Juohean jonottamisen taito
Rentona lajina tunnettu frisbeegolf alkaa isommilla paikkakunnilla olla jo tilanteessa, jossa radalle ei voikaan marssia ihan muina miehinä. Omaa vuoroa voi joutua jopa hetken odottelemaan. Miten säilyttää mielenmaltti ja toimia, ettei itse olisi tulppana muille?
Vaikka uusia ratoja pulpahtelee FGR.fi-sivuston kartastolle tuon tuostakin, on isompien väestökeskittymien suosituimmilla radoilla ollut jo havaittavissa ruuhkaa. Joskus ruuhka on ihan todellista, toisinaan taas joidenkin harrastajien itsekkään käytöksen synnyttämää.
Pientä hajurakoa, kiitos
Frisbeegolf on yhteisöllisyydestään huolimatta ensisijaisesti yksilölaji. Jokaisen pelaajan tulisi saada keskittyä omaan heittoonsa rauhassa ilman hosumista ja takaa tulevien painostusta. On todella ärsyttävää, kun seuraava ryhmä alkaa jo heitelläomia avauksiaan, vaikka edellinen porukka on vielä puttaamassa. Kaikilla ei ole Mikael Granlundin kilpailuhermoja ja jo pelkästään taustalta kuuluva, vuoroaan odottelevien kärsimätön puhina saa putit kolisemaan rautoihin.
Kaikkien pelinautinnon kannalta olisi hyvä, jos edellä kulkevalle ryhmälle annettaisiin rauha pelata väylänsä loppuun omaan tahtiin. Perässä tulevat voivat kelata vaikka edellisen väylän suorituksia tai rupatella niitä näitä omaa vuoroaan odotellessa. Joku kysyy tietysti nyt, että entäs ne näiden perässä tulevat ryhmät sitten, mutta vastaus on ihan sama. Sitten vain odotellaan. Ruuhka ei siitä helpotu, jos joka ryhmässä kiroillaan edellä heittäviä. Otetaan iisisti ja nautitaan kesästä.
Tilaa nopeammille
Hyviin käytöstapoihin kuuluu heittorauhan antamisen lisäksi se, että älyää päästää omaa ryhmää nopeammat porukat ohi. Ei ole mitään järkeä, että kahdeksan hengen joukko ensikertalaisia kulkee edellä ja pari aktiiviharrastajaa odottelee joka väylällä 10 minuuttia. Järjen käyttö on siis suotavaa, mutta jos edellä kulkeva massiivinen ryhmä ei itse tajua tilannetta, voi ohituslupaa myös kohteliaasti kysyä.
Olen aika paljon liikkeellä opetusryhmien kanssa, ja myönnän ensimmäisenä, että joskus tulee itsekin aiheutettua ruuhkaa. Tämä johtuu yleensä siitä, että näköelimeni sijaitsevat vain kallon etupuolella, ja silloin tällöin saattaa jäädä huomaamatta taustalla vuoroaan odotteleva porukka. Silloin kannattaa rohkeasti vinkata ystävällisesti, että sopiiko ohittaa.
Kaikilla on oikeus pelata
Lajin aktiiviharrastajien lisäksi radoilla näkee nykyään paljon uusia kokeilijoita sekä satunnaisia ajanvietepelaajia. Kaikille eivät lajin käyttäytymissäännöt ole tuttuja, mutta siitä huolimatta heilläkin on täysi oikeus nauttia upeasta lajistamme. Tämä kannattaa aina pitää mielessä, sillä ilman heitä harrastajamäärät jämähtäisivät paikoilleen. Sopivassa tilanteessa voi omalla esimerkillä vaikuttaa enemmän kuin räyhäämällä.
Joskus kuitenkin radoilla näkee tyyppejä, joilla ei ole sen paremmin maalais- kuin kaupunkilaisjärkeäkään. Viittaan esimerkiksi niihin toukohousuihin, jotka viskovat koko kiekkokassinsa sisällön kullakin väylällä ja antavat muiden odottaa vuoroaan. Näinä aikoina, kun pelaajia radoilla riittää, pitäisi omat treenit siirtää jonnekin muualle. Ei tarvitse olla varustettu edes poikkeuksellisen vilkkaalla mielikuvituksella pystyäkseen sommittelemaan jonnekin metsikköön tai joutomaalle oman treeniradan, jossa voi nakella pannuja mielin määrin.
Valitettavasti vain persoona, jonka prosessori ei raksuta sen vertaa, että tajuaisi herättävänsä pahennusta, on usein myös kykenemätön vastaanottamaan asiallista kritiikkiä aiheesta. Voinkin vain toivottaa kaikille pitkää pinnaa ja loistokasta frisbeegolfkesän jatkoa!
Kari ”Bast” Toivonen
2 kommenttia:
Artikkelin kirjoittaja on täysin oikeassa. Itse olen harrastanut alaa vasta vuoden mutta allekirjoitan täysin sen että perässä niskaan hönkijät saavat putit menemään kyllä kovasti vääriin paikkoihin. Alleviivaten vielä sitä seikkaa että ei siitä "niskaan hönkimisestä" ole mitään hyötyä jos edellä menee hitaampi porukka. Itse päästämme kyllä nopeammat porukat ohitse jos vaikka toteamme että oma kolmen heittäjän porukka hidastaa kahden kaverin menoa, mutta jos edellämme menee jokin toinen hitaampi porukka jonka vuoksi joudumme omaa menoamme rajoittamaan niin niskaan hönkimisestä ei hyödy kukaan.
Turhan innokkaat "kannoille" heittelijät saavat allekirjoittaneelta kyllä tietyssä vaiheessa varsin kerkevän huomautuksen ratojen etiketistä. Uskon kyllä että ajan saatossa asiasta innostuneet tulevat etiketin oppimaan ja omakohtaisten kokemusten mukaan sitä myöskin noudattavat. Lyhyesti tiivistettynä hoppuilusta ei hyödy kukaan, edellä menevä joutuu keskittymään puttiinsa pidempään kun takana kuuluu kiekon kolahtelua ja takana tuleva odottelee sitten pidempään omaa putti/lähestymisheittoansa.
Kun asiaa hiukan miettii niin huomaa kyllä varsin pian että hoppuilulla ei hyödy mitään.
Esa Luosujärvi
Hyvä kirjoitus, Tampereella (ainakin Vihiojalla) käy paljon junnuja, jotka joo, ovat lajin tulevaisuus. Valitettavasti näillä tulevaisuuden lupauksilla on varsin paha tapa perustaa leiri jonkin korin juurelle ilman pienintäkään ajatusta siirtyä muiden tullessa tiiaamaan. Päät kääntyvät sekunniksi, mutta muuta reaktiota ei tapahdu. Väistäkää nyt edes kymmenen metriä, niin muut voi tiiata ajattelematta sitä, ettei vaan tulisi osumaa pieniin päihin.