Tavoitteena ykkössija
Sunnuntaina pelattiin vielä 2 kierrosta ja 6 väylän finaali. Riittävästi, sanoisin. Kahden heiton takaa-ajoasemalla ei ensimmäisellä kierroksella ollut vielä merkitystä, piti pelata vain omaa kierrostulosta. Liian aikainen mies miestä vastaan pelaaminen kostautuu monesti esim. siten, että joku heilahtaa takaa ohi. Yhden C-PD2sen jouduin lahjoittamaan lammen hirviöille puun rungon kautta, kierrokselta tulokseksi hyvä 50. Muut ykköspoolissa pelasivat niukasti huonommin, ja onnistuin nousemaan myös tuloksen 53 heittäneen Mixun ohi kisan kärkipaikalle.
Pikalounas ja autolla suoraan ykkösen tiille (melkein) valmiina lähtemään kisan neljännelle kierrokselle. Neljäs kierros noudatteli pääpiirteittäin hyvin samanlaista kaavaa kuin aiemmatkin kierrokset, mainitsemisen arvoista on kakkosväylän (tunnelin) selättäminen. Henkilökohtaisesti oikea geimpläni oli sittenkin heittää kaksi kertaa putterilla suoraan. Sillä pääsi 12-metriselle putille joka ei kuitenkaan uponnut. Kasiväylällä pääsin myös kokeilemaan eagleä 25 metristä hyvän cut-rollerin jälkeen. Hieman ohi, paluuputti 4 metristä tuulen avustamana ylärautaan. Se siitä eaglestä ja birdiestä. Kierrostulokseksi onnistuin puristamaan 49:n, joka ei tosin riittänyt sivuamaan rataennätystä, sillä Hege painoi aamulla unelmakiessin; 48.
Suomen hienoin frisbeegolftunneli?
Finaaliin pääsin lähtemään turvallisen tuntuisella 4 heiton karkumatkalla. Finaalin avausväylällä liukastuin ja heitin täyttä metsään, nöyrästi pelasin nelosen, vaikka siihenkin oli tekemistä. Mixu heitti myös metsään, sikäli tilanne ei muuttunut mihinkään. Tunneliväylällä heitin minne sattuu ja melkein kaikki muut ottivat neloset, itse jouduin tyytymään vitoseen. 3 heittoa lähemmäs Mixu ei päässyt, finaalin neljännellä väylällä onnistuin saamaan 4 heiton eron takaisin, kaksi väylää jäljellä, homma alkoi olla taputeltu. Otin pari tylsää par:ia ja pääsin tuulettamaan voittoa 2 vuoden tauon jälkeen!
Korsholm Open pelataan todella hienoissa maisemissa, valitettavasti nykystandardeilla 18 kilpaväylän tekeminen tuolle alueelle on haastavaa tilanpuutteen vuoksi. Lampiväylät ovat huikeita, aivan ainutlaatuisia Suomessa. Muistain joitain vuosia sitten taistelleeni tosissaan, että pääsen lammen yli väylällä 14 (n. 130 metriä korille, 110 rantaan). Kuvittelin, että sen on täytynyt johtua vain siitä, etten ole heittänyt niin pitkälle, siksi muistikuvien perusteella arvailin, että väylä varmaan 90 metriä. Ei ollut, nimim. 3 kertaa alle 5 metrin päässä rannasta..
Nyt on aika pienelle hengähdystauolle. Muutaman viikon päästä Australian mestaruuskisoihin, jotka päättävät meikäläisen kisaurakan tällä kaudella. Täytyy sanoa, että maaliskuun viimeisestä viikonlopusta marraskuun viimeiseen viikonloppuun kestävä kisakausi on vähintään riittävän, ellei jopa liian pitkä. Talvella ehtii sitten taas levätä.
Kiitos yhteistyökumppaneilleni;
Intersport Megastore Länsikeskus
6 kommenttia:
Pitää melkein tehä matka vaasaan ihan vaan ton väylän takia, komia väylä :)
Kiitos, 9-väylän tiiltä se olisi parempi, joskin sweet spot on turhan tiukka. Eikä se griinikään ihan kaikkein siistein ollut :) Pitäisikö siis sanoa, että 9-väylän tiiltä se olisi vähemmän huono. Parhaita väyliähän ovat ne, jotka herättävät keskustelua..
Onnittelut voitosta, muuten tuo 10 väylä (joka oli ehkä huonoin väylä koskaan) on ristitty nimellä Hell's Kitchen :) On vissiin joskus pelattu 9. väylän avauspaikalta ja silloin se on saanut lisä nimen American Hell's Kitchen. Kunten yleensä niin voin olla väärässä joten saa korjata :)
Kiitos! Se ei ainoastaan näytä.,
Onnittelut voitosta! Tuo ränni näyttää kyllä ihan yber-siistiltä!
Kannattaa tulla seuraavan kerran kun Vanhassa Vaasassa on kisat. Muuten kyseisellä väylällä ei ole koria. Toki ei se heittämistä haittaa :)