Talvi tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, pakkasta ja lunta riittää. Helmikuussa kuitenkin jo mennään ja kevät kolkuttelee kohta ovella.
Vaikka lunta viime talvenakin oli riittämiin, radat sulivat täällä Tampereen korkeudella huhtikuun alkupuolella. Silloin alkoi itsellänikin hullu, melkein kahden kuukauden putki, jolloin pelasin käytännössä joka päivä useita tunteja. Sellainen tahti veti kropan melko jumiin, eikä harjoituksellisesti varmaankaan ollut optimaalinen.
Yhtään en silti epäile, etteikö sama toistu tänä vuonna kun radoille pääsen. Varsinkin kun en ole talvella heittänyt lainkaan ulkona.
Näillä näkymin kausi on kilpailullisesti tarkoitus aloittaa huhtikuun alussa seuraottelulla Tomoottajat vs. Mustavarikset Porista. Ensimmäinen SFL-kisa on luultavasti Kankaanpäässä huhtikuun loppupuolella. Olenpa ilmoittautunut myös Kööpenhaminaan jossa kisataan vappuna EuroTourin osakilpailu. Sinne olen tosin jonotuspaikalla, koska ratingini 974 ei oikeuttanut pelipaikkaan ensimmäisessä ilmoittautumisvaiheessa, jonka vaatimus oli 975.
Tällä kertaa annetaan taas kuvien ja videoiden kertoa tarina ja jätetään jupinat vähemmälle. Härnäykseksi kertaus miten kevät eteni Tampereen ja Kankaanpään seutuvilla.
Kankaanpään viikkokisojen talvikausi pistettiin pakettiin huhtikuun aikana. Viimeisten kisojen aikana kevät tuli vauhdilla.
Näissä kuvissa ollaan huhtikuun ensimmäisessä viikonlopussa. Lunta riitti vielä runsaasti, mutta lämpötila oli jo plussalla ja aurinkokin välillä paisteli. Niin ja näissä viimeisissä kisoissa onnistuin hoitamaan Myllymäen talvisarjan itselleni.
Nokian rata oli Tampereen seudulla ensimmäisenä hyvässä heittokunnossa.
Huhtikuun 10. ajelimme Mäntylän Markuksen kanssa Nokialle, kun tietojen mukaan siellä piti rata olla ihan heittokunnossa. Saavuimme ykköstiille puoliltapäivin, jolloin paikalla oli jo paikallinen rakettijengi. Mahtoivatko pörrätä radalla koko talven läpi?
Rata tosiaan oli hienossa kunnossa jo tuolloin. Lunta oli vain aurakasoissa ja kuraakin oli yllättävän vähän. Siitä lähti se edellää mainittu parin kuukauden putki, jolloin heitin välillä useamminkin kuin kerran päivässä.
Näin sulaa ja kuivaa Nokialla oli jo 13.4.
Jämillä kiersin ensimmäisen kevätkierrokseni 17.4. kaimapoika Tapani Ruohosen kanssa.
Kovien kevätmyrskyjen ja lumipeitteiden jälkeen metsärata oli paikoin murheellisessa kunnossa. Korit olivat sentään säilyneet ehjinä ja paikoillaan.
Jämillä tuulee aina kovaa – niin tälläkin kertaa. Tapani näyttää kuinka kovaan tuuleen suhtaudutaan. Uskokaa tai älkää, putti onnistui ensimmäisellä yrittämällä.
Lopullisesti talvi oli taitettu kolmessa viikossa. Lumesta ei ollut tietoakaan enää, ja maa oli jo melko kuivaa. Nurmi ei vielä vihertänyt, mutta merkkejä oli jo. Pari päivää tämän kuvan jälkeen olinkin jo Meresmaan Jussin kanssa Viidentienristeyksen maastossa rataa suunnittelemassa, mutta se juttu jää seuraavaan kertaan.
7 kommenttia:
Heidimaria: Koko jutun tarkoituskin oli herättää nälkää. Ja näyttää onnistuneen ainakin muutaman lukijan kohdalla.
sais kyllä pikkuhiljaa tulla se kevät! en arvosta ihan hirveesti, että tota lunta tulee lisää. plussa-asteita nyt paljon ja lumi pois! tekee paljon mieli heittämään, ku kattelee noita viime kevään kuvia.
Ruohosen putti on kaikki.
Kevät tänne heti NJYT NJYT ja kesä sen jälkeen vielä nopeammin NJYT ja radalle paiskomaan lättysiä! Viidentienristeen ensimmäistä isoa kisaa odotetaan niinku kuuta nousevaa.
Rossi: älä ota noin raskaasti. Kyllä se kevät sieltä koittaa.
Tekee kyl jo mieli pihalle. alkaa korpeen tuo sisällä heittäminen vaikka sjoen wallsportti on mitä äärimmäisin paikka universumin ihmiselle reenata läpi talven.
Kyllä ku tota keliä kattelee ni v---aa tuo lumentulo äärimmäisen paljo.
Ennustin jokelan takaraivosta, että kevät myöhästyy ja PHAAAAAALJON
S--------na mä nöyryytän kaikkia ens kesänä radoilla. on äärimmäises kunnos poiku NYT!
pelkkä kevät ei riitä! mä haluun kesän tänne ja heti!