Treenaminen jäissä

Perjantaina kävin lausteella heittämässä puolikkaan kierroksen ja oli mielenkiintoista huomata, että draivit lähti mihin sattui ja miten sattui. Salaisuutena tähän lienee ollut se, että parin kunnon treenin jälkeen pitää vartalon antaa myös hengähtää, jotta siitä treenaamisesta on iloa. Heittäminen tuntui väsyneen miehen heittämiseltä..

Sen jälkeen pitikin pitää pari päivää viikonloppuvapaata ja tällä viikolla työ- ja opiskelukiireiden takia en heittämään ole ehtinyt. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä taas paiskimaan ja ottaa myös putterit kassiin. Katsotaan millä aikataululla, lentokoneen lähtöön ei ole enää montaa viikkoa.

Pyydettiin tekemään analyysiä Discmanian Power Driverista ja Distance Driverista. Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, että PD:stä on nyt jo periaatteessa 3 versiota, pd, s-line freak ja p-line freak. Kaikki ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta pieniä vivahde-eroja niissä ilmeisesti on. PD on ylivakain, s-line freak taipuu aavistuksen helpommin yli ja p-line toisen aavistuksen verran. Kaikki ovat silti luotettavia myös tuulella, joten voidaan puhua samasta kiekosta.

DD:n versioista s-line hysteriaa en ole koittanut, mutta p-line hysteria on hienoisesti s-line DD:tä alivakaampi. Kiekot ovat silti pääpiirteittäin hyvin samankaltaisia.

Kun PD:tä ja DD:tä kokeilee, ensimmäinen merkityksellinen ero on rimmin leveys; DD:ssä selvästi leveämpi. Lentoradat ovat toisistaan hyvin poikkeavat, PD ei juurikaan käänny mihinkään suuntaan, paitsi feidiin. DD sen sijaan kääntyy herkemmin oikealle, joskin myös hieman jyrkemmin vasemmalle. DD:n kurvit saavat sen lentämään pidemmälle.

Pitkän matkan draiveriksi DD on yllättävänkin ylivakaa, mutta toisaalta se tekee siitä luotettavan ja siksi soveltuu golfiin erinomaisesti. Pituusheittoa en välttämättä heittäisi DD:llä, mutta golfiin sillä saa tarvittavan määrän lisämetrejä. (Tosin pituusheittoa en ole dd:llä kokeillut, joten mistä sitä tietää kuinka kauas se lentää) Toivottavasti tämä selvensi DD:n ja PD:n käyttöeroja.

---

0 kommenttia: