Elämysmatka Nokialle
Jokainen frisbeeintoilija varmaan jo tietää että Nokialla pelataan yksi kauden päätapahtumista tämän viikon aikana. European Open on yksi PDGA:n Major -turnauksista, eli korkeimman mahdollisen tason kekkereistä.
Joku saattaa ihmetellä, että mitä amatööriblogin raapustaja tekee Majorissa, eikö se kisa kuuluisi rautaisimmille pro-pelaajille? Niinhän se kuuluukin, mutta kun pelaajfieldin koko on lähes 200, eikä rapakon takaa montaa lentokoneellista lähde pieneen ja kylmään Suomeen, mahtuu oman maan parhaimmiston lisäksi meitä vähän heikompiakin mukaan muutama kourallinen.
Tein pientä laskuhommaa ja näyttäisi siltä, että tämän hetkisen pelaajalistan mukaan kisaan osallistuu 23 yli 1000 ratingin pelaajaa, ja noin 70 yli 970 ratingin. Oma ratingini (971) riittää siis juuri tuohon porukan puoleen väliin.
Kisassa pelataan ensin kolme päivää, jonka jälkeen neljännelle päivälle selviytyy 72 parasta avoimessa luokassa. Teoriassa jos kaikki pelaisivat omalla tasollaan, olisin itse juuri siinä cut-rajalla keikkumassa.
Sunnuntaille selviäminen onkin kisan ainut tavoitteeni. Muuten lähden vain nauttimaan ja hakemaan elämyksiä.
Harkkakierroksilta itseluottamusta
Edellisen raapustelun Talin reissu jäi lopulta kokonaan väliin pienen loukkaantumisen takia. Päätös oli oikea, koska muuten en tällä viikolla varmastikaan heittäisi. Ei se kylki vieläkään kunnossa ole, mutta nyt ei enää jäädä kotiin jossittelemaan. Pelisuunnitelmassa on toki pakko tehdä kompromisseja ja pelata enemmän rystyä kuin normaalisti – mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia.
Prodiscus Openissa avasin kämmenellä väylät 2,3,4,5,6,8,9,15,16,17 ja sillä suunnitelmalla päästiin 67 keskiarvoon kierroksella. Nyt pelikirja näyttäisi forella väyliä 2,4,8,9,15,17 ja muut rystyllä. Paitsi 14 upsilla.
Maanantaina kiersin yhden harjoituskierroksen ja pelasin 66, eilen tiistaina kaksi tuloksilla 60 ja 65. Varsinkin ensimmäinen kierros oli melko lailla oman pelitasoni yläpuolella, vaikka mitään sankaritekoja en suorittanutkaan. Pysyin hyvin outtilinjojen sisällä ja otin vain yhden bogin.
Kisassa noilla tuloksilla olisi varmaankin jo 50 parhaan joukossa, mutta treenikiessit on aina treenikiessejä. Hyvää itseluottamusta sain kerättyä joka tapauksessa ja asialliset linjat on nyt tiedossa. Eikä mikään estä ettenkö kisassakin voisi samoille luvuille päästä hyvissä olosuhteissa.
Tulos näissä kisoissa on sinänsä melko toissijainen juttu. Keskusurheilupuiston kymppiväyläisestä on kuoriutunut niin komea perhonen, että nautin pelkästä radalla olemisesta. Jotenkin ne perusväylätkin ovat kertaluokkaa hienompia kuin viikkokisoissa =)
Joku fiksu on joskus sanonut, että ”kisapäivä on juhlapäivä”. Näissä karkeloissa on jokaisen pakko yhtyä tähän. Jos kylki ei kokonaan repeä, ette tule näkemään mulla myrtynyttä naamaa, vaikka heittäisin kolminumeroisia lukuja kierrokselle.
Kohta kannustamaan Eurooppa yllätysvoittoon President’s Cupissa.
0 kommenttia:
Jätä kommentti