Frisbeegolfbuumi tulee – oletko valmis?

Tervehdys, lukija!

Tämä on ensimmäinen fgr.fi-sivustolle kirjoittamani kolumni. Osa teistä on ehkä lukenut aikaisempia kirjoituksiani Liitokiekko.comista, jonka yhtenä sisällöntuottajana olen myös toiminut tai muilta frisbeegolfaiheisilta foorumeilta.

Edustan ikäluokkaa, joka on saanut ensimmäisen tuntumansa frisbeehen jo 70-luvulla, mutta frisbeegolfia aloin harrastaa vasta kesällä 2005. Olen siis siinä surullisessa asemassa, että löytäessäni tämän hienon lajin, parhaat päiväni pelaajana ovat auttamattomasti takanapäin. Asemani on siis kuin leikatun kollin – jos et itse enää pysty, ryhdy konsultiksi ja ala neuvoa muita.

Ensimmäisessä blogimerkinnässäni ajattelin jälleen kerran käsitellä frisbeegolfin kasvavan suosion mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisuuksia.

FRISBEEGOLFBUUMI TULEE – OLETKO VALMIS?

Frisbeegolf kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Jo viime kesänä kävi selväksi, että paljon puhuttu ”suuri yleisö” on löytämässä frisbeegolfin, ja uusien ratahankkeiden myötä laji tekee maihinnousun yhä useammille paikkakunnille.

Media on sekin huomannut kasvavan kiinnostuksen frisbeegolfia kohtaan, ja pian jokainen itseään kunnioittava sanomalehti ja tv-kanava on tehnyt oman kuriositeettijuttunsa oudosta uudesta lajista. Frisbeegolfaiheisia sivustojakin löytyy netistä useita, uusimpana tämä fgr.fi.

Kaikki  tämä synnyttää toivon mukaan lumipalloilmiön, jossa julkisuus kasvattaa harrastajamääriä, joka luo uusia ratoja, joka lisää tunnettuutta ja niin edelleen. Vaikuttaa hyvältä, mutta olemmeko me lajia jo harrastavat ja etenkin toiminnan organisoinnissa mukana olevat valmiita tähän ilmiöön?

BUUMI TULEE  – JA MENEE

Elämme hektisessä maailmassa. Meitä pommitetaan uusilla asioilla ja ilmiöillä vuosittain, kuukausittain, jopa päivittäin. Osa jää pysyviksi asioiksi elämäämme, osa taas unohtuu hetken kokeilun jälkeen. Kuka vielä muistaa squashia, tamagochia tai leipäkonetta?

Usein tilaisuuksia aseman vakiinnuttamiseen on vain yksi tai sitten seuraavaa saadaan odotella jopa vuosikymmeniä. Kun esimerkiksi rullaluistelu ensimmäisen kerran tuli Suomeen 70–80-lukujen taitteessa, laji sai paljon huomiota, mutta hiipui nopeasti unohduksiin. Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin markkinoille ilmestyneiden inline-luistimien myötä harrastus vähitellen levisi koko kansan keskuuteen.

Frisbeegolf  on saanut tilaisuutensa ja meidän on tartuttava siihen heti ensimmäisellä kerralla. Radoille ilmestyi viime kesänä sankoin joukoin ensikertalaisia ja  tulevana kesänä tulijoita on vielä enemmän. Osa tutustuu lajiin sitä jo ennestään harrastavien opastuksella, mutta paljon on myös niitä, jotka suunnistavat väylältä toiselle omin neuvoin. Juuri nämä ”liikkuvat äänestäjät” ovat avainasemassa siinä, muodostuuko lajista pysyvä vai päiväperho.

NEUVOJA NOVIISEILLE

Lajimme on vielä nuori ja suhteellisen organisoitumaton. Siinä, missä isommilla ja vanhemmilla lajeilla on olemassa selkeät valmentajakoulutukset ja valmiit perehdyttämissuunnitelmat, joudumme me toimimaan vielä ruohonjuuritasolla ilman sen suurempia strategioita. Juuri siksi paikallisten frisbeegolfseurojen tulisi mitä pikimmin valmistautua uusien harrastajamassojen tuloon järjestämällä ylläpitämillään radoilla tutustumistilaisuuksia uusille harrastajille, alkeiskursseja ja muuta opastustoimintaa tai vähintäänkin pyrkiä yhteistyössä kuntien ja kaupunkien kanssa saamaan radoille asianmukaiset infotaulut ja opasteet, joista käy ilmi ainakin lajin perussäännöt sekä turvallisuusmääräykset.

Yksittäiset harrastajat taas voisivat ottaa asiakseen toimia mahdollisuuksiensa mukaan oppaina uusille tulokkaille. Yllätyin itse aikanani siitä avoimuudesta ja ystävällisyydestä, jota sain osakseni kokeneempien pelaajien taholta. Uusi kasvo otettiin heti mukaan porukoihin. Jos radalla näkyy uusia harrastajia, joilla tuntuu olevan alkuvaikeuksia, voi muutama perusvinkki auttaa monta askelta eteenpäin alkavalla fribaajauralla. Tietysti neuvojen tyrkyttäminen voi tuntua tungettelevalta, mutta itse olen havainnut hyväksi keinoksi aloittaa jutustelu uusien harrastajien kanssa menemällä auttamaan näitä kadonneen kiekon etsinnässä. Niitä tilanteita ei tarvitse kauheasti odotella.

VAI HALUTAANKO LAJIN EDES KASVAVAN?

Frisbeegolfin suosio ei tietenkään miellytä jokaista. Enkä nyt tarkoita lajiin jo lähtökohtaisesti kriittisesti suhtautuvia. Myös harrastajissa saattaa olla niitä, joille nykyinen suosio on aivan riittävä. Kun radat täyttyvät monen tasoisista pelaajista, ilmaantuu myös häiritseviä lieveilmiöitä. Rauhaan ja yksityisyyteen tottuneet frisbeegolfaajat joutuvatkin sopeutumaan samaan kuin pallogolfin pelaajat ja muut suosittujen lajien harrastajat – ajoittaiseen ruuhkaan.

Frisbeegolf on ollut eräänlainen boheemi eno urheilulajien perheessä. Meininki on ollut rentoa ja harrastajat moikkailevat radoilla toisiaan. Suosion myötä harrastajakunnan rakenne muuttuu väistämättä, ja mukavien tyyppien lisäksi radoilla tulee vastaan myös niitä jurpoja, jotka sotkevat paikat, pitävät älämölöä ja pöllivät löytämänsä kiekot.

Kasvussa on kuitenkin enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. Suosion myötä ratoja syntyy lisää, välineiden valikoimat ja saatavuus paranevat ja niin edelleen. Sitä paitsi lieveilmiöille voidaan tehdä jotain. Ongelmia voidaan rajoittaa tarjoamalla uusille harrastajille sekä organisoitua että spontaania opastusta ja tietoa siitä eetoksesta, joka tähän lajiin sisältyy. Nyt on hyvä hetki aloittaa.

Kari Toivonen

---

1 kommenttia: