa sitten. Ongelma onkin ollut jo monta vuotta "annukka jää kotiin" moodi, jonka jäljiltä kiekko on käsittämättömän kaukana siitä mihin se oli tarkoitettu.
Toiseen suuntaan ajatellessa olen onnistunut edelleen olemaan opettelematta rollereita. Olen ajatellut sen niin että jos tiedän etten osaa rolleria en sitä lähde missään yrittämäänkään. Suomessa on kovin vähän kenttiä/väyliä joissa oikeasti rolleri olisi paras ratkaisu. Monelle rolleri tuntuukin olevan sitten sellainen paniikkiratkaisu kun ei enää muutakaan keksi. Paniikkiratkaisu kovin usein vain päätyy johonkin ihan muualle kuin väylälle. Kateellinen toki jaksan hieman olla niille jotka osaavat rolleriakin heittää.
Alkukaudesta heitin foree silloin kun oli pakko ja max. 40m matkoja. Nykyään parhaimmat foret lentää 100m eikä tarkkuus kärsi. Nykyään forea tulee heitettyä paljon ja luottoa on sen verran että kisoissakin lähden rohkeesti nakkelemaan forea.
Upsi ja fore on tänä kesänä tullut arsenaaliin kun rysty on kevään jälkeen jumittanut tosi pahasti. Forea toki on käytetty aiemminkin mutta hiukan pakon sanelemana. Viime talvena ja alkukeväästä näytti siltä että 100+ metrisiä rystyjä lähtee kesällä helposti mutta toisin kävi, tuntuu että minkäänlaista kehitystä ei sitten viime kesän olisikaan tapahtunut, kiekko vaan törmää johonkin 80m paikkeilla. Forella heittää normaalisti 20-40m pidemmälle kuin rystyltä joten forella etenen aina kun sen vaan hiukankaan on mahdollista, tarkkuuskin on alkanut parantua runsaan heittomäärän myötä. Upsioppia tuli saatua viikkokisoissa ja sillä on muutamasta pahasta paikasta pelastuttu.
Andy: Eli meidän tekniikka on käytännössä ihan sama, mutta mulla on 2 sormea kiekon alla. Ja kannattaa opetella myös foreen alivakaammilla heittämistä. Varsinkin kun kerran saat hyvin kierrettä kiekkoon, ei ole tarve heittää ylivakaimmilla lätyillä.
Omalla tekniikallani heitän perussuoraa forella 110-120m. Täysillä hyzerflipillä ehkä 140m. Tai siis heitin kun viimeksi forea pystyin heittämään. Itsellän pisimmälle ovat lentänett Boss, DD2 ja Destroyer. XCaliberia en ole saanut käteen sopimaan.