Ken on heistä kaikkein kaunein
Olin kuullut Raaseporin Helmestä puhuttavan jo useiden vuosien ajan niin kauniina kisaratana että tänä vuonna oli vihdoin pakko lähteä paikanpäälle tarkastamaan asia omin silmin. Ja voi pojat, kyllä ne puheet olivat totta ja vielä vähän päälle. Karjaan kiinteää rataa pelanneet eivät voi aavistaakaan millainen postikorttimaisema joen toisella puolella Pumppulahden puiston alueella odottaa. Nurmikot on ajettu nätiksi, istutukset luovat sekä tunnelmaa että pelialueen ulkopuolisia hasardeja ja kumpuileva maasto antaa lisää ilma-aikaa heitoille.
Vaikka tämä viimeinen, ”se vedenylitysväylä” on usein se josta kuulee eniten puhuttavan, oli toisen kierroksen ilta-auringon väylälle paistaessa selvää että #16 pääsee tälläkertaa blogiin kunniapaikalle.
Raaseporin Helmen väylä nro. 16 on siis 110 metriä pitkä par 3 -väylä jossa tiipaikka on väylää selvästi korkeammalla. Vasemmalla on pieni lampi joka ei kyllä yhtään heittää osaavien pelissä ole millään tapaa, mutta väylää pidemmälle edetessä vasemmalta alkaa kiemurrella isompi vesistö, joka odottaa ahnaasti pitkiä rystyheittoja jotka eivät pysy antsassa, ja toki mikä ettei myös liian pitkiä foreja jotka eivät ehdi feidata griinille. Väylän oikealla puolella on mandopuu, joka myöskään ei kovinkaan usein peliin puutu, ehkä korkeintaan liian äkäiset oikealle haukkaavat annukat se saattaa napata. Jos jotakin, niin se estää pelaamasta väylän ulkopuolista ”yläkautta” missä kulkee tie.
Itselle tämä oli selkeä foreväylä, koska kämmenheittoni on melko vahva ja anhyzerit sen sijaan minulle arvaamattomampia. Ensimmäisellä kierroksella lähdin liian ahnaasti heittämään ja kiekko painui liian antsassa vasemmalla olevien kartionmallisten puiden sekaan josta jatkaminen oli hyvin vaikeaa. Toisella kierroksella vaihdoin kiekoksi PD:n ja pidin foreheiton kontrollissa ja suorempana. Vaikka korille en näillä voimilla pääsekään, oli par-putille siitä lähestyminen vain lähinnä muodollisuus. Korille en usko voivani päästä vaikka saisin kymmeniä kertoja avata tämän väylän, ellei yksittäinen sankarifore sattuisi osumaan juuri oikeiden planeettojen asettuessa linjaan. Kisassa se olisi kuitenkin liian riskialtista.
#17 väylälle siirtyessä oli hyvin aikaa seurata takanatulevan ryhmän avauksia, ja vaikka siellä voimaa kyllä riitti, on linja senverran vaativa että useimmat päätyivät tähän kuvan vesistöön, oli sitten kyseessä rysty- tai kämmenheitto. Se onkin hyvän väylän merkki, kun ei pelkällä voimalla pääse jylläämään vaan vaaditaan sekä voimaa että tarkkuutta.
Blogin tapojen mukaisesti koetin tavoittaa myös joitakin kanssapelaajia avaamaan pelikirjaansa tähän väylään, mutta kovin agressiivista pelitapaa en löytänyt, mikä tälle väylälle lieneekin fiksua. Tämän vuoden kisassa MA1 sarjassa toiseksi sijoittunut Otto Järvinen suosi myös fore+lähäri+par kombinaatiota: ”Ite heitin dessuforella varman päälle sen ob lammen yli siten, et kiekko jäis keskelle väylää. Siitä sit se 50m aviarilla tai mitä nyt olikaan matkaa. Näin myös ku porukka lähti hakee korille, ja osalla feidas vasemmalle outtiin.” Viidenneksi samassa sarjassa sijoittunut Harri Heikkanen kiitteli väylää seuraavin sanoin:
Juurikin radan loppupäässä tällaisia väyliä pitää olla, jotka tekevät eroa pelaajien kesken. Riskillä voi saada pirkun, mutta yritys tuottaa usein myös bogin avauksen päätyessä outtiin. Seifti-par forella tuosta on kyllä kohtuu helppo pelata.
Summa summarum: Tiedäthän joskus golfkentän ohi ajaessa tunteen että kun pääsisi noihin maisemiin heittämään kiekkoa? Ellet halua lähteä oikealle golfradalle heittämään, on Raaseporin Helmen maineikkaalle kisaradalle lähteminen vähintäänkin yhtä hyvä vaihtoehto.
0 kommenttia:
Jätä kommentti