Sinä päivänä rakastuin Taliin uudestaan
Talihan tunnetusti jakaa mielipiteitä tiukkojen rännien ja outtien ansiosta. Perjantain kisakierroksella löysin radan hienouden uudestaan. Vaikka saattaa kuulostaa sarkasmilta (nimim. +8), se ei sitä ole. Rata on tiukka, mutta valtaosin reilu; jos epäonnistut, saat penaltia. Joskus toki penaltia tulee vähän liikaa, johtuen pienestä alueista ja siten välttämättömistä OB-alueista, mutta harvoin rankkua tulee vain huonolla tuurilla.
Outtiahan siellä riittää. Kuva taliopen.net
Radan suurin kauneus piilee kuitenkin väylien teknisyydessä. Useimmilla väylillä pitää pelaajan tuntea välineensä, ja ottaa siitä hyöty irti. Parina esimerkkinä mainittakoon väylät 9 ja 20. 9 ei ole tavattoman pitkä väylä, vain vähän reilu 100 metriä. Liian ylikääntävä heitto on metsässä, liian aikaisin feidaava heitto on metsässä, mutta myöskään perusannukkaa ja -hysseä ei ole mahdollista heittää. Pelivälineen hallinnan tulee olla omaa luokkaansa päästäkseen ko. väylällä kolkuttelemaan birdie-ovea. Väylällä 20 taas oikeakätisenä rystyheittäjänä aggressiivinen annukka tuntuisi sopivalta vaihtoehdolta, mutta pöheikkö väylän oikeassa reunassa on juuri sillä kohdalla –> tarvitaan joko hyzerflippiä, jolloin pääsee sen ohi, taikka aikaisemmin feidaava heitto, jolloin vasen outti vaanii tiukasti. Näitä esimerkkejä on useita ja se tekee Talissa heittämisestä nautinnollista. Vaikeita heittoja –> hienoja heittoja.
No, henkilökohtaisesti tuo pelivälinehallinta oli tasolla ”ai se olikin noin ylivakaa”. Ansaitusti sieltä tuli kerättyä tuplabogeja oikein urakalla, mutta karmeaahan se oli. Sikäli sain kuitenkin juonen päästä kiinni, että ränneihin osuin kohtuullisesti, ja birdieitäkin muutama tuli poimittua. Toki jos yhtä böördiä vasten ottaa yhden bogin ja tuplan, niin tulos ei ole mairitteleva. Tulokset löytyy täältä
Sillä lailla, tänään uuteen nousuun!
0 kommenttia:
Jätä kommentti