Maailman hienoin rata

Tänään jouduin vetämään moisen johtopäätöksen. Järvan frisbeegolfrata on maailman hienoin. Korkeuserot, sopivan haastavat puistikot, sopiva määrä outtia jaa viimeisen päälle hoidettu rata. Siinäpä se.

Henkilökohtaisesta näkökulmasta parhaita väyliä ovat ne, joissa hyvillä heitoilla on selkeät saumat birkkuun, mutta jos ryssit, niin joudut taistelemaan saadaksesi par:in. Juuri tätä Tukholman rata on täynnä. Jos heitto kulkee, menee hyvin, mutta jos ei, niin sitä löytää itsensä mitä mielenkiintoisimmista paikoista. Lisäksi useat mielenkiintoiset griinit tuovat vielä oman vivahteensa tähän peliin. Täydellistä.

Pelaaminen on parhaimmillaan nautintoa. Tukholmassa tuo nautinnon määrä on suunnaton. Tosin päinvastainen fiilis on aivan karmea. Isoja virheitä ei tarvitse tehdä, mutta tulos voi olla hurja. Aika harvoin Tukholmassa pelaan ”ihan ok”. Se on joko tai, tänä viikonloppuna joko. Huomenna näytetään vähän Nikko Locastrolle Aulun Tapanin kanssa miten se putti laitetaan sinne mukiin.

Kakkosväylän griini on melkoisen näyttävä ilta-auringon häämöttäessä.

---

1 kommenttia: