Parempiin tuloksiin ajatuksen voimalla!

Moni luulee, että tuloksia voi parantaa vain oppimalla heittämään pidemmälle ja tarkemmin. Varsinkin harrastuksen alussa, kun ollaan jo hiukan opittu perustekniikoita, tulee vaihe, jossa tulostaso jämähtää paikalleen. Silloin voi joko ruveta treenaamaan ihan tosissaan tai lukea tämä artikkeli.

Ahkera harjoittelu on tietysti fiksu tapa kohentaa taitojaan, mutta nekin, jotka haluavat vain pelata frisbeegolfia ajanvietteenä, voivat saada pienempiä numeroita tuloskorttiin helposti ja vaivattomasti. Nimittäin ajatuksen voimalla! Eikä kyse ole nyt mistään paranormaaleista ilmiöistä vaan siitä, että kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään ennen jokaista heittoa.

Olen pannut merkille seuratessani satunnaisia harrastajia, kuinka monella pelaajalla on järjetön kiire päästä kiekostaan eroon. Seuraavalle heittopaikalle lompsitaan edelliseltä ja enempää miettimättä kiekko sinkautetaan optimistisesti korin suuntaan, vaikka se sijaitsisi selkeästi niin kaukana, ettei se edes onnekkaasti tornadon avustamana jaksaisi sinne saakka. Yleensä kiekko päätyykin tavoitteen kannalta ei-toivottuun paikkaan.

Jos ajattelee tyypillistä aloittelijaystävällistä puistorataa, jossa väylien pituudet ovat reilusti alle 100 metriä, ja pelaajaa, joka pystyy heittämään frisbeegolfkiekkoa sanotaan vaikkapa vain 50 metriä edes suunnilleen haluttuun suuntaan, tuntuu lähes mahdottomalta, etteikö näillä premisseillä enintään kolmonen joka väylältä olisi silkkaa realismia. Ainakin pitäisi olla.

 

Päätä, mitä yrität ja yritä, mitä päätit.

Aloituspaikalla kannattaa rauhassa hahmottaa kokonaiskuva edessä olevasta väylästä. Mitä kautta on helpointa yrittää korille hallitsemillasi heittotavoilla. Jos kori on kauempana kuin minne jaksat heittää, on turha toivoa ensimmäisellä heitolla ihmettä ja väen vängällä pitää koria tähtäyspisteenä.  Sen sijaan on syytä valita väylän varrelta mahdollisimman riskitön paikka, josta seuraava heitto olisi kaikkein helpointa suorittaa ja yrittää heittää avausheitto sinne. Kun päätös on tehty, pysy siinä ja yritä tehdä niin kuin olet päättänyt.

Moni aloittaa kaikki väylät säännönmukaisesti driverilla, vaikka joskus järkevintä olisi heittää ensimmäinen heitto midarilla tai jopa putterilla. Hitaampi kiekko on helpommin hallittavissa ja joillakin väylillä se pidempi heitto voikin tulla vasta toisena. Jos seuraat kokeneimpia pelaajia, huomaat, että he heittävät lähes kaikki alle sadan metrin avauksensa hitaammilla kiekoilla.

 

Petaa itsellesi helppo putti

Laiskuus kiekkovalinnassa on yksi pahimmista synneistä lähestymisheitoissa. Moni aloittelija tai ajanvieteheittäjä poimii driverin maasta ja heittää seuraavan heiton välittömästi samalla kiekolla. Nopea driver liitää helposti ohi kohteen ja hitaassa vauhdissa se kaartaa vielä korostetummin oikeakätisellä vasemmalle. Turvallisin lähestymiskiekko on putteri, sen kanssa syntyy vähiten vahinkoa, jos tähtäys ei ole ihan kohdallaan.

Hyvä lähestymisheitto petaa helpon putin. Se on hyvä pitää mielessä siinä vaiheessa, kun kori alkaa siintää silmissä. Jälleen kerran hätäilystä on pelkkää haittaa. Kannattaa muistaa, että lähestymisheitossa tähtäyspisteenä ei ole itse kori, vaan järkevintä on heittää kiekko hieman korin oikealle puolelle, jos oikeakätisenä lähestyt rystypuolen heitolla. Kiekko kaartaa lopussa vasemmalle ja jatkaa vielä maahan osuttuaankin kiertymistä samaan suuntaan.

Tarja pitää putin koossa

Puttitilanteessa hosuminen tuottaa iloista metallin helinää alaraudassa, mutta heittäjän naama ei tästä kolinasta ole messingillä. Niin lyhyttä puttia ei olekaan, ettei siihen kannattaisi keskittyä huolella. Puttaaminen koostuu monesta pienestä asiasta, joista jokaisen on syytä olla kohdallaan. Yleensä epäonnistuminen juuri putissa harmittaa eniten, onhan kori jo ihan vieressä, eikä sen saavuttaminen ole enää fysiikasta kiinni. Muutaman metrin jaksaa jokainen heittää.

Yleinen virhe vähemmän heittelevillä on yrittää lyhentää putattavaa etäisyyttä kurkottelemalla kohti koria. Heittoasento ei ole erityisen tasapainoinen ja samalla tulee eliminoineeksi koko kropan pois heittosuorituksesta. Kaikki kiekkoon siirtyvä voima lähtee vain eteenpäin kurottuneen käden ranteesta, ja jos matka on vähänkään pidempi, kiekko ei välttämättä lennä edes korille asti.

Paljastan nyt tässä oman, ehkä hiukan hassunkin mantrani, jonka käyn läpi ennen jokaista puttia. Se on nimittäin TARJA. Kirjaimista muodostuu hyvä muistilista. T niin kuin tähtäys muistuttaa, että valitsen tähtäyspisteen hiukan keskitolpan oikealta puolelta. A niin kuin asento taas saa muistamaan, että heittoasennon pitää olla tasapainoinen. R niin kuin rentous vaatii pitämään mielessä, että suorituksen pitää tulla pakottamatta. Viimeinen tavu JA taas viittaa jalkoihin, jotta muistan siirtää painon etujalalle takimmaisella jalalla ponnistamalla.

Viimeinen vinkki on tässäkin se, että päätä mitä yrität ja pysy päätöksessäsi. Usein näkee suupaisuja, joissa yritetään samalla kertaa ottaa riski ja pelata varman päälle. Periaatteessa haluttaisiin yrittää putata koriin, mutta jokin osa aivoista riitelee vastaan ja pakottaa heittämään hiukan varovaisemmin ja äkkiä ollaankin pinteessä. Jos päätät yrittää pitkää puttia, tee se kunnolla. Jos taas pelaat varman päälle, heitä kiekko reilusti korin alle.

Näillä eväillä huvikseen pelaavakin voi veistää tuloksestaan useamman heiton pois. Totta kai nämä ovat luonnekysymyksiäkin. Moni voi ajatella, että taktikointi ja suunnitelmallisuus vähentävät hauskuutta, mutta kyllä se vain on niinkin, että jos tuloksia ylipäätään laskee, kannattaa mieluummin pyrkiä hyviin tuloksiin.

 

Kari “Bast” Toivonen

---

2 kommenttia: