Kilparata Kankaanpäähän osa 3 – suunnittelu

Viidentienristeyksen radan varsinainen maastosuunnittelu tehtiin kahdessa päivässä 21.-22.4.2010. Tätä ennen oli kuitenkin jo käytetty runsaasti aikaa taustasuunnitteluun.

Radan visio

Tomoottajien porukalla oli kierretty rata-aluetta irtokorien ja kiekkojen kanssa väyläpaikkoja ja sopivaa flowta ja kiertosuuntaa miettien.

Väylämahdollisuuksia keksittiin koko ajan ja ajatukset vaihtuivat moneen kertaan. Kuvan hahmotelmasta on tainnut lopulliseen rataan jäädä vain väylä 1?

Sen sijaan radan kierrosta oli selvä visio jo alusta lähtien: kaksi 9-väylän lenkkiä, niin että molemmat alkavat parkkipaikalta ja ovat pelattavissa erikseen.

Myös radan yleisilmettä kaavailtiin etukäteen. Halusimme mahdollisimman vaihtelevan ja monipuolisen radan, jossa kaikki heittotekniikat olisivat tarpeen eivätkä pelkästään isokätiset tai tarkat putteriheittäjät pärjäisi.

Toivoimme radan hyödyntävän metsämaastoa niin, ettei keinotekoisia ob-rajoja tarvita, mutta kuitenkin pahimmat umpiryteiköt vältettäisiin. Halusimme lisäksi nähdä radalla useita par nelosia ja mahdollisuuksien mukaan par vitosenkin. Missään tapauksessa ei ainuttakaan par kakkosta.

Nämä toiveet ja ennakkoasetelmat käytiin läpi Meresmaan Jussin kanssa jo hyvissä ajoin ennen maastopäiviä.

Kaksi päivää in situ -suunnittelua

Maastosuunnitteluun oli varattu kaksi täyttä päivää ja sellainen parikymmentätuntia siinä ihan liukkaasti kuluikin. Puhelimen GPS:n mukaan käveltyäkin tuli reilut 20 kilometriä. Huhtikuun lopussa oli jo kuitenkin lämmintä ja kuivaa, joten mukavahan sitä oli metsässä liikuskella.

Alustava kartoitus

Suunnittelu aloitettiin alueen katsastamisella – Jussin ja Petrin kanssa kiersimme kaavaillun rata-aluuen ympäri samalla etäisyyksiä ja pinta-alueita arvioiden. Varsinaisesti ei vielä väyliä tai muuta mietitty, mutta toki hyviä ideoita syntyi koko ajan.

Aiemmat ideat lensivät käytännössä heti romukoppaan, koska tilaa oli paljon enemmän ja rataa voitiin viedä laajemmalle alueelle. Heti kävi toki selväksi, että ajatus kahdesta 9 väylän lenkistä toteutetaan ehdottomasti. Jussi oli muutenkin innostunut radan potentiaalista, ja totesi että tämän kokoinen alue vaatisikin ainakin sen 2 päivää maastosuunnittelua.

Toisella kävelykierroksella hahmoteltiin alkeellinen luurankomalli koko radalle ja muutamia väyläideoitakin jo piirreltiin paperille. Välillä käytiin syömässä ja jupistiin kaikenlaista lisää ideoista ja ajatuksista. Sovittiin, että vedetään etuysi vielä iltapäivällä pakettiin ja keskitytään sitten toisena päivänä takaysiin.

Jussin hahmotelmia – takaysi oli vielä takaseiska ja väylätkin vielä muuttuivat

Etuysin suunnittelu

Etuysi hahmottui melko sujuvasti hyödyntäen olemassaolevia väyliä, polkuja, soramonttua ja muita piirteitä. Yllättävän nopeasti löytyi tasapainoinen kokonaisuus ja useita huikean hyviä väyliä. Täyteväyliä ei tarvinnut etsiä lainkaan, vaan saatiin valita hyvistä vaihtoehdoista hyvä kokonaisuus.

Yhdeksän tunnin kiertämisen, pähkäilyn, merkitsemisen, mittaamisen, piirtämisen ja testaamisen jälkeen saatiin kuin saatiinkin hyvälle mallille ensimmäiset väylät. Illansuussa kierrettiin vielä alustava hahmotelma takaysillekin – joka tosin seuraavana päivänä meni käytännössä kokonaan uusiksi.

Oikeastaan jo etuysille saatiin kaikki kaivatut elementit. Haastavutta ja vaihtelua löytyi 50 m metsäpillistä alla olevan kuvan 140 m soramontun ylitykseen. Sopivasti risk & rewardia ja vain yhdellä väylällä yksi ob-linja.

Päivä 2 – takaysin suunnittelu ja väylien merkitseminen

Takaysi oli edellisenä päivänä hutaistu alulle, mutta kuten mainittua, se meni vielä totaalisesti uusiksi kun päästiin siihen kunnolla käsiksi. Vain väylä 10 jäi muotoonsa, koska se oli huikean haastava monsteri ja herkkupala huippuheittäjällekin (väylälle on tähän päivään mennessä heitetty vain kolme kakkosta, eikä yhtään kisassa).

Aamupäivän mittaan syntyineistä uusistakin ideoista osa vielä hylättiin kun parempaa löytyi. Avoimella mielellä mentiin koko ajan ja oltiin valmiita muuttamaan radikaalistikin, koska tilaa ja mahdollisuuksi oli paljon. Se kannatti, sillä esimerkiksi väylä 13 oli aluksi hyvin erilainen ja vasta ehkä neljännellä tai viidennellä kierroksella löytyi lopullinen idea. Jälkeenpäin ihmetyttää, sillä väylä on nyt Suomen kauneimpia metsäväyliä.

Lopuksi merkittiin kaikki heitto- ja korinpaikat merkkausspraylla, mitattiin laserilla etäisyydet ja piirreltiin kynällä alustavat kartat.

Takaysistä muodostui mukava par 29, jossa jälleen onnistumisella mahdollisuudet useisiin pirkkuihin, mutta jossa metsä rankaisee etuysiä enemmän, eli isoakin lukua on odotettavissa.

Ihan etuysin tasolle ei ehkä päästy, mutta arviointikin oli vaikeampaa koska huomattavasti enemmän raivausta ja siistimistä oli luvassa. Siinä missä etuysillä oli oikeastaan vain 2-3 rannetta vahvempaa puuta kaadettavaksi, oli takaysillä kymmenittäin pienempiä ja valtavasti risukkoa raivattavaksi.

Lopulta radasta saatiin 2145 m pitkä par 59 ja kaikki ennakkokaavailut täytettiin enemmän kuin hyvin. Olimme yhtä mieltä, että rata tulee olemaan laadukas ja haastava ja kasvattamaan tulevaisuudessa laadukkaita pelaajia. Jussikin kirjoitteli suunnittelusta omassa blogissaan, kannattaa vilkaista sekin.

Suunnittelun jälkeen oli tietysti huikea hinku päästä rakentamaan rataa, joten seuraavat päivät kuluivatkin tiiviisti raivaus- ja siistimishommiin korien toimitusta odotellessa. Toimitus olikin yllättävän nopea, joten jo vappuna päästiin etuysillä nostamaan koreja pystyyn. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

---

0 kommenttia: