Nöyränä kotiin

Tulipahan pelattua. Sunnuntain kierros alkoi todella työläästi, kesti oman aikansa ennen kuin pääsin pelaamaan hyvin. Heti 12 väylän jälkeen alkoi homma sujua ja sain pelastettua kierrokseksi 55. Samaan aikaan kakkospoolissa heitettiin 52, 53 ja 54, joten putosin viidenneksi. Erno säilytti vielä kärkisijansa 55:llä.

Puttipeli oli edelleen aivan huikeaa. Yhtään alle 8-metristä ei ohi, joitain 9-10 -metrisiä, mutta 9-15 metrisiä myös upposi aika hyvin. Normaalisti tollasella putilla voitetaan kisoja, fiksummat voivat päätellä mitä se kertoo draivipelin tasosta. Loppukierroksella kun peli kulki, sattui vielä pari harmittavaa outtia siten, että kiekko oli 30 cm rannasta. Ne olisin mielelläni jättänyt pois.

Finaaliin hollantilaiseen tapaan säädettiin väyliä, lähinnä pidennettiin. Niinhän se menee, mitä pidempi väylä, sen parempi, vai kui? Onhan siten tavallaan hauska pelata, että kellään ei ole hajua miten pitäisi heittää, mutta en tiedä onko se kuitenkaan tarkoituksen mukaista. Järjestelyt muutenkaan eivät parantuneet loppua kohden, joskaan eivät myöskään huonontuneet merkittävästi. Headquarters, jossa pidettiin mm. pelaajakokous, sijaitsi n. 2 km:n päässä radalta. Radan kokoontumispiste (eli peräkärry, jonka kyljessä oli tulokset ja scoret) sijaitsi väylän 3 vieressä. Väylä 1 oli jossain aivan muualla, eikä tietoakaan parkkipaikasta. Vielä jonain päivänä keksin logiikan tälle yhtälölle..

Jouduin lähtemään finaaliin kakkospoolin ensimmäisenä, joten se hankaloitti takaa-ajoa hieman (joo, pitäisi pelata omaa peliä jne., mutta siitä huolimatta mies miestä vastaan on ihan eri peli). Peli alkoi kohtuullisesti, muut kakkospoolissa rypelsivät huolella. Otin yhden outin ensimmäisellä neljällä väylällä, muuten pelasin melko hyvin. Ilmeisesti harha johtui poolikavereista, sillä ykköspoolin heput olivat tässä vaiheessa jo pari heittoa edellä.. Pitkällä mutkaväylällä (nro 12, ks. ed. kirjoitus) pohdin riskinottoa, mutta totesin seiftin järkevämmäksi, vielä oli väyliä jäljellä. Seiftasin siitä sitten kutosen. Sitten pari kakkosta ja taas oli aika hyökätä – järveen. Nelonen ja kolmonen loppuun nosti minut Swärdin ohi, mutta muille finalisteille en pärjännyt.

Hyvät jutut; 3 suomalaista neljän sakissa, henk. koht. 0 puttimissiä alle 8-metristä (hehkutan sitä paljon, mutta se on todellakin hehkuttamisen arvoista), puisto oli ihan kiva, Burger King löytyi lopulta.

Huonot jutut; järjestelyt, radan yksipuolisuus, draivien alkeellinen taso.

Neljän viikon päästä Köpikseen, sitä ennen varmaan jonkin verran draivitreeniä. Draivia pitää treenata turnauskestävyysmielessä, sekä tarkkuuden vuoksi. Muuten se on tosi hyvä. Puttipeli pitää ylläpitää muutamilla treenikerroilla, ja tästä onkin hyvä lähteä parantamaan sijoituksia huomattavasti tasokkaampaan Copenhagen openiin. Viime vuoden 10. sija ei riitä.

---

6 kommenttia: