Kesäkuulumisia
Suomi hikoilee helleaallon kourissa ja ratojen suunnittelu sen kuin jatkuu. Viime kerran jälkeen on tapahtunut paljon: tässä pieni läpileikkaus tapahtuneista.
Hattulan onnistuneiden avajaisten jälkeen seuraavana viikonloppuna oli varattu kaksi päivää Holiday Club Pyhäniemen kohteelle. Saatiin sinne pikkunäppärä ja erittäin kaunis 9-väyläinen, jonka kiertäminen vastaa patikkaretkeä luonnonkauniilla kannaksella. Suosittelen, mikäli osuu kesäreissulla kohdalle. Pyhäniemen jälkeen meidät (Juho Rantalaihon kanssa) oltiin kutsuttu pitämään Uudenkaupungin koululaisille frisbeegolfpäivää. Aurinkoisesta päivästä jäi mieleen viimeisen klinikan 9-vuotias pikkupoika, joka oli reippaasti tullut yksin paikalle lehti-ilmoituksen houkuttelemana. Hänellä oli mukanaan yksi kiekko (”Iskän Aero”), jota hän heitti uskomattoman puhtaasti 40-50 metriä. Uuteenkaupunkiin saatiin muten uusi opastejärjestelmä ja radan käyttö on piristynyt tänän kesänä huomattavasti.
Frisbeegolfia ainutlaatuisella sisävesikannaksella Pyhäniemessä.
Seuraavaksi oli vuorossa kesän kohokohta: Japan Open. Tätä kisaa odottaa aina kaksi vuotta, ja silti tälläkin kerralla järjestäjät ylittivät kaikki odotukset. Ratasuunnittelijan näkökulmasta tämä rata on aivan erilainen, pelataanhan avoimella golfkentällä. Frisbeegolfin pitää olla ”teknisempää” ja väylien kapeampia. Toki olihan paikka henkeäsalpaava, vai mitä?
Jesse upeissa Japan Open -maisemissa. Kuvaa ei olla käsitelty mitenkään.
Japanista ja aikaerosta toivuttua oli paluu ”arkeen”. Projekteja oli aikataulutettu 1-2 viikkoon. Tätä enempää ei pysty järkevästi tekemään, sillä välillä pitää olla toimistolla piirtämässä karttoja ja hoitamassa juoksevia asioita. Tein siinä muutaman klinikan kävin tiukkoja matseja Heinosen Jessen kanssa vihiojan legendaarisissa viikkokisoissa. Juuri ennen Japanin matkaa, minuun otti yhteyttä Rantasipi Edenin johtaja: olin ehdottanut hänelle jo muutama vuosi sitten pientä frisbeegolfrataa joutilaana olevalle alueelle hotellin edustalla. Nyt aika oli kypsä ja sovimme, että tehdään suunnitelma ja rakennetaan rata Juhannus-viikolla. Eli aikaa oli neljä päivää… ihan tälläista aikataulua en ole koskaan toteuttanut, mutta nyt sekin tuli tehtyä. Kiitos hyvän rakennusporukan, rata saatiin valmiiksi juuri ennen kuin hotellin Juhannusvieraat saapuivat. Rata oli suksee ja siellä käy päivittäin pelaajia myös lähialueelta.
Rantasipi Edenin etupihalla on 6-väyläinen DiscGolfPark.
Eden, check. Aika siirtyä eteenpäin. Meillä on kesän aikana seuran puitteissa tehty hakemus täysimittaisen frisbeegolfradan perustamisesta Tampereelle. Tämä on enemmän kuin tarpeellinen lisä Pirkanmaalle. Olemme asiasta keskutelleet kaupungin kanssa ja kaikki edellytykset tällaisen saamiselle ovat olemassa. Paikkakin on löytynyt, joten edessä on hakumenettely ja siinä saattaa kestää. Tästä lisää erillisessä kirjoituksessa. Olen joka tapauksessa innoissani, koska alue on erittäin potentiaalinen, luultavasti paras Suomessa näkemistäni.
Saamelaisalueen koulutuskeskuksella Inarissa. Huomaa etelänmiehen pakollinen lisävaruste.
Frisbeegolfradat ovat keskittyneet Etelä-Suomeen, sinne missä suurimmat ihmismassat asuvat. Pikkuhiljaa myös Pohjois-Suomi Lappia myöden on kiinnostunut lajista ja täytyy sanoa, että pohjoisen ihmiset ovat oikeastaan vielä innostuneempia lajista juuri nyt. Siispä seuraavaksi pikku raportti Lapista. Viimeviikolla lähdin ajamaan kohti Inaria, missä Saamelaisalueen koulutuskeskukseen nousee Maailman pohjoisin frisbeegolfrata elokuussa. He ovat erittäin innoissaan tästä projektista. Jostain kautta, Ivalon harrastajat olivat kuulleet tulostani ja ottivat yhteyttä: Heillä on kiikarissa 18-väyläinen kilparata Ivalon moottorikelkkastasionin maastoon. Käytiin samalla ratasuunnitelma läpi ja sinne on mahdollisesti tulossa pitkä (yli 2300 m) kilparata lappilaisten iloksi. Mahtavaa.
Jylhää maisemaa Ivalossa. Nähdäänkö tässä tulevaisuudessa pitkä alamäkiväylä?
Takaisintulomatkalla kävin Pudasjärvellä, missä Rajamaanrannan lähiliikuntapaikka vielä odottaa rataansa. Olin myö luvannut poiketa Rovaniemen pohjoispuolella, Patokoskella katsomassa sinne nousevaa 9-väyläistä rataaa. Pieni alue ja melko metsäistä, mutta puuhamiehet ovat todella aktiivisia ja ottaneet asioista selvää, joten uskon, että Patokoskelaiset ja Rovaniemeläiset saavat hyvän radan pelattavakseen. Käy katsomassa kuvagalleriaa nousevasta radasta.
2300 kilometriä, 4 päivää, sadoittain poroja, tuhansittain hyttysiä, ja kaikki sen arvoista. Tässä lopuksi Inarilaista maisemaa illalla klo 23:12. Aurinko laskee siellä seuraavan kerran viikon päästä!
Henkeäsalpaava näkymä Koulutuskeskuksen lintutornista illalla klo 23:12.
1 kommenttia:
[...] Big D in the Desert ties kuinka mones, eli pituusheiton MM-kisat. Hallitseva mestari on Suomen Jussi Meresmaa! Jussi lähtee puolustamaan mestaruuttaan, meikäläinen ylittämään (omat) ennätykset. Lisäksi [...]