Suolaa haavoihin

Sunnuntaille lähdettiin hyvistä asetelmista. Kärki (eli Arttu) heiton päässä, Markus ja Anders tasoissa kakkossijalla meikäläisen kanssa. Kierros sujui kohtalaisen tasaisesti ja hyvin. Markus pelasi hyvin, Arttukin pelasi hyvin, Anders mokelsi hieman, itse olin Artun ja Markuksen kanssa samoilla linjoilla. Kenelläkään ei tapahtunut mitään kovin mullistavaa mihinkään suuntaan koko kierroksella. Itse upotin 6-7 -metrisiä putteja kaikki alkukierroksella, enkä ottanut yhtään nelosta. Itse asiassa yhtään nelosta ei tullut koko kierroksella.

14 väylän jälkeen tilanne oli hyvä, kaksi kakkosta, ei yhtään nelosta, radan par:iin 7 alle (toki siihen kuului yksi eagle..). Taisin jopa johtaa koko kisaa siinä vaiheessa. 15. väylällä alkoi tapahtua. Kohtalainen avaus, paras lähestyminen tähän saakka ko. väylällä. 12-metrinen birdieputti ylämäkeen kokonaan korin ali neljään metriin. Ja hupsis kuinkas kävikään, putti oikealle ylös ja ulos. Vitonen korttiin. Noitahan tulee, no ei tule, mutta tulee silti. 16:lla koko ryhmä otti hienot kolmoset (birdiet), 17:llä muut avasivat minne sattuu, itse 7:ään metriin. Putti väärälle puolella ketjuja (ehkä vähän haparointia nelimetrisen missin jälkeen) ja kolmonen. Ennen viimeistä väylää Arttu johti, Markus ja minä heiton päässä toisena. 18 on karmea väylä, joskaan se ei tarkoita, että se pitäisi pelata huonosti. Avauksella hipsu puusta, ihan hyvälle paikalle. Kakkosheitolla hipsu puusta, talon seinän kautta ihan hyvälle paikalle. Tosin tässä vaiheessa oli kulunut kolme heittoa (penaltin kera) ja muilla vasta yksi. Muut heitti kupille, itse otin hipsun puusta ja lahestyin minne sattuu. Epätoivoinen puttiyritys ja kutonen. Artulle nelonen ja Markukselle kolmonen. Kolme heittoa kärkeen ennen finaalia. Jollen ihan pelannut itseäni ulos voittotaistelusta yhdellä väylällä, niin ainakin tein voittamisen vaikeaksi.

Samalla ryhmällä jatkettiin 9-väyläiseen finaaliin; Arttu ja Markus tasoissa, minä kolme perässä, Anders minua kaksi perässä. Anders otti heti kärkeen birdien, kun Suomipojat ja Markus puttailivat suomalaiseen tyyliin. Toisella väylällä Artun avaus jäi epäonnekkaasti katolle, vitonen korttiin ja muille kolmoset. Neljän väylän jälkeen minä ja Arttu kolme Markusta perässä, Anders meitä yhden. Viidennellä meikäläisellä alkoi käydä joulu. Lähestyminen minne sattuu, 10-metrinen putti alarauden päälle oikeaan reunaan ja kierähti sisään. Birdiet muille paitsi Andersille. Kutosella samanlainen putti oikeasta reunasta kierähti sisään, birdiet muille paitsi Andersille. Kiinniottaminen oli vähän hankalaa, kun Markus otti niin paljon böördejä. Seuraavalla väylällä siihen piti tulle muutos; Markus heitti hyvän avauksen lammen yli, muut puuhun, ja meikäläisen TD mulahti lampeen. Ruotsalaisille birdiet, Artulle nelonen ja mulle 5 (jälleen samanlaisella putilla oikean reunan päältä sisään, välillä vähän parempi, välillä vähän huonompi joulu). Finaalin toiseksi viimeisellä väylällä Anders tuli mun kanssa tasoihin, Arttu oli vielä yhden edellä. Viimeinen väylä (yksi suosikeistani, nro 12); hysse lammen ympäri: Anders avasi puuhun puoleen väliin väylää, Arttu hyvin 15 metrin putille. Yritin pelata varman päälle kuitenkin siten, että pääsen pitkälle putille. Oksan kautta järveen ja ob-4 korttiin. Sillä hölmöilyllä hävisin jaetun kolmossijan. Markus voitti selvästi (finaali 5 alle = 24), Arttu oli toinen (29), Anders kolmas heiton Artusta (25) ja minä katkerasti neljäs heiton Andersista.

Miksi kirjoitin näin pitkästi? Opin jotain. Aamukierroksella pelasin hyvää peliä 17 väylää, viimeisellä väylällä pelasin itseni ulos voittotaistelusta (jälkikäteen voin sanoa näin, tuskin olisin kuitenkaan Markuksen 24:ää pystynyt päihittämään). Finaalissa pelasin itseni kolmella viimeisellä väylällä kakkossijalta ulos mitaleilta. -> Kierrosten loput, tuliko vähän sellainen ”lasketellaan tästä maaliin” -fiilis? Peli ei näköjään kulje itsestään, vaikka se voi tuntua siltä, vaan homma pitää keskittyä huolella loppuun saakka. Ajatusten ei pitäisi harhailla siinä, miten on tähän saakka pelannut (oli se sitten hyvin tai huonosti), vaan siinä mitä tekee seuraavaksi mahdollisimman hyvin. Kantapään kautta oppii monesti parhaiten, toivottavasti tämä oli viimeinen kerta kun sitä täytyy miettiä.

Kisojen tulokset. Valitettavasti kisat olivat järjestelyiltään melkoinen pettymys ja joudun tosissaan miettimään mitä EM-kisojen kanssa ensi vuonna teen. Ei heittoalustoja, ei väyläkarttoja, väyläopasteet liian lähellä heittopaikkoja, heittopaikat merkattu siten, ettei niitä löytänyt enää sunnuntaina, väyläopasteissa väärät pituudet yms. Ehkä siistein juttu on se, että pääsee pois Keski-Eurooppalaisesta turnauksesta laadukkaaseen suomalaiseen turnaukseen. On meinaan vähän eri standardit Suomessa kuin muualla..

Tällä viikolla Ouluun, fiilis on hyvä. Meri-Toppilan rata on ollut henkilökohtaisesti kohtalalaisen suosiollinen, joten oditukset ovat korkealla. Putti toimii, jännityksestä hankkiudun eroon, draivit on kohdallaan, lähestymisetkin onnistuu. Tuntumaa ylläpitävää treeniä pari päivää, tiistai-iltana roadtrip kohti Oulua ja to-aamuna treenikiessille.

---

4 kommenttia: