EM-kisat – Mowing day

Pasin pyynnöstä: ”Meikäläisen Euroopanmestaruus valui käsistä ykkösväylällä”. Kaikkeni annoin ja siihen se sitten jäi. Ei, en missannut saarta, koska se on lähes mahdotonta. Puttasin yhdeksästä metristä korin jalkaan, josta kiekko rollasi ihan ansaitusti outtiin. Bogia korttiin ja kisat käyntiin. Jännitti vietävästi, Lizotte samassa poolissa ja yleisöäkin joku yli 30. Ekat kolme väylää meni jännityshuuruissa, kunnes pääsin pelaamaan vähän rennommin.

Peli ei kulkenut ollenkaan hullummin ykkösväylän jälkeen. böördejä tuli sinne sun tänne ja etuysin jälkeen tilanne oli jo ihan hyvä 3 alle. Välihuomiona kerrottakoon, että kisan voittaja pelaa siis -48 (eli -12 keskiarvolla), joten miinusta pitäisi tulla ja paljon.

Eikä aikaakaan kun hyvänolon tunne hiipii vatsaan ja edessä on triplamando. Sitä ei voi ylittää. Sitä ei voi kiertää. Pitää mennä läpi. Jollei ekalla, niin sitten kolmannella dropparilta. Droppariltahan kolmas heitto on sikäli helppo, että kori sijaitsee 4 metriä pöheikön takana, joten kun heittää siihen pöheikköön niin saa helpon par:in. Heitin täydellisesti siihen pöheikköön, jossa on yksi noin 7 cm leveä väli, josta putteri livahti läpi ja 12 m pitkäksi. Bogia siitä sitten korttiin.

Kierroksen kirkas hetki koitti seuraavilla kolmella perättäisellä birdiellä. Väylällä 15 pääsin avaamaan ensimmäisenä ja kas, avaus oli ihan hyvä, vähän korkea, taitaa ottaa pikku hipsun tuosta lehdestä – EIH, pahamaineinen Iron leaf syöksee pd2:sen keskellä järveä. à parilla sankariheitolla siitä bogi, joka tuntui birkulta. Kassi kädin selkään ja kohti uusia haasteita, pari herkullista birkkua nostatti tunnelman ja tuloksen hyväksi.

Enää yksi väylä. Mahdollinen eagle, todennäköinen birdie. Väylä 18. Vasemmalla puolella Rotko, oikealla tenniskenttiä (OB). Avaus rohkeasti tenniskentän aitaan 30 m tiistä. Kakkosheitolla väylälle. Kolmosheitto osui taas 4 senttiä tenniskentän aitaan ja päädyin tuonne:

Olen pahoillani, että rikoin sääntöjä. Heittämiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin 30 s, siinä kohdassa taistelin vielä tietäni kiekon luo. Jalat, kädet ja silmät täynnä nokkosenpistoksia ja ruusunpiikkejä olin lopulta jokseenkin tyytyväinen tuplabogiin. Olisihan asiat voineet mennä pahastikin vihkoon.

Peli kulki kohtuullisesti, valitettavasti tein virheitä, joista tuli aina parin heiton penalti. Huomenna pitää tehdä vähemmän virheitä tai edes eri paikoissa. Lopputulos -4 ei kuulosta katastrofilta, eikä sitä olekaan, mutta ei sillä Geneven kaduilla paljon vielä leijuta. Onnekseni huonetoverit ovat kannustavia, ja Matu soitti minulle hienon laulun huomiselle.

Huomattavasti positiivisempia uutisia suomalaisittain on kuitenkin Ylellä ja tulosluettelossa. Huomenna sitten kakkosta korttiin.

---

2 kommenttia: