Wintertrophy ja Göteborg jäi taakse
Ja nyt laivalla neljättä kertaa reilun viikon sisään.. Turnaus ei mennyt meikäläisten (turkulaisten) kannalta ihan nappiin. La-aamun Scandic hotellin lettuaamiaisen jälkeen alkulohko hoidettiin suvereenisti, eikä ”hissipeliä” tarvinnut pelata. Prekvartseihin saatiin vastaan helsinkiläinen Team. Ennakkoasetelmat peliin olivat selvästi suotuisat meille, sillä joukkueemme kokemus Vintteristä ja ylipäätään oli selvästi suurempi, kuin Teamin nuorella joukkueella. Siitä huolimatta Team laittoi meidät ahtaalle, pääsimme ensimmäisen kerran johtoon vasta 6-5 -tilanteessa (tai niillä main) (pelithän pelattiin 13:een pisteeseen). Hienoisen hyvänolontunteen myötä Team tuli vähän kovemmalla vaihteella ja hoiti homman ammattimaisella varmuudella loppuun saakka. Pari virhettä hyökkäyksessä, jotka Team käytti tehokkaasti hyväkseen ja vei matsin lopulta 11-8.
Pettymys oli moinen. Prekvatsivastuksemme piti olla ”suhteellisen helppo”, mistä mahdollista johtui jonkinlainen leväperäinen suhtautuminen ko. peliin. Heti alusta emme saaneet peliä haltuun niin kuin halusimme, ja sitten olimmekin ongelmissa. Turnauksessa meidän oli luonnollisesti tarkoitus pelata suvereenisti sijoista 1-8, mutta toisin kävi. Opettaa nöyräksi.
Lauantaille oli sitten jäljellä vielä yksi matsi, taistelu pääsystä pelaamaan sijoista 9-12. Vastaan asettui edellistäkin nuorempi joukkue – raging seagulls, joka koostuu juniori-ikäisistä pelaajista. Tappiosta sisuuntuneena hoidettiin peli melko selvästi 13-8, eikä annettu sananvaltaa kaverille. Sunnuntaille oli vielä voitettavaa.
Sunnuntaiaamupeli oli Venäläistä Sokolia vastaan, sama joukkue joka viime vuonna pudotti meidät taas sieltä 1-8 sijoilta. Revanssia lähdettiin hakemaan, mutta ennen kuin kissaa ehdittiin sanoa, vastustaja johti 4-0. Karmea alku, johtui hyvin kehnosta valmistautumisesta ja huonosta fokuksesta. Seuraavan kerran kun vilkaisin tulostaululle, peli oli 8-1. Silloin toivoin, että joku olisi herättänyt minut painajaisesta, mutta ei. Piina vain jatkui ja peli päättyi 13-4. Harvoin hävettää, nyt hävetti. Ei tappio, vaan pelin karmea taso. Sillä pelillä ei oltaisi voitettu edes yhtään divarijengiä Suomessa.
Ei siinä mitään, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Viimeisessä pelissä sijoista 11-12 kohdattiin taas venäläinen Shadows, joka alkulohkossa voitettiin 9-8. Asenne saatiin merkittävästi paremmaksi kuin aamupelissä, mutta oltiin vähän jäljessä. Molemmat joukkueet tekivät paljon virheitä, johtuen varmasti pitkästä turnauksesta, Shadows hyödynsi meidän virheet paremmin. 13-9? takkiin ja turnauksen 12. sija. Sijoitus oli pettymys, mutta toisaalta kertoo myös siitä, että tänä vuonna meillä ei ehkä pitänytkään olla asiaa sinne 8 joukkueen joukkoon. Treenit kovenee ensi vuodeksi ja noustaan takaisin kärkikahinoihin.
Suomalaisista parhaiten menestyi pk-seudun Karhukopla, joka sijoittui turnauksessa toiseksi häviten hallitsevalle mestarille Viksjöforsille kolmella pisteellä – jo toisen kerran peräkkäin.
Hauskaa oli, kiva päästä kotiin. Kohta hanget sulaa ja pääsee heittämään myös sitä pienempää pannua (helmikuussa kuitenkin vielä SM-sarjan pudotuspelit, kyllähän näitä tapahtumia mahtuu tähän frisbeetouhuun..)!
0 kommenttia:
Jätä kommentti