Bogey-free

Tiedättehän sen tunteen, kun edellisenä päivänä on pelannut keskinkertaisen kierroksen ja tänään huomaa olevansa kolmen väylän jälkeen kolme heittoa perässä eilistä. Onnekseni siinä vaiheessa oli vasta pelkkää par:ia kortissa, joten ihan mallillaan silti oltiin. Kuudennen väylän tiille astellessani muistelin lämpimästi eilisen päivän jokaista kuutta heittoa ko. väylällä. Oli aika voittaa peto. Täydellinen avaus, täydellinen lähestyminen ja täydellinen putti. Kolmosta korttiin ja puolet vähemmän heittoja kuin eilen. Yhtäkkiä olinkin eilistä yhden edellä.

Kierroksella oli kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka tuottivat hyvän kierrostuloksen. Kutosväylän avaus oli ensimmäinen niistä, jolloin draivipeli alkoi oikeasti kulkea. Kasiväylällä pelastin 10-metrisellä putilla itselleni par:in, sen jälkeen puttaaminenkin oli yhtä juhlaa. Etuysi 2 alle, ei mitenkään tähtitieteellistä, mutta 4 paremmin kuin eilen, siitäkin tuli pelkästään hyvä mieli.

Saariväylällä (12) onnistuin jättämään ensimmäisen saareen heiton 2 metriä lyhyeksi, mutta seuraavalla hyssellä (pakasta vedetty C-pd) pääsiin kuuteen metriin ja putti mukiin -> par. (Välihuomiona todettakoon, että puttaaminen on naurettavan helppoa.) Aurinkoinen tunnelma jatkui, väylällä 14 heitin täydellisen rollerin ja otin helpon birdien. 15:llä kierroksen ainut puttimissi (12 metristä) ei hirvittävästi latistanut tunnelmaa, mutta olisihan sekin kiva ollut laittaa. Varsinkin kun kolahti alarautaan. Viimeisellä väylällä meinasin lipsauttaa outtiinkin, mutta skipit olivat armeliaat.

0 bogia. Silloin yleensä pelataan hyvä tulos. 6 alle par:in eli 58 on hyvä tulos, mutta ei mikään huippukierros. Pari birdietä enemmän olisi kelvannut (harvoin näin), mutta olen tohonkin olla tyytyväinen. Sijoitus nousi jonkin verran ja lähtöaika myöhästyi joitain kymmeniä minuutteja.

Koko päivän oli hyvä fiilis pelaamisesta. Ainakin osasyynä siihen oli hyvä valmistautuminen, pääsin ajoissa (1,5 tuntia ennen kierrosta) aloittamaan lämmittelyn, jolloin ei ollut kiire mihinkään. Veren kierron kiihtyminen tapahtui miellyttävän hitaasti. Lämmittelyyn kuului paljon putteja, kopittelua Sepon kanssa (paras lämmittely mitä ikinä on keksitty, toimii myös muiden kuin Sepon kanssa. Tulee kevyt hiki ja perustuntuma heittämiseen) pari settiä tiukkoja draiveja. Kierrokselle lähtiessä ei ollut lainkaan epävarma fiilis, eikä mieltä masentanut sekään, että ensimmäinen böördi tuli vasta kuudennella väylällä.

Millä fiiliksellä huomiselle? No niinpä, rauhallinen lämmittely ja kunnon yöunet -> pelaamisesta tulee yhtä juhlaa. Tämän hetkisten tulosten valossa 10 sakkiin pitäisi pelata vielä yhteensä 13 alle, eli 57 ja 58 tai 56 ja 59 tms. Siihen pitää pelata aika hyvin, mutta sehän onnistuu.

Amerikan ihmeiden legosarja osa 2 (Jeremy Koling on melko taitava kaveri, tämä on myös miehenkorkuinen taideteos):

---

2 kommenttia: