C'est bien
Se on hyvä (tohon se ranskan kielen taito yltää). Semifinaalit alkoi klo 8 aamulla, pakkaus edellisenä iltana, aikainen aamiainen, englanninkielentaidoton respan setä johtivat lyhyehköihin 6 tunnin yöuniin. Lisäksi edellisen illan vapaan maailman ilmakiekkomestaruuskilpailut autokunnan kesken uuvuttivat vielä aamulla. Roundrobinissa jännitystä riitti loppuun saakka, kun kaikilla oli kaksi voittoa, paitsi Ernolla, joka haastoi viimeisessä pelissä Partsin. Peli päättyi niukasti Juholle 9-8, ja hän korjasi koko potin kolmella voitollaan. Hiki virtasi ja huudot raikuivat Parc de la Porten keilahalliravintolakompleksissa, kun meikäläiset ratkoivat ilmakiekkomestaruuksia. Jännitti enemmän kuin kertaakaan frisbeegolfradalla tähän mennessä..
Kolmospoolista liikenteeseen, tehtävänä pelata hyvin, ohittaa pari edelläolevaa (jotka eivät olleet samassa poolissa) ja pitää muut selän takana. Tarkistelin lähtöjärjestystä; Minä, Parviainen, Petersen, Johnsen. Eikumutku?! Sikasenhan piti olla tässä. Kilpailunjärjestäjien toimesta minulle järjestyi ylimääräinen lämmittely kakkosen tiille vaihtamaan lappuja.. Ja sitten päästiin pelaamaan.
Pelaaminen oli kivaa, birdieitä tuli ja bogeja ei. Väylällä nro 10 (230 m, par 5), otin eaglen 2,5 metrin putilla (sen tosin pitäisi olla par 4), se oli helmeä. Kunnes seuraavalla väylällä heitin täyttä metsään ja pelastin kolmosen. Puolessa välissä semejä nolla nelosta ja kolme kakkosta -> 6 alle radan par:in.
Väylällä nro 12 (10:s väylä meille) puttasin neljästä metristä liian ylös ja varma birdie muuttui par:iksi. Sen jälkeen pari kakkosta ja olin 8 alle. 15:llä kakkosheiton heitin puun kautta lampeen ja sain birdie-paikalta bogin (tarina ei kerro niitä muutamaa hyvää pomppua, jotka tapahtui alkukierroksesta). Neljä viimeistä väylää pelasin birdie, bogi, birdie, bogi. Mahdollisuuksia oli vaikka mihin, mutta 53:een riitti rahkeet. 53 oli päivän best round, ja sillä jäi Johnsen taakse, ja pääsin Wahlmanin kanssa tasoihin. Jaettu 7:s on lopullinen sijoitus. Kaulaa eteenpäin jäi 6 heittoa, joten ei tarvi paljon jossitella. Eteen jäi käytännössä vain pelaajia, jotka on aika kovia jätkiä, joten olen ihan tyytyväinen.
Mutta. Aina pitää jostain tilittää. Kolme hyvää kierrosta -Â ihan kärjen vauhdissa – yksi keskikehno ja yksi kehno. Mikä siinä on, ettei kokonaista kisaa voi pelata hyvin? En tiedä, täytynee pohtia. Rutiinin kerääminen on yksi ratkaisu, mutta jos kerran kolme kierrosta pystyy heittämään, niin kyllä siinä rutiiniakin on. Eikä selity ylimääräisellä jännityksellä, kun kyseessä on toinen ja kolmas kierros. Vai jännitänkö silloin enemmän, kun ekalla kierroksella on tullut pelattua hyvin ja sitten pitäisi osoittaa olevansa yhtä hyvä? Ehkä.
Pelillisesti jäi ihan ok maku, järjestelyllisesti ei tosiaan kovin hyvä. Kiva reissu. Taskuun jäi 7:nnen sijan lisäksi todennäköinen paikka Presidents Cup -joukkueeseen. Presidents Cup pelataan päivää ennen USDGC:tä, joten sellaisenkin pääsen kokemaan. Nyt on sellainen kutina, että täytyy vähän harjoitella. Katsotaan nyt, miten sitä itseään niskasta saa kiinni, mutta yritys on kova.
Suomalaisten osalta kisat meni vähintään kohtuullisesti; Junnuissa Euroopan mestaruus (Hyvä Seppo!), Mastereissa hopeaa (Kari Vesala), Grandmastereissa hopeaa (Marko Timonen) ja junnuissa Pronssia (Kalle Rinne). Hyvä Suomi!
Seurueestamme yksi on poissa, toistaiseksi. Juhani lähti Kiinaan (ainakin) vuodeksi (tämä ei ole mikään läppä), terveisiä sinne ja mukavia hetkiä tikkujen kanssa ruokailun parissa.
0 kommenttia:
Jätä kommentti