Ekat kiessit puraisee

Kuten kuka tahansa ulos viime aikoina vilkaissut voi huomata, kevät on vihdoin täällä, ja nyt viimeistään on aika kaivaa ne kiekot komerosta, puhaltaa pölypallot huut hemsvettiin ja lähteä ulkoiluttamaan muoviloita. Kuten aiemmin kirjoittelin, minun osaltani tähän asti kauden 2012 fribailut rajoittuivat vain harjoitteluun talven jäljiltä. Vaan viikko sitten lähdin lopulta rundille ja kirjaamaan tulokset ylöskin, jolloin homma yleensä muuttuu aika mielenkiintoiseksi. Kuten ekalla rundilla totesinkin kaverille ”se riittää että on ees joku yks Lindqvisti kirjaamassa numeroita ylös niin jo rupee jännittämään”. Usein tuossa vaiheessa ne ylä- ja alaraudat tai jopa ei raudat ollenkaan alkaa paukkua. Lue alta miten kävi kolmella ensimmäisellä kierroksella tänä vuonna.

#1: Nummelanharju

Kerran tästä ohiajaneena ja juttuja kuulleena tiesin että luvassa on herkkua, ainakin ratasuunnittelun osalta, jos ei tulosten. Ykkös (/kymppi-)tiille kiivettyä homma tuli heti selväksi. Näissä maisemissa ja tällä maanmuodoilla kelpaa pelata. Julmettuja korkeuseroja ja hiekkamaa, paras yhdistelmä mielestäni. Kiekot säilyy tallessa ja ylä/alamäet lisää haastetta.

Heti alkuun myös pientä jännää aitojen muodossa, siitä huolimatta parkkeerasin putterin korin tuntumaan. Olisi pitänyt vaan putata sisään, mutta talvikunto muistutti että etenkin keskittymättä siihen ylärautaan on helppo osua kolmestakin metristä. Muutkin kyllä otti kolmoset että sikäli en ollut pekkaa pahempi. Kakkonen meni vielä paariin, mutta kolmosella metsässä rupeltaminen ja sieltä huonot pelastusyritysheitot tais tuoda korttiin kutosen vähintään. Jatkossa naputeltiin paaria tai bogia, pirkkupaikoille ei ollut asiaa. Semminkin kun kaikki putit joita oikeasti joutui puttaamaan (eli yli 2 metriset) ei jäänyt sisään. Aivan surkeata suorittamista, mekaniikka ei ollut edes samalta planeetalta kuin treenatessa. ”Nyt meni hermot, ja sen kyllä huomaa…” Draivi ja lähäripeli oli ihan jees poks ja keli mitä parhain.

Onhan nää Nummelan kympin maisemat melkein yhtä komiat kun Keinarin huipulta…

Kympillä yhytimme eräänkin kilpailevan bloggaajan ja tätä facebookissa si’innyttä vendettaa ryhdyttiin täten ratkomaan Tour de Bloggersien ensimmäisellä tuloskierroksella. Kotikenttäetu oli heti huomattavissa,  muiden tykittäessä kympillä henkensä edestä Juha laittoi (siis nimenomaan laittoi, ei heittänyt) vajaatehoilla Jackalin keskelle kenttää. Itseni kivikasalta pelasti riittävän ylivakaa C-PD, enkä joutunut syvälle vasempaan metsäänkään. Toinen lähäri (30m?) soitti jopa rautoja mutta ei donitsia. Juhan kanssa junnattiin aika pitkälle samoissa tuloksissa pienien mokailujen siivittämänä puolin ja toisin, kunnes koitti se emämunaus (minulle). 14. väylä on n. 180 astetta oikeaan kääntyvä metsätie (eli ei siis ihan polku/tunneli). Annukka kun ei luonnistu, on mentävä forella. Ensimmäinen ihan ok, mutta seuraava suoristi reilusti metsään. Puita hakatessa ja kukkulakorin hylkiessä lähärit raapustettiinkin lappuun jo lumiukkoa. Mahtava fiilis. Tuloksissa lopulta +aikaperkeleestijotain,enmuista paariin ja +7 Juhaan nähden. Isoa kalaa ei tullut noiden kahden lisäksi, mutta tasainen par/bogey junnaaminen tuo loppuhaaviin aina ihan hyvän saaliin. Rata oli kuitenkin niin hieno, että pelkästään sen takia tulosta on palattava parantamaan toiste!

Part deux: Veikkola

Kartturimme ja kuskimme ideasta paluumatkalla sivistykseen poikkesimme Kirkkonummen kunnassa sijaitsevalle Veikkolan radalle. Vastikään laajennettu metsärata tarjosi 15 enemmän tai vähemmän mielekästä väylää (vaikka usealla kuntoradan käyttäjät lienevät jonkinlaisessa vaarassa silloin kun heitä radalla on, nyt ei ristin sielua). Ekalla PD löysi korin sijasta puun ja bogia kortiin. Kakkosella sitten jumalat alkoivat hymyillä. FD repesi kädestä iloiset 100 metriä ja jäi tönöttämään (jopa minun putilla) birkkupaikoille. Eikun sisään, ja onnistumisen tuoma itseluottamus loksautti putinkin saman tein uomilleen.

Päivän paras lie. Kori on siis tuolla kallion laella about auringossa.

Pientä haparointia siellä täällä mutta enimmäkseen paaria tuoltakin metsästä oli tuliaisina. Toinen birkku tuli samalla tavalla, sata metriä luotisuoraan a la FD. On se kova. Suuremmilta ongelmilta vältyttiin vaikka välillä oltiin aika skutsissa (ks. kuva) ja loppuviimein tulos oli ”vain” 2 päälle. Juhalta heti kaulaa pienemmäksi. Ei siis kirjaimellisesti, eho eho. Kummasti huomasi taas että kun peli kulkee, se kulkee. Kaikesta (psyykkauksesta) huolimatta tietää että kiekko lähtee oikein kädestä ja päätyy sinne minne oli tarkoitus. Jostain kun saisi automaattisesti tän flown päälle heti kierroksen ekalla väylällä niin ei olisi huolia. Ekastä väylästä puheenollen…

Kolmas rata toden sanoo

Vihaan Talin ykköstä. Etenkin aloittaa rundi siitä.  Jos aloittaa jostain muualta ja tulee jo valmiina zonella siihen, voi tulos olla ihan kohtalainen. Kylmiltään ykköselle, ei ole kaunista katseltavaa. Vaan onneksi tällä kertaa oli siipimies apuna, sillä parigolfissa saa aina mokeltaa kerran ilmaiseksi. Frisbeepointin perinteisiin (#3) parikisoihin allekirjoittaneen taistelupariksi lähti em. Lindqvist hakemaan voittoa poolin toisesta parista, muuan Pölläsestä ja Jaalivaarasta. Ykköseltä ei suurempia sankaritarinoita, molemmat metsät tuli kokeiltua ja OBt tarkastettua. Best shot pelitapa siisti kuitenkin tulokseksi ”vain” bogin. Yksin olisin saattanut piirtää kaksinumeroisia lukuja lapulle itkua tihrustaen.

Talin uusi ”ratamestari” on aikamoinen ukkeli. Heitti kuulemma ekalla rundillaan hänkin 11 holaria.

Kakkosellakin Maon tuima tuijotus veti hiljaiseksi, yksikään neljästä kiekosta ei tainnut jaksaa portista sisään. Kolmosella yliote siirtyi meille, parin kumpikin osapuoli näytti miten sitä forea heitetään, birkkuputtipaikoilla molemmat. Vitosella piti vähän aprikoida kumpaan koriin pelataan, tasapuolisuuden nimissä heitin ekasta korista vähän pitkäksi, olishan se tylsää ollut laittaa holari väärään koriin. Puhelinneuvottelu toi tuloksen: lyhyempiä väyliä pelataan. Seiskallakin olin hereillä, muiden kerätessä risuja avasin PDn keskelle väylää. Ehdottomasti päivän parhaiten suoriutunut kiekko bägissä, FD kovana kakkosena. Ysillä viimeistään Jaalivaaran puutsägä (taidoilla ei tietenkään mitään tekemistä asiassa!) alkoi nostaa päätään. Loppurundilla suosittelinkin vähintään puiden halaamista tai lahjoituksen tekemistä luontojärjestölle. Vaik osaa ne kai heittääkin. (niinkun tuloksissa lopulta nähtiin)

Mutta kierros loppuun, aika tasoissa oltiin kahdelletoista asti. Itse pistin päivän parhaimpani, virheettömän heiton korin alle (ks. kuva) siinä missä kaikki muut menivät kauas vasemmalle tuulen mukana. Joku kävi ehkä autoilla asti, tarina kertoo, mutta ilman vahinkoja. Okei, pelattiin me ”naisten tiiltä” (koska se oli loogista lyhyempään koriinkin pelattua) mutta enpä ole noin hyvin koskaan tätä heittänyt. Pienellä leijumisella siis vikalle luupille. Neljätoista olikin sitten (taas) radan toinen surmanhetki. Tässä joutuu yleensä vielä odottelemaan pitkään ja ehtii miettimään kymmenen eri tapaa miten heitto voi päätyä OBlle. Päätin siitä viisastuneena heittää oikealta ohi koko hommasta. Onneksi Lindqvist pelasi keskelle (OB:lle silti), mieluiten sieltä jatkoa kumminkin. Pöllänen sen sijaan tykitti pommiantsan koko homman yli ja kivasti kolmosta korttiin. Vikalle tullessa oltiin vissiin yksi edellä, pari forea myöhemmin sovittelemassa lähäriä saareen. Eiköhän molemmat mennyt n. 10cm outtiin ja eikun uutta putkeen. Sisään mutta kauas korista, tuulituuriputti ohi ja seiskaa korttiin. Loppusuoralla turpaan siis, kaverit otti sen nelosena. Ugh.

