Olen selkä, vauva

Viime artikkelissa oli vähän epäselvää että onko vanha rakkaus frisbeenheittoon laimentunut vai roihahtaako se uudelleen liekkeihin kauden kunnolla alkaessa. No, tänään ekojen treenien jälkeen voin kyllä sanoa että taas sitä mennään… Sillä onhan tää vaan yks parhaista vapaapäivän viettotavoista. Vielä kun toi lumi sulaa niin mitkään henkselit ei kyllä taas pitele tätä pelaajaa.

Paikalliselle tekonurmikentälle oli satanut  eilen vielä lunta, hemmetti. Ei kyllä paljoa haitannut, mitä nyt yksi valkoinen kiekko oli hukkua avoimelle…

Ihan satamäärin ei tullut heittoja, mutta selvää oli että rytmitys ja formi oli aikalailla entisellään. Draivit etenkin puttereilla ja FD:llä oli kun viivottimella vedettyjä. On kyllä erikoinen tuttavuus tuo FD, selkeesti halkoo ilmaa hitaammin mut sit toisaalta se ei tahtois millään malttaa tulla alas sieltä. About samoja pituuksia heittelin kun PD:llä (eli jotain 90-metrisiä, ei kevätmopolla kuitenkaan mahdottomia) mutta FD oli ilmassa varmaan 3 sekuntia pidempään. Feidiä ei ole nimeksikään. Vastatuuleen kyllä flipsahtaa saman tein (kovaa puuskaista tuulta). Ehkä tänään postissa tullut C-FD on vakaampi vastatuuleenkin, mutta luulen että niihin hommiin on ihan eri kiekot (S- tai jopa C-PD mun kohdallani). Joka tapauksessa, noin tusinan heiton jälkeen on kyllä kiekko minun makuuni. Bägittämiseen tarvii kyllä vielä testejä, mutta myötätuuleen ainakaan ei yhtään huonoa heittoa. Just mitä mun bägi tarvii, midaria pidempi mutta suorempi kun CD, TD tai PD.

Ehkä hienoin stämppi, niinkö, ever.

No, vastapainoksi putti oli kyllä edelleen perseestä, mitä voi olettaa melkein 4 kuukauden tauon jälkeen. Sillon kun kroppa tekee mitä sen pitää, tietää katsomattakin että menee sisään. On vaan niin perhanan vaikee saada se toistettavuus esiin sieltä, (etenkin jos hermot menee: ”3 kertaa ylärautaan 4 metristä v***us****nap****le!”) Mut eihän se meinaa kun toistoja toistoja. Sataan puttiin menee noin vartti, kävelyn kanssa kentälle tästä puol tuntia, ei oo mikään mahdottomuus tehdä se joka ilta. Sata päivää niin siinä on sitten se 10 000 toistoa. Jos ei sen jälkeen toimi, niin menen voodootohtorille. Tai hypnotisoijalle.

Eli eli, vaikka nyt toi seinäkiipeilykin on elämää hauskempaa niin vaikuttais että tästä maanikosta riittää hulluutta ainakin kahteen lajiin. Täältä tullaan!

t. MikkoS

---

2 kommenttia: