Kisoihin valmistautuminen oli henkisesti erittäin raskasta, koska menetin isoäitini vain muutama päivä aikaisemmin. Ajatukset eivät olleet koko viikolla kasassa ja keskittyminen yhtään mihinkään oli vaikeaa.
Vielä ensimmäisen kierroksen alkaessa en ollut ollenkaan varma heittäisinkö lainkaan. Päätin kuitenkin aloittaa ja jäädä sitten toimitsijan hommiin, jos ei peli-iloa löydy enkä pysty keskittymään. Jätin kuitenkin perjantain parigolfin väliin ja hoitelin vain pakollisia talkoohommia ja keskityin lepäilemään.
Ensimmäisen kierroksen ryhmäni oli onneksi mukava iloinen joukko ja kun omatkin ensimmäiset heitot natsasivat viimeisen päälle, pääsin hyvään pelivireeseen ja melkein jopa hurmokseen.
Heitin neljälle ensimmäiselle väylälle yhtä monta birdietä ja tuntui, ettei mikään voi mennä pieleen. Vitosellakin oli vielä noin 15 m putti ihka ensimmäiseen pirkkuun, mutta siihen en ihan venynyt. Kutosella tuli kiessin ensimmäinen bogey, mutta en antanut häiritä vaan nappasin taas pirkun seiskalla ja pelasin etuysin 4 alle.
Takaysi olikin sitten vähän tasapaksua paria, mutta kuitenkaan ei mitään erityisiä ongelmia. Pääsin jopa puttaamaan kakkosta kympillä (25 metristä) – siihen ei lopulta kukaan saanut yhtään pirkkua.
Väylällä 14 loppui pulloista vesi ja ihan kiessin lopussa tuli vähän nestehukkaoireita. Ei mitään sellaista, mitä ei ruokatauolla korjattaisi.
Tauolla tankkasin hyvin vettä ja energiaa, silti toiselle kiessille lähdettäessä oli hiukan hutera olo ja päätä särki. Mutta kuten toivoinkin, se meni siitä nopeasti ohi parin väylän jälkeen.
Pieni aloittelevan TD:n moka kävi tauolla, kun ei tajunnut sanoa paprujen selaajille, että laittaisivat pelaajat järjestykseen sarjoittain.
Niinpä olin itse sitten kärkikortilla yhdessä kisaa johtaneen Markus Mäntylän, toisena olleen Kalle Savosen, sekä Miko Fyhrin ja Matti Oksasen kanssa. Olin siis ainut amatööri avoimen pelaajien seassa.
Ihan samanlaista alkua en saanut kuin edellisellä kierroksella, kun jäin ykkösellä ilman pirkkua (kaikki muut ottivat kakkosen) ja kakkosellakaan en noin 12 metristä sisään saanut.
Kolmosella upotin pitkän putin korin takaa ja nelosellakin otin pirkun ja olin taas pelissä hyvin sisällä.
Nelosella avasin itse PD:llä isoa hyseä niin paljon kuin kädestä lähtee ja sain 2 metriin. Perässä ”Fyhrer” heitti Rocilla 30 m pitkäksi. Ehkä siitä rystystä vielä uupuu hieman tehoja koviin tekijöihin verrattuna?
Seiskalla (174 m pelilinjaa pitkin) Miko muuten avasi putille ja huhut kertovat että myös 14:lla (193 m) olisi ensimmäisellä kierroksella putannut OB-kolmosta…
Seuraavat 5 väylää toivat täysin samat lukemat kuin ensimmäiselläkin kierroksella, joten etuysi taas kelpo tulokseen kaksi alle parin.
Takaysi alkoi pahalla matlockilla vasemmalle metsään. Toinen heitto ei tilannetta parantanut kun pamautin sen seuraavaan puuhun, kolmannella upsilla väylälle, neljännellä putti korin alle ja tuplabogia korttiin.
Seuraavalla väylällä muut avasivat tuulessa melko heikot avaukset, joten ajattelin koittaa 120m upsia XXX:llä. Yritykseksi jäi kun heitin kiekon ihan pystyyn ja saman tien alas keskelle ryteikköä.
Tässä kohtaa olisi voinut keskittyminen herpaantua, mutta onneksi pysyi hyvin ajatukset kasassa. Heitin toisen upsin kupin alle ja nappasin helpot pirkut kolmelta seuraavalta väylältä täydellisillä avauksilla.
Takaysin 5 pirkkua korjasivat mukavasti kympin tuplabogeyn ja kierros oli lopulta jopa heiton parempi kuin ensimmäinen. Alustavien ratingien mukaan urani toinen tonnin kiessi.
Yhteistulos -9, jolla irtosi amatöörien voitto 8 heiton erolla ja avoimessakin olisi riittänyt jaettuun kakkossijaan 3 heittoa Savosen takana.
Toki osasin amatööreissä voittoa odottaakin, ja tonnin ratingit olivat haaveissa. Kuitenkin ehdin ennen kisaa heittää vain yhden kokonaisen harjoituskierroksen (5tr -2) ja tosiaan valmistautuminen oli vaikeaa. Siksi näin hyvä tulos oli yllätys ja todellinen täysosuma.
Pelin osa-alueet olivat melko hyvin uomissaan jo tässä vaiheessa kautta
Jos joku mätti, oli se suorat rystyt – kutosella kummallakin kertaa Roc puuhun ja bogia korttiin. Sen takia pelasinkin 2-3 väylää enemmän kämmenellä kuin aiemmin Viidentienristeyksessä.
Tärkeimmät syyt onnistumiseen olivat kuitenkin hyvä pelisuunnitelma, siinä pysyminen, ja erityisesti ehjät ja levänneet paikat.
Kirjoittelen kisakiesseistä Tomoottajien jäsenfoorumilla myös väyläkohtaisetkin ynnäilyt. Huutakaa hep, jos haluatte ne lukaista täällä.
Muilla Tomoottajilla ei ihan putkeen menny, mutta enimmäkseen näkyi iloisia naamoja ja kommentit olivat positiivisia.
Toivottavasti kauempaakin tulleet viihtyivät kisoissa yhtä hyvin ja palaavat tuleviin kisoihin.
Kisa oli ensimmäinen SFL/PDGA-kisa, jossa toimin tirehtöörinä ja myös Tomoottajien ja 5tr:n ensimmäinen koetus tällä tasolla.
Varmasti tehtiin aloittelijan mokia paljon, mutta uskoisin että monessa onnistuttiinkin. Palautetta olisi kiva kuulla kisajärjestelyistä ja radan kunnostakin.
Tomoottajat ja allekirjoittanut kiittävät osallistujia ja talkoolaisia ja toivottavat fribaajat tervetulleiksi Viidentienristeykseen ja muillekin alueen radoille niin kisailemaan kuin harrastamaan.
0 kommenttia:
Jätä kommentti