Kulttuurishokki
Olipa kerran matkalainen Italiassa, jota kaikki asiat hämmästytti ja loppua ei näy. Matkassa mukana tamperelaisia (Jannet ja Jussi), meikäläinen ja Mark Innovalta.
Kommunikaatio maassa, jossa ei puhuta eikä ymmärretä englantia, on yllättävän haastavaa. Ruoan tilaaminen huoltoasemalla ei käy ihan tosta noin vaan. Ensiksi; selvitä mitä haluat syödä, kaikki vaihtoehdot ovat esillä olevat voileivät (yöllä). Toiseksi; siirry selän takana olevalle tiskille n. 10 m ja jätä ja maksa tilauksesi, en tiedä millä kielellä, mutta osoittele ja nyökyttele. Kolmanneksi; säilytä kuitti. Neljänneksi; palaa tiskille, jossa juuri valitsit voileipää ja ojenna kuitti tiskin takana pyörivälle myyjälle, joka ei puhu sanaakaan englantia. Viidenneksi; odota rauhassa, Italiassa ei ole kiire, paitsi niillä jotka etuilevat. Kuudenneksi; ota vastaan muka lämmitetty kylmä leipä, jonka välissä on jotain ja nauti siitä, että sait edes jotain syötävää. Seitsemänneksi; älä osta niitä 10 euron arpoja, joista voi voittaa miljoonia, et kuitenkaan ymmärrä voititko. Näin helppoa on hankkia ruokaa Italiassa. Hinnat ovat sentään euroissa.
Ajelimme ke-iltana n. 45 min mottoritietä Markin luokse. Joka puolella tietä oli korkeita mäkiä (ehkä jopa vuoria), mutta pimeässä niitä ei oikein erottanut. Päästyämme oikealle parkkipaikalle, emme osanneet käyttää sitä. Auto piti ajaa yhden parkkipaikan kokoiseen aitaukseen, nousta autosta, syöttää luottokortti aitauksen ulkopuolella olevaan pömpeliin, jolloin auto katosi maanalaiseen pysäköintijärjestelmään automaattisesti. Hämmentävää. Kun syötät luottokortin uudestaan, auto tulee taas esiin..
Torstaiaamuna käytiin aamiaisella paikallisessa kuppilassa, jossa kuulemma puhutaan englantia. Saatavilla oli kroisantteja ja margheritapitsaa lähinnä. Ei tullut oikein vatsa täyteen kun edellisen illan voileivätkään eivät oikein olleet täyttäneet.
Matka jatkui Markilta kohti Pistoiaa. Nyt näimme vuoret. Maisemat olivat mahtavia, kunnes ne muuttuivat paremmiksi. Alkumatkasta ajettiin tasaista tietä, mutta vierellä näkyi vuoria, myöhemmin puikkelehdittiin vuorien välissä ja ajettiin välillä läpi. Jylhät jyrkänteet ja näyttävä ruska (josta positiivari-Janne ei tosin pitänyt), saivat minut haukkomaan henkeäni. Siihen tosin taisi olla syynä mutkitteleva ja kapea moottoritie täynnä hulluja italialaisia.
Matkalla pysähdyttiin syömään pitsaa. Tilasin myyjältä pitsaa, joka oli siellä ylhäällä listoilla, niin kuin kaikissa pikaruokaravintoloissa, mutta en saanut ostaa sitä. Vaikka kielimiehiä olenkin, niin aivan varma en tulkinnasta ole, mutta lopulta sain kuitenkin sitä pitsaa, joka siinä tiskissä oli. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ravintolassa ei siis saa mitä haluaa, vaan mitä on valmiina, siihenhän pikaruokalat perustuvat. Fantakin oli harmaata.
Tultiin hotelliin ja päätettiin lähteä radalle katsastamaan. 16 km ja vartin ajomatka, meiltä meni 45 min, vaikka seurattiin paikallista Pabloa. Kisahotelli on tässä radan välittömässä läheisyydessä. Ajettiin kaikki pikkukujat läpi ja lopulta kaiken epätoivon vallattua mielen päästiin perille.
Golf club on näyttävällä paikalla mäen huipulla ja sieltä avautuu hienot näkymät. Ykkösen tii on näyttävästi korkealla ja siitä päästään paukuttamaan alamäkeen lammen yli tosissaan. Siihen päättyivätkin ne ilonaiheet tällä radalla. Ratasuunnittelu on tehty google earth -palvelun avulla etätyönä, mielenkiintoista. Joukossa on muutama hieno väylä, mutta käytännössä väylistä puuttuu se juttu. Niissä ei yksinkertaisesti ole ideaa. Pääsääntö on; heitä täyttä pellolla itsevalitsemasi heitto, sen jälkeen lähestyt itsevalitsemallasi heitolla ja puttaat. Käy tylsäksi pidemmän päälle.
Raffi on raffia. Orjantappuraa ja ties mitä myrkkypiikkitappajakasvia täynnä. Sinnekään ei ole mahdollista heittää kuin kahdella väylällä. Jätin PD:ni sinne..
Huomenna lähdetään taas viskelemään, katsotaan jos saadaan jotain iloa siitä rutistettua tai ehkä jopa vähän muutettua rataa. Tämäniltainen ravintolaruokailukin oli ihan elämyksellinen, mutta siitä lisää huomenna. Nyt levolle ja toivottavasti aamulla saan vatsan täyteen ensimmäistä kertaa tässä maassa..
0 kommenttia:
Jätä kommentti