Talin tuulista Nokian Pedolle
Talista kotiin 21.30 -> nukkumaan -> aamulla klo 6 ratasuunnitteluun -> illalla kotiin pesemään pyykkiä -> aamulla Nokialle. On ollut vähän tiukkaa niin blogaaminen jäi vähemmälle..
Sunnuntaina lähtö oli onnekseni vähän myöhäisempi. Kunnon yöunet auttoi jo kummasti. Keli oli merkittävästi parempi, joten tuloksia oli luvassa. Startti oli huonompi kuin aiemmin, mutta hyviä merkkejä oli ilmassa. Pitkähköt putit kolisi (joskaan ei mennyt sisään). Väylän nro 7 (par 5) nostoeagle nosti fiilikset kattoon. Muutama birdie, sekä yksi ansaittu bogi ja epäonninen tuplabogi päättivät lopulta kierroksen tulokseen 57. Unelmakierroshan se ei ollut, mutta tuntuma oli hyvä. 3 alle par:in ja heitot lähti suunnilleen sinne mihin pitikin. Kierroksen huippuhetkiin kuului mm. 8-metrinen putti jyrkänteen reunalla sijaitsevaan korotettuun koriin. Jännää se oli, mutta mukiin upposi.
Muutkin paransivat tuloksiaan merkittävästi, koska keli oli parempi, mutta onnistuin silti nousemaan 10 sijaa kierrostuloksellani. Kuvittelin saavani jopa Seppoa kiinni tuolla tuloksella, mutta se jäi päiväuniin – Seppo veti kohtuullisen 55:n. Kolmanneksi viimeiseltä sijalta pääsin finaaliin (24 parasta pääsi). Matkaa eteenpäin oli aika runsaasti ja taaksepäin oli mahdollisuus pudota vain kaksi sijaa. Vaihtoehtoja tossa tilanteessa on aika vähän -> Hyökätään.
Penkin allehan se meni, mutta varsinkin tätä viikkoa ajatellen sain paljon hyvää informaatiota. Outti-väylillä hyökkääminen tuottaa tulosta, siis paljon tulosta. Puttaaminen oli helppoa (lukuunottamatta yhtä väylää), kun siihen sai suhtautua riittävän rennosti. Nämä asiat mielessä EO:n pelisuunnitelmaa laatiessa. Jäin siis lopulta finaalin viimeiseksi eli 24:ksi. Sillä ei paljon juhlita, mutta ei paljon muuta voi odottaakaan, jos pelaa 2/3 kisasta huonosti.
Tällä viikolla (eli ylihuomenna) juhla jatkuu. European Open – kenties maailman yleisörikkain frisbeegolftapahtuma? – pelataan Nokialla. Radan suunnittelija Jussi Meresmaa väitti jossain, että European Open rata, The Beast, on hienoin rata, jolla Suomessa ollaan pelattu. Pelasin tänään radan ensi kertaa ja täytyy todeta, että Jussi ei ollut väärässä. Metsäiset osuudet, avoimemmat ob-kikkailut, ja väylien tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet tekevät radasta todella hienon (vaikka Lausteen ratakin on hieno, niin joudun myöntämään, että jää kakkoseksi :)).
Kuvassa väylä nro 13, täyttä alamäkeen ja lampi oikealla. Kuuluu suosikkiväyliini.
Huomenna ohjelmassa onkin sitten Presidents Cup. Tällä kertaa itse osallistun tulospalvelun roolissa, erityisesti kiinnostaa Sepon otteet maailman huippuja vastaan. Myös Ville löylyttelee varmasti kämmenillään Ameriikan poikia. Euroopan siistein frisbeegolfviikko on alkanut.
0 kommenttia:
Jätä kommentti