Kun luvat oli saatu kuntoon, päästiin taustatyön seuraavaan vaiheeseen eli rahoituksen suunnitteluun.
Ensimmäiseksi laskimme kustannusarvion 18-väyläiselle radalle ja mietimme eri elementeille prioriteetit siltä varalta, että emme saisi koko rahoitusta yhdellä kaudella kasaan. Tässä vuoden takaiset arviomme:
Frisbeegolfradan rakentaminen on muuhun liikuntapaikkarakentamiseen nähden verrattaen halpaa, mutta parin kuukauden ikäiselle tyhjätaskuseuralle summat olivat suuria. Oli enemmän kuin todennäköistä, että ensimmäisellä kaudella ei kaikkea saada tehtyä, vaan oli päätettävä mistä aloitetaan.
Olisi helppo ajatella, että tärkein ja suurin kuluerä olisi korit – jo yhdeksällä koreilla ja talkoilla saisi heitettävän radan ja tukisi innostusta jatkaa projektia.
Tähtäsimme kuitenkin pidemmälle koska halusimme laadukkaan kilpatason radan, vaikka toteutus sitten siirtyisikin. Siksi päädyimme panostamaan ennen kaikkea suunnitteluun.
2009 syksyllä olimme jo hahmotelleet rataa irtokorin kanssa 5tr maastossa kierrellen, joten pientä ajatusta lay-outista jo oli. Tunnustimme silti, ettei meillä ole rahkeita eikä kokemusta lopulliseen ratasuunnitteluun, joten otimme yhteyttä Discmanian suuntaan.
Neuvottelimme Jussi Meresmaan kanssa ratasuunnitteludiilin 18-väyläisestä radasta ja otimme maltilliseksi tavoitteeksi saada 9 väylää pelattavaan kuntoon kesällä 2010. Kaikki muut listan kohteet jäisivät sitten todennäköisesti seuraavaan kauteen ja ensimmäinen rahoitusvaihe vaatisi vajaat 5000 euroa.
Tästä voi nopeasti laskea, että valmis väylä tulisi maksamaan pyöreästi 500 € (todellinen lukema tästä hieman nousi).
Rahoituksen suunnittelun aluksi otimme yhteyttä Kankaanpään kaupungin liikuntatoimeen ja Niinisalon Varuskuntaan. Pettymykseksemme Varuskunta ei voinut osallistua rataprojektiin, sillä heidän liikuntabudjettinsa oli sidottu jo pariksi vuodeksi eteen päin.
Liikuntatoimellakaan ei suuren suurta liikkumavaraa ollut, mutta intoa sitäkin enemmän. Kaupunki osallistui projektiin sponsoroimalla kolme väylää, eli 1500 eurolla. Lisäksi normaalia yhdistystukea saimme 300 €.
Loput väylät oli tarkoitus rahoittaa paikallisten yritysten (ja yhdistysten) tuella, eli käytännössä myymällä 5oo eurolla nimikkoväyliä. Me saisimme rahoitettua väylän ja tukija saisi nimensä ja mainoksensa radalle, sekä Tomoottajien vetämän firmagolf-tapahtuman.
Sponsoreita lähdettiin hakemaan tämän dokumentin sekä avoimen ja iloisen mielen avulla – ja tietysti hyvillä suhteilla Kankaanpään yritysmaailmaan. Mukana oli myös valmis sopimuspohja, joka oli helppo ja nopea täyttää aina kun tärppäsi.
Dokumentteja on jo lähetetty ainakin yhteen rataprojektiin pohjoisen suuntaan ja niitä saa tietysti vapaasti käyttää, jos hyödylliseksi näkee.
Aluksi kävimme läpi potentiaaliset yritykset, joiden epäilimme olevan kiinnostuneita urheilutoiminnasta, joihin oli suhteita, tai joita firmagolf-tapahtuma houkuttelisi. Nopeasti päädyimme siihen, että hyviä ehdokkaita olisi kymmeniä, ja jalkauduimmekin hyvin pian kentälle.
Innokkaita sponsoreita ilmaantui heti sen verran että suunnittelu ja ensimmäiset korit saatiin rahoitettua, joten Meresmaan kanssa sovittiin pari maastopäivää huhtikuun loppupuolelle ja samoihin aikoihin laitettiin 9 koria tilaukseen.
Rahatilanne alkoi näyttää valoisalta kun vielä keväällä seuraan liittyi hyvin väkeä, kisatoiminnasta saatiin hiluja, kaupungilta saatiin yleisavustusta 300 € ja Myllymäessä ja Jämillä järjstetyistä firmagolfeistakin jokunen satku. Lumien sulettua päästäisiin heti hommiin ja alettiin jo haaveilla koko radan valmistumisesta kaudella 2010.
Ensimmäinen vaihe, eli suunnittelu ja etukymppi (yhden korin siirsimme Myllymäen radalta 5tr:ään) saatiin siis rahoitettua ja toteutettua suunnitelmien mukaan toukokuussa 2010. Kesällä toteutettiin toinen sponsoreiden metsästyskierros, joka ei ihan yhtä hedelmällinen ollut kuin ensimmäinen, mutta taas päästiin askel eteenpäin ja saatiin tilattua tekonurmimatot kaikille 18 väylälle.
Heinä-elokuussa seuran kassaan oli kilahdellut taas sen verran lisävaroja, että saatiin tilattua loput 8 koria ja kun vielä saatiin puutavaraa ja mm. korien betonijalat sponsoreilta, niin syyskuussa rata näytti jo radalta ja ensimmäiset kisatkin voitiin järjestää.
Kaudelle 2011Â jäi siis menoeriksi vielä tiiden rakentaminen ja pysyvät opasteet. Kaiken kaikkiaan projekti onnistui juoheasti, vaikka tietysti moni asia olisi voitu tehdä helpommin, siistimmin ja paremminkin.
Seuraavissa artikkeleissa radan suunnittelusta, rakentamisesta, testaamisesta ja tietysti pelaamisesta ja tulevaisuuden suunnitelmista.
2 kommenttia:
On se hienoa että "pioneereja" löytyy. Välillä tuntuu yksinkertaisenkin asian järjestäminen uskomattoman vaikealta kun 99,9% ihmisistä kyllä lähtee kaikkeen mukaan kunhan ei tarvitse tehdä mitään, joku hoitaa kaiken valmiiksi ja kertoo missä pitää olla ja mihin aikaan. Ja luonnollisesti tuota aikataulua ei voi laittaa mihinkään ylös ekalla kerralla vaan sitä pitää ilmoitella useampi kerta.
99,9 ihmisista, hehe.
Naa on kylla hemmetin hyvia teksteja, tallennan kylla johonkin visuun paikkaan myohempaa kayttoa varten. Josko seuratoiminta ottaa tuulta kesalla niin kakkosvaihetta varten erittain hyvaa tietoa. Kiitos.