Varo! Ei kun Fore! Vai mikä se oli?
Ennakko-odotuksia uhmaten aurinko on suoriutunut urakastaan kunnialla ja ainakin täällä Etelä-Suomessa ratoja kuoriutuu lumivaipastaan kiihtyvällä tahdilla. Itsekin olen jo muutamalla radalla päässyt heittelemään ja tehnyt aistihavaintoja myös muista lajitovereista samoissa puuhissa.
Puheet lajin suosion kasvamisesta eivät ole optimistien horinaa, vaan empiiriset havainnot radoilla vahvistavat väittämän todeksi. Tutuilla radoilla näkyi jo nyt koko joukko aivan uusia kasvoja. Samalla tuli todennettua yksi uhkatekijä, jota jo edellisessä blogissani uumoilin, nimittäin uusien harrastajien tietämättömyys lajin turvallisuusmääräyksistä.
Otsikon fore ei viittaa kuvan foreen.
Lätty vasten lättyä pump pump!
Monelle uudelle harrastajalle tuntuu vielä olevan epäselvää, miten kovia frisbeegolfkiekot ovat ja miten lujaa ne lentävät. Toivottavasti heille myös jää epäselväksi, miten paljon kiekon osuminen arkaan paikkaan tekee kipeää.
Olen pannut merkille, että monilla harrastajilla, niin uusilla kuin joillain vanhoillakin, on tapana viittilöidä korilta aloituspaikalle heittolupaa, vaikka oma heittely vielä jatkuu korin tuntumassa. Niin kohteliaalta kuin tapa vaikuttaakin, kyseessä on karkea virheliike. Se totuttaa uudet harrastajat siihen, että on ihan okei heittää kiekkoja väylälle muiden siellä vielä patsastellessa.
Kokenut pelaaja saattaa osatakin varoa ilmatilassa lentäviä projektiileja kohtalaisella menestyksellä, mutta noviisille lentoratojen arviointi voi olla hankalampaa. Sitä paitsi joskus konkarinkin tarkkaavaisuus voi herpaantua ja kiekko napsahtaa otsikkoon.
Nollatoleranssi
Näkisin järkevimpänä, että tässä suhteessa noudatettaisiin nollatoleranssia. Jos väylällä on ihmisiä, sinne ei yksinkertaisesti heitetä. Frisbeegolf on jo lajina lähtökohtaisesti rento ja kiireetön, joten kenelläkään ei pitäisi olla sellaista hoppua kierrostaan heittäessä, että kiekkoja olisi aivan välttämätöntä nakella toisten persoonaa kohti. Omakohtaisesti voin myös todeta, että ainakin minun keskittymistäni häiritsee, jos itse olen puttaamassa ja lähistölle alkaa sataa seuraavien heittäjien kiekkoja rytmikkäästi tömähdellen.
Kokeneempien harrastajien olisikin hyvä näyttää tulokkaille hyvää esimerkkiä. Kunnioittakaa muita pelaajia, jakakaa auliisti neuvoja ja huutakaa varoitushuutoja reippaasti, jos kiekkonne on vähänkään harhautumassa muiden pelaajien suuntaan. Silloin tuoreet fribaajatkin oppivat käyttämään äänijänteitään häpeilemättä. Huutakaa fore, huutakaa varo, huutakaa vaikka moro, kunhan huudatte.
Median lemmikistä likasangoksi
Frisbeegolf on nuori laji, ja vaikka se onkin ollut tiedotusvälineissä viime aikoina laajemminkin esillä, suurimmalla osalla ihmisistä ei ole lajista omakohtaista kokemusta. Lähes kaikki tähän asti julkaistut jutut ovat olleet yleissävyltään positiivisen uteliaita, mutta ei tarvita kuin yksi riittävän vakava onnettomuus frisbeegolfradalla, ja otsikoita revitellään isoilla kirjaimilla. Suuren yleisön, ja sen myötä päättäjien, mielipide voi muuttua kertaheitolla lajia kohtaan kielteiseksi. Matka median lemmikistä likasangoksi on lyhyt, yhden harhaheiton mittainen.
Kari ”Bast” Toivonen
11 kommenttia:
On totta mitä bast kirjoittaa. Yhteen kohtaan voisin kuitenkin ehdottaa pientä "korjailua". Kun oli jo viime loppukesästä havaittavissa "Turun ylpeydellä" eli Lausteen radalla pientä ruuhkautumista, niin tuo odottaminen, että koko väylä on tyhjä saattaa pahimmillaan tehdä touhusta pelkkää odottelua. Vaikka kyseessä ei missään nimessä ole kiire/hosumislaji, niin ei ole mielekästä odotella tiillä aina kymmentä minuuttia, jotta edellä menevä porukka saa väylän päätökseen. Varsinkaan silloin jos takaa tulee toinen ryhmä ja kohteliaisuudesta siirtyy pois korilta puttailemasta. Siksi ehdottaisinkin pallogolfin puolelta turvallisuuteen liittyvää kohtaa "kun olet varma, ettei heitto kanna edellä olevan ryhmän tasalle, voit heittää avauksen". Tämä tietenkin koskee vain väyliä, missä ei periaatteessa ole mahdollista heittää korille asti. Jos esim. väylä on 150m pitkä ja itse tietää ettei kiekkoa saa repäistyä kuin 100m hujakoille, niin eikö silloin ole turvallista avata? Ottaen toki huomioon, ettei mahdollista risteävää liikennettä ole. En usko, että 50m päähän putoava kiekko häiritsee puttaustakaan. Toki tilanne on eri, jos väylä on vain esim. 100m pitkä. Silloin on syytä odottaa edellä menevän ryhmän poistumista korilta/väylältä.
Edelliseen viitaten voisi myös harkita, että jos uusien pelaajien opettamisessa mainitsisi myös, että taaksepäin voi myös katsella. Jos esim. edellä kulkee 8 hengen ryhmä ja takaa tulee 3 hengen ryhmä, niin todennäköisyys on suuri, että pienempi ryhmä etenee nopeammin. Tällöin hitaampi ryhmä voisi laskea takaa tulevat ohi, jolloin osaltaan myös "toisten niskaan" heittäminen saattaisi vähentyä.
Nämä em. kohdat ei vielä ole kovinkaan suuria ongelmia, mutta mikäli harrastajamäärät jatkavat kasvuaan, niin tulevaisuudessa saattaa olla edessä tilanne, että tii-paikalla on muutaman ryhmän jono. Toivotaan kuitenkin, että kaikki mahtuvat harrastamaan ilman vaaraa ja pelkoa kiekkojen viuhumisesta päiden yli. Laji on kuitenkin parhaita tapoja viettää aikaa ulkosalla.
Todella mukavaa, että kirjoitukseni on herättänyt vastakaikua. Edellä Antin kommentit täydentävät ja vahvistavat niitä olettamuksia, joita olen aikaisemmissakin teksteissäni esittänyt. Lajin nopean leviämisen ongelmana ovat aina lieveilmiöt ja frisbeegolfin kaltaisessa varsin vapaamuotoisessa yksilölajissa, ne ovat vaikeasti hallittavia. Joukkueurheilussa on yleensä valmentajia ja taustaorganisaatio, jotka valvovat pelisääntöjen noudattamista. Meillä on vain alueita, joissa on kaikkien vapaasti käytettävissä olevia lajin harrastuksen mahdollistavia välineitä. Ainoan valvovan tahon muodostavat toiset harrastajat sekä viime kädessä viranomaiset ja kuntien tai kaupunkien virkamiehet, jotka hyvin nopeasti poistavat häiriötä aiheuttavan radan.
Maksullisia ratoja uskon tulevan väistämättä, enkä itsekään pidä asiaa pahana, kunhan myös maksuttomia ratoja on tarjolla riittävästi. Pallo, tai tässä tapauksessa frisbee, on nyt meillä kokeneemmilla harrastajilla sekä lajin seuroilla. Uudet "villit" harrastajat pitää pyrkiä saamaan tavalla tai toisella järjestäytyneen toiminnan piiriin. Ehdotan lääkkeenä esimerkiksi monien seurojen järjestämien viikkokisojen yhteyteen jonkinlaisia peruskursseja uusille harrastajille. Mitä enemmän uusien porukoiden mukaan saadaan kavereita, jotka ovat saaneet perusopetusta lajin säännöistä ja ideologiasta, leviää tieto myös muiden keskuuteen.
Lisättäköön vielä äskeiseen vuodatukseeni että en kyllä panisi pahakseni jos ilmestyisi maksullisia ratoja joilla homma pelaa.
Erinomainen teksti!
Olen täysin samaa mieltä. Toisia kohti heitteleminen ja piittaamattomuus pilaa tämän hienon herrasmieslajin. Monasti varsinkin nuoremmilta harrastajilta puuttuu käsitys siitä miten paljon hallaa moinen käytös aiheuttaa lajista nauttimiselle ja sen maineelle. Toinen momentti mikä on hyvä ottaa huomioon on se että pahimmillaan draiverin osuminen ihmistä päähän voi aiheuttaa vaikka kuoleman! Kyseessä on laji jossa yhdistyy hurjat ja näyttävät kaaret rentouteen sekä tekniikkaan, samalla tavalla yhdistyy vaaralliset elementit mukavaan pelailuun. Peliä on mahdollista harrastaa täysin turvallisesti. Kyse on vain tahdosta noudattaa sääntöjä.
Pahiten tämmöinen rata-terrorismi on yllättänyt minut Vihiojalla. Puisto on kesäaikaan iltapäivisin ja alkuehtoosta jo muutenkin liian täynnä pelaajia, joten siellä jos missä on täysi kaaos meneillään kun siihen joukkoon mahtuu paljon myös näitä piittaamattomia ihmisiä. Kun olemme seurueemme kanssa reippaasti ja sulavasti pelaamassa rataa niin kuin sitä pitää, on hermot siellä jatkuvasti koetuksella. Milloin on kopsahtanut draiveri jalkaan, milloin on viuhunut metrin verran pään ohi, tulee vastakarvaan pelaavia porukoita ja draiverikeskityksiä tulee vieri viereen kun olet puttaamassa. Myös näkee paljon ryhmiä joissa heitetään useammalla kiekolla perä jälkeen sama väylä tai sitten ollaan koko päivä puttailemassa kymmenillä kiekoilla yhden korin ympärillä ja siirrytään vain pari askelta korilta sivuun kun kuullaan tiiltä huutoja siitä että voidaanko alkaa heittämään. Tätä siis näkyy muuallakin mutta viime vuonna sain tarpeekseni Vihiojasta ikävien vaiheiden jälkeen.
Monien uusien (nuorien) harrastajien pitäisi saada täysin erilainen näkemys lajista . Se ei ole mikään extreme- laji jossa paiskotaan kiekkoja ilmaan minkä kerkiää ja heitetään vaarallisesti toisia kohti. Missä on monen keskittymiskyky? Missä on rauhallisuus? Missä ovat herrasmiehet? Näiden sijaan kuulee karkeaa kiroilua, näkee roskaamista, ryyppäämistä, epäkohteliaisuuksia, piittaamattomuutta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Onko nykyään enemmistä frisbeegolfareista ADHD- jengiä? Ei se ole tätä peliä!
Minä itse näen frisbeegolfin täysin erilaisin silmin, kuten varmasti suurin osa kunnollisista lajin harrastajistakin tekee. Se on leppoisuutta, äärimmäistä kamppailua oman pään sisällä, itsensä kehittämistä psyykkisesti, kohteliaisuutta, luonnossa olemisesta nauttimista, siisteyttä ja hyvää mieltä! Pelin suoritukset ovat kuin kissojen pehmeät ja elegantit liikkeet jotka kohtaavat niiden nopeuden ja räjähtävyyden saalistustilanteissa. Sitä voi pelata ja käyttäytyä lajia kunnioittavalla tavalla, kuten ammattilaiset, vaikkei sitä oikeasti olisikaan. Sen pitäisi olla kaikkea sitä mitä näki telkkarista vaikkapa US Masters -turnauksessa perinteisessä golfissa. Siinä lajissa on pysynyt esteettisyys ja siisteys. Ei voi olla kyse pelkästään siitä että frisbeegolf- radat ovat lähes kaikki ilmaisia pelata. Olisi äärimmäisen ikävä kehityssuunta jos laji ajettaisiin vain maksullisille ja yksityisille radoille.
Hyvä postaus,
Liiton puolesta olemme pyrkineet ylläpitämään tietoa frisbeegolfin etiketistä, lisään tähän etikettisivulle mielelläni uusia kohtia. Liiton puolesta tästä voisi myös tehdä tulostettavan dokumentin mitä voisi kiinitellä frisbeegolfratojen ilmoitustauluille.
http://www.frisbeeliitto.fi/aloittelijalle/etiketti
T: Janne
Tuntuu ainakin meillä päin pienimmillä(n. 10 V.) heittäjillä olevan kova luotto heittoihinsa kun tien vieressä heitettäessä ei paljon katsella meneekö autoilijoita tms. lähellä..ja viime kesänä istahtivat pojat korin alle ja huusivat että heittäkää vaan, kiire tuli niillekin kun kopsahti vieressä olevaan puuhun.. :D
Kannatan ehdottomasti Bastin ideaa opastetaulujen lisäämisestä. Aloittelevien harrastajien keskuudessa tiedot säännöistä ja etiketeistä leviävät usein kokemuspohjaisesti pelatessa, eikä sääntöihin jakseta erikseen lähteä tutustumaan esim. netin avulla. Opastetaulut epäilemättä parantaisivat tietoisuutta siitä, kuinka "pelataan oikein" muita häiritsemättä.
Erittäin hyviä huomiota, Tuips. Tarkoitukseni on käsitellä muitakin lajin turvallisuuteen ja "käyttömukavuuteen" liittyviä kysymyksiä.
