Painajainen Järvassa
Aamuherätys klo 6.00. Kierros alkoi 7.30, eli aikaisemmin kuin ihmiset menevät yleensä töihin. Sen on jotenkin vastenmielistä, mutta vaihtoehtoja ei taida olla, niin kauna kuin kisoissa on näin monta osanottajaa.
Aamu kierros alkoi kohtuullisesti; parin väylän jälkeen yksi alle. Kolmas väylä (nro 24) oli reilu 200 metrinen par-4, jossa avaus heitetään väljään aukkoon, noin 130 metriä ja jatko siitä noin 70 metriä vähän ahtaampaan väliin.
(Väylistä on muuten ihan näyttävät kuvat ja kuvaukset täällä. klikkaamalla kartalta yksittäistä väylää näkee väyläkuvaukset) Ko. väylälläoli huima myötätuuli, enkä ottanut sitä riittävästi huomioon ja heitin avauksen puuhipsusta outtiin (olisi mennyt ilman puutakin). Pääsin kuitenkin hyvältä paikalta jatkamaan ja Heitin MD2:lla täydellisen kakkos- (tai siis kolmos) heiton. Väylää pitkin hieman oikealle kaartaen *KLOK” – puusta outtiin. Hyvällä lähestymisellä pelastin kutosen. Söi aika paljon.
Seuraavalla väylällä (myös par-4) heitin hyvän avauksen, joka päätyi keskellä väylää olevan pöheikköön. Sankarina päätin tietysti kokeilla kolmosta, vaikka jouduin heittämään puskan läpi. Tietäähän sen mitä siitä seuraa. Bogi. Päätin ryhdistäytyä ja muutaman väylän pelasin par:iin, kunnes kakkosella lipsautin outtiin. Tällä radalla on lähes mahdoton heittää outtiin, tai halutessaan sen voi ainakin välttää kohtalaisen helposti, silti olin onnistunut siinä 8 väylällä kolme kertaa.
Kolmoselta kolmonen (teoriassa bogi) perusputtimissillä 9 metristä, nelosella avaus lipsahti ensimmäisiin puihin ja nelosta korttiin. Vitosella vihdoin hyvä heitto, metrin putti sisään ja kakkonen. Kutosella lyötiin lyötyä. Liian täydellinen avaus. PD oli kaartamassa nätisti putilla, keskellä väylää nököttävä koivu tuli tielle.
Kuvista selviää vielä vähän paremmin kuinka keskellä se onkaan. Väylältä pelasin kuitenkin helpon kolmosen, joten ei valittamista. Hyvällä fiiliksellä seuraavale, pari avausta oli lähtenyt juuri niin kuin suunnittelinkin joten uutta putkeen. Seiskaväylällä tuli mieleen lähinnä riisimurojen pauke, kun kuuntelin heittojani. Kutonen siitä ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Onnistuin loppukierroksella kalastamaan vielä pari kakkosta ja tulokseksi tuli ”vain kohtalaisen karmea” 62.
Liekö syynä aikainen aamu, kehno keskittyminen, väärän väriset housut, huono sää – en tiedä. Lopputulos on kuitenkin selvä; pelasin huonosti.
Finaali
Loppujen lopuksi aamukierroksella putosin vain sijalle 21, joten ilmeisesti muillakin oli valtaisia käynnistysvaikeuksia. Muutaman tunnin tauko teki hyvää, sai koota vähän ajatuksia ja syödä rauhassa. Finaaliin (niin kuin muillekin kierroksille) lähdin pelaamaan hyvää peliä ja tarkoituksena poimia päänahkoja.
Toisella väylällä birdie helpotti kummasti oloa. Finaaliin valitut väylät (2, 26, 21, 22, 24, 25, 7, 8, ja 9) olivat pääsääntöisesti eroa synnyttäviä väyliä, joissa par:iin useimmiten voi olla ihan tyytyväinen. Siten hyvän pelin pelaaminen tarkoitti helppoja ja varmoja par:eja. 8. väylällä pääsin puttaamaan birdietä 7 metristä ja puttasinkin hyvän tuntuisesti – tosin alaraudan yläreunaan, josta rolli 8 metriin ja paluuputti sisään.. Lopetin finaalin vielä hyvään birkkuun ja pelasin lopulta 29. Vain kaksi pelaajaa lisäkseni pelasivat alle 30, kisan voittaja Nikko Locastro ja Emil Dahlgren.
Hyvä maku jäi, vaikka tämän aamun kierros menikin penkin alle. 15. sija on kohtuullinen sijoitus. Viime vuodesta ei tosin muutosta, joten edistystä, joskaan taantumustakaan ei ole tapahtunut. Kisan tulokset täällä. Paras suomalainen oli – kuten ennakkoon ratingien perusteella pitikin olla – Seppo Paju. Seppo pelasi ehjän ja hienon kisan ja jatkaa nousuaan kärkikahinoihin.
Parin viikon päästä Taliin ja sen jälkeen onkin vuorossa European Open (blogi). Heinäkuu on kisakuu!
0 kommenttia:
Jätä kommentti