Suomenennätysjahdissa
Lauantain aamupäivä kului tuulen nousua odotellessa. Aavikolle kerääntyi 20-30 heittäjää, 5-10 toimitsijaa ja jonkin verran heittäjien puolisoita. Ei mikään mullistava tapahtuma, mutta tulokset saadaan mitattua. Klo 10 ei tuullut yhtään, klo 11 ei yhtään, klo 12 ei yhtään, klo 13 päästiin heittämään. Ennen kuin tuuli yltyi, pohjolan pojat taistelivat lämpöhalvausta vastaan kaiken maailman jääpaloilla sun muilla. Lopulta siinä onnistuttiin ja vihdoin tuuli yltyi.
Autot siihen kuivuneen järven rannalle riviin ja sitten heittämään
Lauantain ohjelmassa oli kolme kierrosta, jokaisen kierroksen parhaat tulokset lasketaan yhteen ja 12 parasta jatkaa sunnuntaina. Avoimessa heittäjiä oli 16, joten edessä ei ollut valtaisan haastava tehtävä. Ensimmäiselle kierrokselle saatiin kohtalaiset tuulet, kierroksen parhaana ”Double-G”, eli paljon puhuttu ”maailman kovin käsi” Garrett Gurthie. Tupla-G on 20-v. ja heitti R-Pro Bossilla 231 m. Jussi heitti 175 m, ollen luonnollisesti pettynyt, itse tuulen pyörimisen ja heittopaikkojen vaihtamisen ja odottelun seurauksena tulokseksi tuli 162 m. Entinen henkilökohtainen ennätys oli 158 m, joten parannusta tuli, mutta olihan tulos ihan naurettava (vrt. treenatessa 191).
Toiselle kierrokselle lähdin muistaakseni toiseksi viimeisenä. Tuuli yltyi kunnon puhuriksi ja kaikki pääsivät heittämään n. 20 mph tuuleen. Suomalaisvoimin Bossit jäi kassiin pölyttymään ja järjettömään tuuleen lähdettiin Wraitheilla. Jussi heitti viidestä pari hyvää ja heitti uuden Suomen ennätyksen 206 m! Viimeisessä pyryryhmässä onnistuin häikäisemään kolmannella heitollani, jossa käytin kaiken tuulen avukseni mitä vain voi käyttää. Se oli täydellinen pituusheitto. Heitin kolme täsmälleen samanlaista, laskeutuivat varmaan 10 metrin säteelle toisistaan ja pisin ylsi 209:ään metriin! Tämänhetkinen Suomenennätyksen haltija on siis allekirjoittanut. Samaiseen tuuleen Tupla-G heitti sanoinkuvaamattoman pitkän heiton, se oli siisti. Jännityksellä odotimme tulosten julkistamista, mikä osoittautui kuitenkin lieväksi pettymykseksi heiton ollessa ”vain” 245 m. Maailman kolmanneksi pisin heitto!
Potentiaalinen maailmanmestari Garrett Gurthie
Siihen loppuikin sitten ilosanomat. Tuuli laantui viimeiselle pettymysten kierrokselle. Itse luulin onnistuneeni kohtuullisesti jonnekin 180 tietämille, totuus oli 165 m. Jussi heitti kohtalaisen 188:n, GG 203. Helppo tehtävä muuttuikin yllättäen vaikeaksi ja Erin Hemming varmisti viimeisen kierroksen 198-metrisellä heitollaan (roadrunner), että sijoitukseni oli 13 neljän metrin erolla seuraavaan. Ts. en kilpaile enää huomenna, vaikka heitin SE:n. 209 metriä olisi riittänyt tänään 8:nteen sijaan, mikäli katsotaan vain parasta tulosta. Kisoissa on siis kohtalaisen kova taso.
Meikäläinen siis fanittaa huomenna Jussia ja yritän saada sen vielä parantamaan SE:tä
seuraavalle kymmenluvulle, maanantaina sitten vielä ennätystenrikkojaiset.
Ristiriitaiset fiilikset, kun onnistuu ja epäonnistuu ja putoaa pois. Ei mahda minkään, täytyy olla tyytyväinen oman ennätyksen parantamiseen 51:llä metrillä..
1 kommenttia:
oisit heittäny kämmenellä!