Mainitsemasi ilmiöt ovat tuttuja monilla radoilla. Vihiojan radalta olen kuullut useitakin vastaavia tarinoita ja minultakin on siellä kerran kähvelletty kiekko, jopa suoraan kassista. Täällä omalla kotiseudullani on myös muutama rata, jossa toiminta on villimpää kuin muilla alueen radoilla. Usein ne ovat helppoja ratoja, joilla uusien pelaajien osuus on muita suurempi. Kokeneemmat pelaajat ovat siirtyneet vaativammille radoille ja vasta-alkajat huseeraavat keskenään ilman käsitystä lajin etiketistä.
Lääkkeitä tällaiseen häiriökäyttäytymiseen on muutamia. Virallisempi on pyrkiä saamaan radoille kunnolliset opasteet, joissa käyttäytymis- ja turvallisuusmääräykset on selkeästi kerrottu sääntöjen ohella. Epävirallisempi, mutta jopa tärkeämpi, on muiden harrastajien antama esimerkki sekä puuttuminen haitalliseen ja jopa vaaralliseen toimintaan.
Mitä tulee joidenkin harrastamaan kiekkokassin sisällön tyhjentämiseen joka väylällä, on tässä sitten kyse jo aikamoisesta puusilmäisyydestä ja itsekkyydestä. Tätäkin näkee valitettavan usein. Ratojen kehittyessä toivottavasti mahdollisimman monelle saadaan esimerkiksi yksi ylimääräinen kori radan reunalle puttailua varten. Tällä hetkellä ainoa keino taitaa olla huomauttaa asiasta ystävällisesti, mutta pontevasti.
Kiitos hyvästä jutusta!
enemmänkin voisi kirjoittaa - ja valistaa - radan muistakin käytössäännöistä. Onko ihan sallittua heittää koko kassin kiekkoarsenaali yksi kerrallaan koriin varsinkin kun tietää, että tiiauspaikalla jo odotellaan vuoroa? Ei tämä ole kiireinen laji, mutta vähän voisi harkita myös ton hidastelun kanssa... Onko sallittua heittää kiekkoja koriin niin kovaa, että ketjut irtoavat eikä niitä laiteta takaisin paikalleen?
Eri radoilla tuntuu olevan eri käytössäännöt - me järkytyimme pahasti pelatessamme Tampereen Vihiojan puistossa, kun kiekkoja lenteli sinne tänne - mm. korilta kohti tiiauspaikkaa, jossa juuri olimme- ilman minkäänlaisia varoituksia... Sieltäkö se ensimmäinen onnettomuuslööppi tulee?
Turvallista ja hauskaa frisbeekesää kaikille!
Erittäin hyvää ja aiheellista tekstiä!
Hyviä havaintoja SepiMies.
Esittämäni nollatoleranssivaatimukset ovat kieltämättä kovia, kun väylä on reilusti yli sata metriä. Olisi aika luontevaa, että silloin, kun etäisyys edellä kulkevaan ryhmään ylittää selvästi omat resurssit, heittäminen olisi sallittua. Poikkeuslupien ongelmana on kuitenkin aina se, että silloin harkintavalta annetaan hyvin heterogeeniselle ryhmälle, jossa pelaajien kyvyt arvioida niin etäisyyksiä kuin omia taitoja vaihtelevat suuresti.
Järjen käyttö on tässäkin tapauksessa ehdottomasti sallittua. Homma sujuu ihan hyvin, kunhan jokainen uhraa ennen heittoaan ajatuksen sille, että kukin on vastuussa jokaisesta heittämästään kiekosta ja velvollinen korvaamaan sen mahdollisesti aiheuttamat vahingot.
Minusta on joka tapauksessa tärkeää, että arvion ja päätöksen heittämisestä tekee itse heittäjä, joka viime kädessä vastaa heitostaan, eikä se, joka on väylällä, eikä tiedä lainkaan, minkä tasoisen heittäjän kädestä lätty on lähtemässä. Muuten voidaan olla tilanteessa, jossa kiekkonsa toisen päähän heittänyt yrittää väistää vastuutaan vetoamalla annettuun heittolupaan.
En kuitenkaan näe tätä hirveän suurena pullonkaulana proradoilla, joissa suurin osa kävijöistä uskoakseni on kokeneempaa väkeä. Sen sijaan lyhyillä puistoradoilla, joissa on paljon perheitä ja muita satunnaisia lajiin tutustujia, on tärkeää pitää kiinni nollatoleranssista. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että uusille harrastajille kannattaa paukuttaa mahdollisimman yksinkertaista ohjeistusta, joka lähtee siitä, että kiekkoa ei heitetä kohti toisia ihmisiä. Muutaman kerran kiekkoa heitellyt ei vain osaa ottaa huomioon esimerkiksi tuulen vaikutuksia kiekon lentorataan.