Karvalakkisarja 09-10 – ensimmäinen surkea epäonnistuminen ja ensimmäinen voitto

Tammermaan avointen onnistumisen jälkeen kisainnostus oli korkealla. Kesäkausi oli kuitenkin jo ohi, joten seuraavat karkelot olivat talven karvalakkisarjassa. Osallistuin kauden mittaan 6 karvalakkikisaan, voitin yhden, ja sijoituin kokonaissarjassa sijalle 15.

Kahteen ensimmäiseen kisaani mahtuivat jo ensimmäinen voitto, ensimmäinen TD:n jobi ja ensimmäinen paha pettymys.

Kaatis 7.11.2009- suoritus nimen mukaan

En ehtinyt kauden avausviikonloppuun (Lahti-Heinola), mutta seuraavaan kisaan Vihdin Kaatikselle lähdettiin kolmen Tomoottajan ryhmällä. Minä tulin Tampereelta, velipoika Jarmo Klaukkalasta ja Röppäsen Heikki Helsingistä.

Odotukseni olivat tietysti kovat Julkujärven jälkeen, vaikka Kaatiksen rata oli kaikille Tomoottajille tuntematon ja kisa taas astetta kovempi.

Menestystarinaa kisasta ei tullut, vaan koin lyhyen ”urani” ensimmäisen totaalisen mahalaskun. Kisassa meni pieleen kaikki mikä pieleen voi mennä. Sijoitukseni oli 31/41 ja suoritus kaikin puolin surkea.

Onneksi Jarmo sentään pelasi hyvän kisan ja nappasi 12. sijan tasaisella pelillä.

Tässä muistiinpanot heti kisan jälkeen treenipäiväkirjastani. Varoitus – sisältää karkeaa kieltä. [sensuroin hiukan varmuuden vuoksi]

• hommaa kunnon vedenkestävät paksut tumput
• hommaa oikeasti kuivaava pyyhe
• hommaa paremmin vettä sietävät housut
• koeta kestää, vaikka omassa poolissa olis jätkiä, joilla on koko ajan naama nors*********
• koeta kestää, vaikka edellä menevässä poolissa on 3 helv**** raskasta juottoa, jotka hidastaa peliä niin, että 1 väylä kestää 20 minuuttia
• älä heitä niin kuin pullopersesika

Kisa meni siis, kuten tuloksesta voi päätellä, päin mäntyjä etenkin ekalla kierroksella, jossa heitin mm. OB:lle 5 kertaa. Kädet ja pää jäässä ei saanut kummosia tuloksia, eikä muiden pelaajien **tuilu ja oma **utus auttanut.

Ei kisa järjestelyiltäänkään onnistunut ollut, koska osa ryhmistä pelasi viimeiset väylät täydessä pimeydessä ja joka toinen heitto meni hukkaan. Voittajatkin olivat lähteneet kotiin jo tunti ennen kuin itse pääsin maaliin, ja pari porukkaa jatkoi vielä pelaamista.

Kankaanpää 27.11.2009 – Ei vieraskoreutta

Kankaanpään karvis oli viikkokisojen lisäksi ensimmäinen kisa jossa toimin TD:nä. Karvista kiertäneet tietävät että kisajärjestäjän vaatimukset eivät ole hurjat, mutta ensikertalaisena ja jonkin sortin perfektionistina otin homman tosissani.

Kankaanpäässä ei kenelläkään muullakaan ollut kokemusta kisojen järjestämisestä, joten pitkälti itse hoidin homman, toki sain hyvin apua muilta käytännön töissä.

Kisajärjestelyt

Kisaa varten muokkasimme
Myllymäen radan täysin uuteen kuosiin. Vain pari väylää jäi tavalliseen muotoonsa.

Tätä kisaa varten tehtiin kokonaan uusi ”metsäpilliväylä”, joenylitysväylä ja muita pidennettiin tai muuten vaikeutettiin.

Kuvassa kisaradan ykkösväylä pari viikkoa ennen kisaa. Tältä tiiltä ei selvästikään perusradalla voida heittää =). Huomaa myös vedenpitävät housut, kengät ja kunnon tumput jotka tuli hommattua Kaatiksen jälkeen.

Muutama päivä ennen kisaa saatiin Discmanialta lainaan tekonurmimatot, joten heittopaikat olivat kunnossa.

Matot tulivat ehdottomasti tarpeeseen, sillä lämmin sää ja sateet ehtivät sulattaa kuvissa näkyvän lumen ja rata tulvi aika pahasti päivä ennen kisaa.

Ob-rajat vedettiin kalkkiviivoilla, jonka pitävyyttä vähän epäiltiin. Vedettiin varmuuden vuoksi kolmeen kertaan, mikä riitti hyvin. Viivat nimittäin näkyivät vielä vappuna 2010.

Kisaa edeltävänä iltana kävin vielä tyhjentämässä suurimpia lammikoita. Nelosen korin ympäristöstä kannoin 70 ämpärillistä vettä pusikkoon. Hyvä lämmittelytreeni seuraavalle päivälle.

Järjestelyhommiin ennen kisaa kuului siis

• radan lay-out
• ratakartta
• tuloskortit
• tiit
• mandot
• obt
• kisakutsu Frisbeeliiton foorumille
• ilmoittautumiset

Kisapäivänä lisäksi pelaajakokous, poolien järjestäminen kansioihin ja tulosten laskeminen ja tiedottaminen, sekä palkintojen jakaminen. Unohdinko jotain TD:n hommia?

Järjestäminen on siis lopulta melko yksinkertaista, ja uusille seuroille, radoille ja TD:ille Karvis on hyvä paikka aloittaa.

Kilpailu

Kisa lisättiin karviksen kalenteriin myöhässä ja suht lyhyellä varoitusajalla. Siksi ei ollut mitään varmuutta saadaanko paikalle pelaajia kourallista enempää. Toki uskoin että Tomoottajista ja naapurikunnista saadaan parikymmentä pelaajaa.

Vielä neljä päivää ennen kisaa ilmoittautuneita oli 20, mutta siitä tahti vain kiihtyi ja lopulta osallistui 44 kilpailijaa. 10-väyläiselle radalle ei enempää olisi asiallisesti mahtunutkaan.

Mukana oli hyvä sekoitus harrastajia ja kovan luokan kisaajia, kuten karviksissa aina. Aloittelevalle pelaajalle karvikset ovatkin hieno ja helposti lähestyttävä mahdolisuus päästä pelaamaan nimimiesten kanssa.

Kisassa heitettiin ensin 2 kierrosta samoilla ryhmillä, minkä jälkeen pidettiin lyhyt ruokatauko, järjestettiin pelaajat tulosten mukaan uusiin ryhmiin ja heitettiin ”finaalikierros”.

Kahden kierroksen jälkeen kisaa johti odotetusti Euroopan mestari ja karvisspesialisti Ville Piippo (53). Itse olin yllättäen jopa toisena yhdessä Tommi Tohnin kanssa 2 heittoa Villen perässä. Viiden hengen kärkiryhmään mahtui vielä Matt Watt (56) ja Jaani Länsiö (57).

Finaalissa Ville aloitti 3,3,5 ja kun itse heitin 2,2,3 niin huomasin yhtäkkiä olevan kisan kärjessä. Myös muut kärkikortilla saivat aluksi Piippoa kiinni, mutta kokeneena pelaajana Ville paikkasi lopussa ja piti muut takanaan.

Viimeiselle väylälle tulin Villen kanssa tasoissa. Kumpikin avasi keskinkertaisesti, joten molemmilla oli sellainen noin 10 m putti ylämäkeen. Villen turboputti epäonnistui, mutta itse sain sisään.

Ville oli ilmeisesti laskenut tilanteen kun onnitteli heti. Itse en siinä ihan ajan tasalla ollut, kun en ymmärtänyt tuulettaa. Uskottava se silti oli, voitin kuin voitinkin kisan ja sain monta kovaa päänahkaa. Vaikka se vain karvisvoitto olikin, niin Jussi Meresmaan sanoin ”voittikset on aina voittiksii”.

En siis ollut vieraskorea TD enkä kärsinyt TD:n ”kirouksesta”. Useinhan sanotaan että järjestäjät eivät omissa kisoissaan pärjää. Ehkä mukana oli aloittelijan tuuria?

Saadusta palautteesta päätellen kisat onnistuivat kohtalaisen hyvin myös järjestelyiltään, joten tavoitteet täyttyivät reilusti.

Ja kotona Kankaanpäässä taitaa vieläkin olla jääkaapin ovessa paikallislehden juttu otsikolla ”Tapani Aulu peittosi Euroopan mestarin.”

---

0 kommenttia: