Vaisu huipennus
SM-kisojen piti olla kauden huipennus, jota se tapahtumana olikin. Aikataulu piti, yleisöä oli ja finaalipäivänä nähtiin aurinkokin. Pelillisestikin huipennus onnistui, mutta ei henkilökohtaisella tasolla.
Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä mestaruushaaveet oli jo haudattu, 3 tai 5 sakkiin oli vielä unelmapelillä saumat. Voittotaistelussa jännitti ainoastaan se, miten Seppo tulee pokaalin ottamaan.. Kierros alkoi kohtuullisen erikoisella sattumalla. Heitin ykköseltä avauksen noin kilometrin liikaa oikealle suoran järveen. Huhujen mukaan kiekko osui lentämään lähteneeseen sorsaan, josta skippasi rannalle. Todisteeksi sorsalle jäi verinen vekki päähän (mutta jäi henkiin). Kiitos, mutta olen pahoillani.
Vähintään yhtä hämmentyneenä kuin sorsa, jatkoin seuraavalle tiille helpon kolmosen saattelemana. Etuysillä peli ei varsinaisesti lähtenyt liitoon missään vaiheessa, yksi alle ei kerännyt hurraahuutoja keltään. Loppukierroksella on useita birdieautomaatteja. Erikoisten sattumusten sarja sai jatkoa väylällä 13, kun Mikon (Fyhr) Xcaliber kaatoi puun. Ranteen paksuinen, viitisen metriä pitkä puu, meni poikki puolesta välistä ja kaatui väylälle. On sillä kova käsi..
Olin kolme alle ennen kuutta viimeistä väylää. Niistä vähintään puolella pitäisi ottaa birdie. Ensimmäisellä lähestyminen kympin pitkäksi toi par:in korttiin. Toisella (69 m alamäkeen) avaus vasemmalle puihin, lähestyminen liukui outtiin ja bogia korttiin. Kolmannella kolme melko hyvää heittoa ja par. Olihan taistelua. Lopulta onnistuin birdiessä vain viimeisellä väylällä ja tulokseksi tuli siten kolme alle; 58. Lopputuloksissa mahtuu sijalle 10.
Kuten todettua tapahtuma oli hieno, Oulussa osataan homma. Kilpailullisesti henkilökohtaisella tasolla olen pettynyt. Mestaruudesta piti taistella realistisesti, jollei mestaruudesta niin mitalisijoista ainakin. Peli oli peruspeliä, mutta se ei riitä mihinkään. Suoritustaso pitää saada huikeasti varmemmaksi, jäipähän nälkää tulevalle kaudelle.
Suomenmestariksi kruunattiin siis Seppo Paju, hän jatkaa huikeita otteitaan myös aikuisten sarjassa, eikä kenenkään tarvitse kuluvan kauden jälkeen miettiä, kuka on Suomen paras frisbeegolfaaja.
Hienosti kakkoseksi pelannutta Pasi Koivua ei sovi myöskään unohtaa, uskomaton ”tulokaskausi”, Cash money tourin voitto ja SM-hopeaa. Nopealla vilkaisulla kun katsoo tulosluetteloa ja etsii sieltä aiempia mestareita tai mitalisteja, valtaosa on viiden sakin ulkopuolella. Laji kehittyy, pelaajat kehittyy, ja sehän tekee tästä entistä mielenkiintoisempaa. Frisbeegolfkausi 2011 on ollut selvästi mielenkiintoisin ja tapahtumarikkain suomalaisen frisbeegolfin historiassa. Ensi vuonnako media kiinnostuu myös frisbeegolfin SM-kilpailuista?
Kilpailun ratkaisuhetket ja tulokset:
3 kommenttia:
Tietääkseni jotkut ovat siitä jo maininneetkin, mutta pitäisi päästä siihen, että Teemu Selännettä haastatellaan uran jatkumisesta samalla kun se treenailee puttia Talin frisbeegolfradalla..
Koskahan joku julkisuuden henkilö (mieluiten tietysti jääkiekkoilija) ilmoittaa tiedotusvälineissä harrastavansa frisbeegolfia aktiivisesti?
Aina puhutaan, että niin ja niin paljon ratoja ja harrastajia, mutta mielestäni julkkis harrastajia kaivattaisiin markkinoinnin tueksi eniten.
Muistaakseni tv-juontaja Heikki Paasonen on julkisesti kertonut harrastavansa frisbeegolfia. Tässäpä onkin hyvä missio kaikille, jotka tuntevat jonkun vähänkään kiinnostavan julkisuuden henkilön. Roudaatte hänet frisbeegolfradalle kokeilemaan. Homma on sillä selvä. Laji itse tekee loput. Kohta meillä on kokonainen leegio fribaavia julkkiksia :)