Kahdellatoista ei tarvinnut parin kun hymyillä kuvaajalle.

Pointillahan piti leipoa se 19. väylä myös 10 cm outtiin ja kun worst shottina pelattiin, tuli siitäkin vielä +1 korttiin. Terveisiä vaan sanonko mistä. Surkea jälkimaku kahdella vikalla väylällä, ja niin pienillä virheillä, mutta mitä jossittelemaan. Numerot kortissa ei kerro miten ne tuli, ja vain ne ratkaisee. Makkaran syötyä makuaisti heräsi, loppujen lopuksi aika hyvää peliä (vaikka +10 parikisassa on aika jokeltelua, guu guu) eikä montaakaan suurta mokaa, etenkään sellaista jota kaveri ei olisi paikannut. Kahdella birkulla vaan ei voi voittaa. Tärkeintä kuitenkaan ei ole voitto vaan se että ei tule viimeiseksi. Mission accomplished. Jotain kertonee myös se, että parigolfissa (jossa automaattisesti pitäisi olla parempi tulos kuin yksin), vain top10 pääsee paariin tai alle. Rata on siis yhtä haastava kuin aina, eikä kova tuuli sitä helpommaksi tehnyt. Putit oli surkeata arpomista, mutta ei enimmäkseen enää kehomekaniikan vuoksi vaan kovan tuulen.

1 Muikku & Lohi 49
2 Joona & Javis 52
2 Aulu & Piippo 52
3 Länsiö & Fyhr 53
5 Lindewald & Huldén 55
5 Käkkäräinen & Winterhalter 55
7 Ulgren & Ahjonniemi 56
7 Rechardt & Lehtinen 56
9 Malmelin & Suomi 57
10 Stigell & Koppanen 58
10 Karvonen & Kupiainen 58
12 Savolainen & Andersin 60
12 Czarnecki & Hallberg 60
12 Peli-Allu & Tonto 60
12 Korpinen & Mäenrinne 60
12 Järvinen & Hurme 60
17 Mujunen & Lammi 61
17 Wiberg & Uusikylä 61
17 Stenroos & Fröberg 61
17 Rintala & Vaahtera 61
21 Tolkkinen & Seppänen 62
22 Roppo & kurvonen 63
23 Sorvari & Tuuri 63
23 Mantila & Kantoniemi 63
25 Ylikangas & Runonen 64
25 Raukio & Rissanen 64
25 Lehto & Nurmiranta 64
25 Kivimäki & Öhman 64
29 Pöllänen & Jaalivaara 65
29 Kuikka & Paasikallio 65
29 Lautala & Wikström 65
29 Lehtikuusi & Immonen 65
29 Viksten & Lindström 65
29 Järvinen & Lamminmäki 65
35 Sepp & Hyvärinen 66
35 Leinonen & Heikkinen 66
35 2 x Hautaniemi 66
35 double Mykkänen 66
35 Lappalainen & Alanko 66
40 Kytö & Makkonen 67
40 2x Sysimies 67
42 Patama & Pasanen 68
42 Kaufmann & Holopainen 68
42 Setälä & Lindqvist 68
42 Peltoniemi & Lestelin 68
42 Ilmoni & Pette 68
47 Keimo & Mikko 69
47 Ketonen & Hänninen 69
49 Mattila & ström 70
49 Keinonen & Moilanen 70
51 Jare & Mo 71
52 Hämäläinen & Tumanoff 72
52 Vaittinen & Louhelainen 72
52 S. Franssila & J. Lindevall 72
55 Rambo & Jancker 73
56 Janne & Janne 74
57 Salmi & Wirth 79
58 Seppänen & Ross 81

Mitä jäi käteen, paitsi jakajalle luu?

Käteen jäi kova halu pelata lisää, etenkin kun kelit tästä vain paranevat. Kesä julistettakoon alkaneeksi kun pelaa ensimmäisen rundin shortseissa. Avaukset ja lähärit ovat enimmäkseen terässä (kun muistaa keskittyä kaikkiin ja jättää tyhmyydet pois) ja putin kun vielä pistää kulkemaan myös tulosrundeilla, on paketti kasassa. Vapise Juha!

Vappuna on yllin kyllin aikaa heittää muovipyörylöitä ilmaan, ja kohta on myös myyttiset FGCK kauden avajaiset… On tää kesä ihmisen parasta aikaa.

t. MikkoS

---

2 kommenttia: